Vähän taustaa sosiaalidemokraattiselle ajattelutavalle: Ihmiset kyselevät usein toisiltaan, että koska se noususuhdanne oikein alkaa. Sosiaalidemokraatti vastaa: "Vuosikymmenen lopulla". Vuosikymmenen lopulla tarkoittaa vähän samaa kuin ei koskaan. Sama asia tässä tulevassa työvoimapula ennusteessa: viiden vuoden päästä. Populismia ja valmiin alibin hakua tulevia eduskuntavaaleja varten, jos ajatellaan entisiä annettuja, mutta paikkansa pitämättömiä lupauksia:esim.Lipposen lupaama työttömyyden puolittaminen. Eivätkä edes kehtaa hävetä---nämä sosiaalidemokraatit.
Koivistosta:Presidentti ei halunnut devalvaation yhteydessä maahan poliittista kriisiä. Hän halusi, että maa siirtyy sen askelman ylitse suoraan yhteiskunnalliseen kriisiin. Presidentti oli menossa olevan kriisin arkkitehti, Suomen Pankin amatöörimäisen valuuttapolitiikan suojelija, varsinaisessa merkityksessä. Kun kehno valuuttapolitiikka oli ruhjonut maan talouden kuralle, oli keinoja enää vähän. Keinot olivat loppu. Kaikkia huonoja konsteja oli jo katastrofaalisesti kokeiltu ja niin presidentin oli lopulta taivuttava markan kelluttamiseen.
Em. kuvaukseen liityy olennaisesti hänen tokaisunsa "lama tulee jos on tullakseen". Eli kun hän itse oli täysin epäonnistunut niin syyttikin ajan henkeä eli etsi muita syntipukkeja vaikka olisi ollut parasta katsoa itseään vaan peiliin ja olla katkera itselleen, eikä kiukutella markkinavoimille ja lopulta myös kansalaisille, sanoen jokseenkin näin: kaikki Suomen kansalaiset olivat laman arkkitehtejä-- koska kansalaiset ottivat liikaa valuuttavelkaa/muutakin velkaa.
Koivisto virhe oli myös se, että hän hoiti vain virkaansa ei maata. Sehän on ihan oikein normaaleina aikoina, mutta kun tämä periaate johtikin normaaliajat katastrofiksi, joten se ei voi olla oikea. Koiviston ainoaksi merkittäväksi teoksi josta jälkipolvet tulevat kiittämään jää hävittäjien osto, ajoissa ja lopulta. Sillä tätä konkursipesää on turvattava, jos ei muusta syystä niin velkojien laskuun. Koivisto oli loppujen lopuksi uuden talouspolitiikan tilaaja, arkkitehti, uranuurtaja, urakoiden hyväksyjä, vastaava työmestari ja työn vastaanottaja. Suomen Pankin kautta hän käytti suoranaista valtaa, joka muutoin pysytteli näkymättömissä.Koivistollehan oli myös tunnusomaista sellainen piirre, että hän uskoi aina ja loputtomiin, että asioita edistetään ja päätöksiä tehdään hänen selkänsä takana. Mutta kaikkihan tapahtuikin todella hänen selkänsä takana, koska hän oli itse kääntänyt selkänsä tälle maalle.
Koivistosta:Presidentti ei halunnut devalvaation yhteydessä maahan poliittista kriisiä. Hän halusi, että maa siirtyy sen askelman ylitse suoraan yhteiskunnalliseen kriisiin. Presidentti oli menossa olevan kriisin arkkitehti, Suomen Pankin amatöörimäisen valuuttapolitiikan suojelija, varsinaisessa merkityksessä. Kun kehno valuuttapolitiikka oli ruhjonut maan talouden kuralle, oli keinoja enää vähän. Keinot olivat loppu. Kaikkia huonoja konsteja oli jo katastrofaalisesti kokeiltu ja niin presidentin oli lopulta taivuttava markan kelluttamiseen.
Em. kuvaukseen liityy olennaisesti hänen tokaisunsa "lama tulee jos on tullakseen". Eli kun hän itse oli täysin epäonnistunut niin syyttikin ajan henkeä eli etsi muita syntipukkeja vaikka olisi ollut parasta katsoa itseään vaan peiliin ja olla katkera itselleen, eikä kiukutella markkinavoimille ja lopulta myös kansalaisille, sanoen jokseenkin näin: kaikki Suomen kansalaiset olivat laman arkkitehtejä-- koska kansalaiset ottivat liikaa valuuttavelkaa/muutakin velkaa.
Koivisto virhe oli myös se, että hän hoiti vain virkaansa ei maata. Sehän on ihan oikein normaaleina aikoina, mutta kun tämä periaate johtikin normaaliajat katastrofiksi, joten se ei voi olla oikea. Koiviston ainoaksi merkittäväksi teoksi josta jälkipolvet tulevat kiittämään jää hävittäjien osto, ajoissa ja lopulta. Sillä tätä konkursipesää on turvattava, jos ei muusta syystä niin velkojien laskuun. Koivisto oli loppujen lopuksi uuden talouspolitiikan tilaaja, arkkitehti, uranuurtaja, urakoiden hyväksyjä, vastaava työmestari ja työn vastaanottaja. Suomen Pankin kautta hän käytti suoranaista valtaa, joka muutoin pysytteli näkymättömissä.Koivistollehan oli myös tunnusomaista sellainen piirre, että hän uskoi aina ja loputtomiin, että asioita edistetään ja päätöksiä tehdään hänen selkänsä takana. Mutta kaikkihan tapahtuikin todella hänen selkänsä takana, koska hän oli itse kääntänyt selkänsä tälle maalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
koska hänellä oli valtaa, mutta ei sitä koskaan käyttänyt, aina vaan jahkaili, kiukutteli ja lopulta käänsi selkänsä. Markankin määräsi kellumaan liian myöhään. Ja mies oli vielä ollut monta vuotta (yli kymmenen ainakin) Suomen Pankin pääjohtaja. Missä oli ammattitaito, vai oliko sitä edes ollut ollenkaan? Sieltähän tämä mies presidenttiehdokkaaksi nostettiin mairein sanankääntein: Meidän Mauno, Suomen Pankin johtaja--Jumalasta seuraava? Oli myös täysin vaimonsa Tellervon tossun alla. Täysi selkärangaton vätys, koko mies ja tulee olemaan satamajätkä koko ikänsä--tavoiltaan.