Mulla on nyt parin kuukauden ajan tullu sellasii en tiiä voiko paniikkikohtauksista puhua mut ahdistuskohtauksia. Tänäänkin kun olin kaupassa niin kassalla rupes kädet tärisee, hyvä et rahat pysy käsissä, ja kaupungilla ahdistaa kävellä ku siel on paljo porukkaa. Nyt monena päivänä ku oon ollu koulussa nii ruvennu huimaamaa ja sit välil tulee kauheen kuuma ja tuntuu että oon naamastaki ihan punanen. Ja joskus on kamalaa olla tunnilla kun koko ajan aattelee et kaikki tuijottaa ja rupeaa vaan ahdistamaan..ei mul ennen oo tämmöst ollu. Mut en tiiä sit et vaikuttaaks siihen se että mun miesystävä jätti noin pari kuukautta sitte ja vähä sen jälkee mun hyvä ystävä muutti toiselle paikkakunnalle eikä nyt mul oo oikeen ketää kenenkans olla ja jutella paitsi joitain koulukavereita muutama.. Ja joskus nyt täs kotonaki rupee vaa päässä huippaamaa..en tiiä mikä on vikana. Viikonloputki menee ihan vaa kotona ollessa kun ei oo enää ketää kenenkaa olla.
paniikkikohtauksia
tytteli.
5727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaisi ihan paniikkihäiriöltä. Itse kärsinyt samasta vaivasta, mutta psykoterapian avulla olen pääsemässä irti..Paniikkihäiriöstä voi parantua. Ja ilman lääkkeitä. Se vaatii vain itseltä paljon aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä.
Ota yhteyttä esimerkiksi paikkakuntasi terveyskeskukseen. Saat varmasti sieltä lisää ohjeita.
kyse ei ehkä ole kuitenkaan paniikkihäiriöstä, paniikkikohtaus kyllä voi olla kyseessä. Monet ihmiset saavat elämänsä aikana paniikkikohtauksia, se ei tarkoita kuitenkaan sitä että olisit sairastumassa paniikkihäiriöön! Uskon niin,että suhteen päättyminen ja ystävän muutto on saanut sinulle aikaiseksi tämän kohtauksen. Rauhoittaksesi itseäsi voti hyvin käydä vaikka terveyskeskuslääkärillä tms ja kerrot asiasta. Tunnet olosi varmasti nyt yksinäiseksi ja silloin nämä oireet tietenkin ahdistavat entisestään. Tsemppiä sinulle, käy rohkeasti läpi nämä ero asia, niin olokin kyllä helpottaa.
Sun kannattaa hommata siihen lääkkeet. Siihenhän on niitä, mutta mä en vielä saanu koska oon liian nuori. :/ Pitää vaan jaksaa elää tämän kanssa.
jotta nuorillakin mahdollisuus saada esim. propralia, koska se ei o varsinanen psyykelääke.
Poistaa ainakin noita aloittajan kuvaamia fyysisiä
oireita. Itsellä ollut ihan samanlaisia vaivoja.
Kun elämässä tapahtuu suurija muutoksia niin voi saada realiahdistusta. Eli, normaali aihdistus. Kaikilla on se jossain vaiheessa. Esim sydänsuru, joku kuolee, uusi koulu, kiusaaminen, muuttaminen uudelle paikkakunnalle. Hyvä puoli siinä että se on helppo parantaa kun se on aivan normaalia. Puhu lääkärin kanssa tai tuttavien kanssa sun oireesta ja tunteista se ylensä autta jo todella paljon. Jos ei niin psykologin luonna voi aina käydä vaikka ei olisi mitään isoja ongelmia. Kun saa puhuttu kaikki pahat tunteet pois se yleensä auttaa.