olen seurustellut mieheni kanssa kolmisen vuotta,lähes koko kolmen vuoden ajan hän on minua pahoinpidellyt...noin 7kk sitten hän kuristi ensimmäisen kerran,ja lisäksi pitää kättä nenän ja suun edessä,ja vääntää niskojani...tämän seurauksena olen alkanut saamaan joka kerta tapellessamme,tai ollessani muuten vain kiihtynyt,peloissani tms. kohtauksia: en saa henkeä,tärisen,huimaa, jne. oireet vaihtelevat... lääkäriin en haluaisi,joten olisko mitään "kotikonsteja" tähän...enkä kaipaa sitä "jätä se"- juttua!!
pahoinpitely,ja paniikkikohtaukset
lyöty
7672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eipä taida helpotusta löytyä kerran kohtauksen aiheuttajaa ei pystytä "poistamaan", sun täytyy sit kestää, kerran et halua luopua ääliö ukostas
Sinä et tarvitse lääkitystä vaan MIEHESI hoitakaa se puoli ensin kuntoon!ONNEA
muuta kuin olla pois tuollaisen luota. No en tyrmää, olen kokenut samaa. Kauhea tärinä sielua myöten niissä tilanteissa ja jo ennakoidenkin. Pahimmillaan menin lattialle teeskennellen kuin eläin "kuollutta". Ei voi sellainen kuvitella, joka ei ole noissa tilanteissa ollut.
Toki elän nyt yksin ja rauha on. Jälkeenpäin ihmettelee tietysti miksi sieti tuollaista. Syyt ovat monet, mutta enää ei tulisi kysymykseenkään.
Ainoa konsti, ikävä kyllä, on lähteä suhteesta ellei toinen halua hoitoa. Ensi töiksesi sinun kannattaisi mennä juttelemaan asiantuntijalle, jotta saat perspektiiviä asiaan. Tuo ei ole normaalia elämää.
pitkälle? Sinä joko kuolet tai vammaudut pysyvästi, fyysisesti, psyykkisestihän tuo pahoipitely sinua jo on vammauttanut..
Mikä ihme saa naisen/naiset, pysymään moisten "miesten" kanssa??!!! Miten voi elää tuollaisen ihmisen kanssa?
Läheisriippuvuusko on syy ja se, että "sitten kun se on välillä NIIN ihana ja meillä menee sit ihanasti silloin"?!
Huh,huh
Lähde hyvä ihminen ennen kuin se on liian myöhäistä!
sepä se...kun siitä ei vaan pääse lähtemään,kun toista kuitenkin rakastaa niin kovasti...ja pahoinpitelyä tapahtuu kuitenkin vain noin 1-3 kertaan kuukaudessa,muuten menee hyvin...paniikkikohtauksia tulee valitettavasti vaan kerta kerran jälkeen useammin.en ole ujo,ja viihdyn ihmisten keskellä,mutta pienikin pelkotila riittää nykyään laukaisemaan kohtauksen...=(
joo minulle alkoi elinikäinen kamppailu tämän paniikkihäiriön kanssa kun sen laukaisi ex-mieheni pahoinpitely..
Johtui tosin siitä kun olin lapsesta asti kokenut väkivaltaa ja mies löi, muistot palasivat alitajuntaan..
Että sellainen puolustusmekanismi
Mulla alkoi myös paniikkihäiriö 14 vuotta sitten, 1,5 vuoden väkivaltaisen suhteen jälkeen. Jos jotain saisin elämässäni muuttaa niin se olisi varmaan se, että en olisi alkanut suhteeseen ollenkaan tämän miehen kanssa, tai olisin tajunnut lähteä heti, kun ensimmäiset merkit väkivallasta oli ilmassa. Ehkä silloin olisin säästynyt tältä elämää rajoittavalta taudilta.
En voi todella muuta sanoa sinulle kuin, että häivy niin nopeasti kun pystyt tuollaisesta suhteesta. Tuskasi suhteen loppumisesta on huomattavasti!! pienempää kuin paniikin aiheuttamat tuskat. Kenenkään ei kannata pilata omaa elämää toisen takia. Kun olet päässyt tuollaisesta suhteesta eroon, tulet AIVAN VARMASTI vielä miettimään, miksi kestit sitä niinkin kauan ja mitä miehessäsi oikein näit.
Voimia sinulle!