Kevätmielinen?

Ja oikein hyvää äitienpäivää kaikille!

Kyllä kaikki on kunnossa, kolmannesta taxosta reilu viikko ja alkaa oireet olla ohi. Nyt on silmät alkaneet kuivua ja niihin ilmestyy "näärännäppylöitä" alaluomen reunaan. Pikkuvaiva, mutta ärsyttävä.

Pikkuhiljaa alkaa huomata, että hoitoväsymystä pukkaa. Uni maistuu näinä öinä, kun ei kortisonin takia tarvi juosta vessassa. Ihanaa aikaa tämä kevät kuitenkin olla toipilaana, ulkoilen edelleen joka päivä reiluja lenkkejä koiran kanssa ja käymme treenailemassa kavereiden kanssa henkilöhakua, tottelevaisuutta ja jäljestämistä koirinemme.

Naapureiden kanssa teemme luontoretkiä ja ihmettelemme kasvevien ja eläinten maailmaa. KOhta loppuu pojalta koulu ja meillä on edessä pitkä kesä. Suunnittelemme laavuretkeä yön yli metsään.

Aika kaukaiselta tuntuu vielä hoitoputken pää, vaikka sytot ovatkin jo puolivälissä. Vähän jännittää taas, kun myrkyt vaihtuu, enkä tiedä miten elimistöni reagoi. Toiseen osaa sitten taas jo varautua.

Tälläistähän tämä on, päivä kerrallaan kiirehtimistä. Kuulin hyviä uutisia haimasyöpää sairastavasta serkustani. Hänen kasvaimensa on alkanut solunsalpaajien jäljiltä pienentyä, ja hän on palannut osa-aikaisesti töihinkin. Hän on pienen tytön isä, joten rankkaa on heidänkin perheessään ollut jo viime kesästä asti. Antaa kuitenkin toivoa heille ja meille kaikille, että hoidot purevat, vaikkei häntä voitu edes leikata!

Käsi on alkanut vähän kiukuttelemaan nyt sytojen aikana, ilmeisesti tuo taxon turvotusvaikutus saa kädenkin vähän pullistelemaan, joten koitan vältellä tätä tietokoneella naputteluakin vähän. Cancer sivuille tulee kirjoiteltua edelleen useammin.

Kuun lopulla lähtee CEF-kuuri ja sitten nämä solunsalpaajat ovat toivottavasti loppuiäksi historiaa. Aika hyvin olen mielestäni näistä selvinnyt, sivuoireita toki on vaikka millaisia, mutta ne eivät ole vieneet sitä minulle tärkeintä, eli liikuntakykyä!

Nyt perheen ja koiran kanssa aamulenkille tuonne Längelmäveden rantaan ja sitten anoppilaan äitienpäivävisiitille!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

kevätmielinen kirjoitti:

Ja oikein hyvää äitienpäivää kaikille!

Kyllä kaikki on kunnossa, kolmannesta taxosta reilu viikko ja alkaa oireet olla ohi. Nyt on silmät alkaneet kuivua ja niihin ilmestyy "näärännäppylöitä" alaluomen reunaan. Pikkuvaiva, mutta ärsyttävä.

Pikkuhiljaa alkaa huomata, että hoitoväsymystä pukkaa. Uni maistuu näinä öinä, kun ei kortisonin takia tarvi juosta vessassa. Ihanaa aikaa tämä kevät kuitenkin olla toipilaana, ulkoilen edelleen joka päivä reiluja lenkkejä koiran kanssa ja käymme treenailemassa kavereiden kanssa henkilöhakua, tottelevaisuutta ja jäljestämistä koirinemme.

Naapureiden kanssa teemme luontoretkiä ja ihmettelemme kasvevien ja eläinten maailmaa. KOhta loppuu pojalta koulu ja meillä on edessä pitkä kesä. Suunnittelemme laavuretkeä yön yli metsään.

Aika kaukaiselta tuntuu vielä hoitoputken pää, vaikka sytot ovatkin jo puolivälissä. Vähän jännittää taas, kun myrkyt vaihtuu, enkä tiedä miten elimistöni reagoi. Toiseen osaa sitten taas jo varautua.

Tälläistähän tämä on, päivä kerrallaan kiirehtimistä. Kuulin hyviä uutisia haimasyöpää sairastavasta serkustani. Hänen kasvaimensa on alkanut solunsalpaajien jäljiltä pienentyä, ja hän on palannut osa-aikaisesti töihinkin. Hän on pienen tytön isä, joten rankkaa on heidänkin perheessään ollut jo viime kesästä asti. Antaa kuitenkin toivoa heille ja meille kaikille, että hoidot purevat, vaikkei häntä voitu edes leikata!

Käsi on alkanut vähän kiukuttelemaan nyt sytojen aikana, ilmeisesti tuo taxon turvotusvaikutus saa kädenkin vähän pullistelemaan, joten koitan vältellä tätä tietokoneella naputteluakin vähän. Cancer sivuille tulee kirjoiteltua edelleen useammin.

Kuun lopulla lähtee CEF-kuuri ja sitten nämä solunsalpaajat ovat toivottavasti loppuiäksi historiaa. Aika hyvin olen mielestäni näistä selvinnyt, sivuoireita toki on vaikka millaisia, mutta ne eivät ole vieneet sitä minulle tärkeintä, eli liikuntakykyä!

Nyt perheen ja koiran kanssa aamulenkille tuonne Längelmäveden rantaan ja sitten anoppilaan äitienpäivävisiitille!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

äitien päivää sinullekin! oli ilo kuulla,että pärjäät ,vaikeita päiviihän kaikilla välillä on.
.Hoito aika rientää kyllä nopeasti,ja ennen kuin huomaatkaan,saat sanoa :ohi on. kaikkea hyvää sinulle!

kevätmielinen kirjoitti:

Ja oikein hyvää äitienpäivää kaikille!

Kyllä kaikki on kunnossa, kolmannesta taxosta reilu viikko ja alkaa oireet olla ohi. Nyt on silmät alkaneet kuivua ja niihin ilmestyy "näärännäppylöitä" alaluomen reunaan. Pikkuvaiva, mutta ärsyttävä.

Pikkuhiljaa alkaa huomata, että hoitoväsymystä pukkaa. Uni maistuu näinä öinä, kun ei kortisonin takia tarvi juosta vessassa. Ihanaa aikaa tämä kevät kuitenkin olla toipilaana, ulkoilen edelleen joka päivä reiluja lenkkejä koiran kanssa ja käymme treenailemassa kavereiden kanssa henkilöhakua, tottelevaisuutta ja jäljestämistä koirinemme.

Naapureiden kanssa teemme luontoretkiä ja ihmettelemme kasvevien ja eläinten maailmaa. KOhta loppuu pojalta koulu ja meillä on edessä pitkä kesä. Suunnittelemme laavuretkeä yön yli metsään.

Aika kaukaiselta tuntuu vielä hoitoputken pää, vaikka sytot ovatkin jo puolivälissä. Vähän jännittää taas, kun myrkyt vaihtuu, enkä tiedä miten elimistöni reagoi. Toiseen osaa sitten taas jo varautua.

Tälläistähän tämä on, päivä kerrallaan kiirehtimistä. Kuulin hyviä uutisia haimasyöpää sairastavasta serkustani. Hänen kasvaimensa on alkanut solunsalpaajien jäljiltä pienentyä, ja hän on palannut osa-aikaisesti töihinkin. Hän on pienen tytön isä, joten rankkaa on heidänkin perheessään ollut jo viime kesästä asti. Antaa kuitenkin toivoa heille ja meille kaikille, että hoidot purevat, vaikkei häntä voitu edes leikata!

Käsi on alkanut vähän kiukuttelemaan nyt sytojen aikana, ilmeisesti tuo taxon turvotusvaikutus saa kädenkin vähän pullistelemaan, joten koitan vältellä tätä tietokoneella naputteluakin vähän. Cancer sivuille tulee kirjoiteltua edelleen useammin.

Kuun lopulla lähtee CEF-kuuri ja sitten nämä solunsalpaajat ovat toivottavasti loppuiäksi historiaa. Aika hyvin olen mielestäni näistä selvinnyt, sivuoireita toki on vaikka millaisia, mutta ne eivät ole vieneet sitä minulle tärkeintä, eli liikuntakykyä!

Nyt perheen ja koiran kanssa aamulenkille tuonne Längelmäveden rantaan ja sitten anoppilaan äitienpäivävisiitille!

Mukavaa päivänjatkoa kaikille! :)

se on metsissä rymytä kuin kuihtua koneen ääressä, totta puhut!

Reipasta jatkoa vaan sinulle - kohta on jo kesä! Käy sentään välillä meitä aina morjestamassa....