hej kaikki...
mä en kestä enään. olen tänään tasan 33rv,ja kaikki periaatteessa hyvin.
olen "yksinodottaja",eli en seurustele lapsen isän kanssa,mutta en kyllä tiedä että mitä helvettiä me oikein tehdään.ollaan joka päivä yhteydessä,nähdään aina kun mahdollista...hän asuu tilapäisesti eri paikkakunnalla työn takia,se vaikeuttaa asioita. tulin yllätysraskaaksi yhden illan jälkeen,tuskin tunsimme toisemme. hän oli alussa todella vihainen,mutta on nyt jo iloinen vauvasta.
meidän välit paranevat koko ajan,ja koska olen todella rakastunut häneen haluaisin seurustella hänen kanssa.hän on kyllä jotenkin tietoinen asiasta,mutta en ole suoraan asnonut miten asiat on. en halua pakoittaa tai painostaa häntä suhteeseesn kanssani.ollaan melko nuoria,minä 21 ja hän pikkasen vanhempi.
asun yksin hienossa asunnossa,minulla on ystäviä,ihana perhe,rahaasiat kunnossa.eli kaiken pitäisi olla hyvin.mutta en yksinkertaisesti JAKSA enään.
olen niin yksinäinen ja surullinen.pelkään että jään ikuisesti yksin.kaipaan läheisyyttä ja rakkautta.luulin olevani tarpeeksi vahva hoitamaan tämän asian yksin,mutta en ole.rakastan mun pikku masuvauvaa,mutta en näe enään mitään iloa odotuksessa tai elämässä.
kaipaan kovasti lapsen isää,vaikka näin sen viisi päivää sitten.hän ei vaan taida ymmärtää kuinka huonosti voin.ja mun huono vointi johtaa sitten siihen että nalkutan hänelle joka asiasta.
miten saan itseni kasaan,koska pelkään että masennun vakavasti kohta.äitiyslomakin alkaa kahden viikon päästä,sitten olen vieläkin yksinäisempi.
itken joka päivä,eikä kukaan taida oikein ymmärtää minua.enkä kyllä oikein näytäkkään sitä muille.
mitä minun pitäisi tehdä?auttakaa
mä en kestä enään. olen tänään tasan 33rv,ja kaikki periaatteessa hyvin.
olen "yksinodottaja",eli en seurustele lapsen isän kanssa,mutta en kyllä tiedä että mitä helvettiä me oikein tehdään.ollaan joka päivä yhteydessä,nähdään aina kun mahdollista...hän asuu tilapäisesti eri paikkakunnalla työn takia,se vaikeuttaa asioita. tulin yllätysraskaaksi yhden illan jälkeen,tuskin tunsimme toisemme. hän oli alussa todella vihainen,mutta on nyt jo iloinen vauvasta.
meidän välit paranevat koko ajan,ja koska olen todella rakastunut häneen haluaisin seurustella hänen kanssa.hän on kyllä jotenkin tietoinen asiasta,mutta en ole suoraan asnonut miten asiat on. en halua pakoittaa tai painostaa häntä suhteeseesn kanssani.ollaan melko nuoria,minä 21 ja hän pikkasen vanhempi.
asun yksin hienossa asunnossa,minulla on ystäviä,ihana perhe,rahaasiat kunnossa.eli kaiken pitäisi olla hyvin.mutta en yksinkertaisesti JAKSA enään.
olen niin yksinäinen ja surullinen.pelkään että jään ikuisesti yksin.kaipaan läheisyyttä ja rakkautta.luulin olevani tarpeeksi vahva hoitamaan tämän asian yksin,mutta en ole.rakastan mun pikku masuvauvaa,mutta en näe enään mitään iloa odotuksessa tai elämässä.
kaipaan kovasti lapsen isää,vaikka näin sen viisi päivää sitten.hän ei vaan taida ymmärtää kuinka huonosti voin.ja mun huono vointi johtaa sitten siihen että nalkutan hänelle joka asiasta.
miten saan itseni kasaan,koska pelkään että masennun vakavasti kohta.äitiyslomakin alkaa kahden viikon päästä,sitten olen vieläkin yksinäisempi.
itken joka päivä,eikä kukaan taida oikein ymmärtää minua.enkä kyllä oikein näytäkkään sitä muille.
mitä minun pitäisi tehdä?auttakaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
odotushuoneessa ilmoituksia. Siellä saattaa olla ilmoitus juuri sinulle: neuvolan vertaistukiryhmä saattaa aloittaa juuri nyt, joku toinen yksinodottava on saattanut laittaa ilmoituksen sinne.voi olla että leikkipuistoss kokoontuu jokin odottajien ryhmä,tai kysy "neuvolantädiltä"
Tällaisi ryhmiä on nykyisin paljon,perheet ovat niin monimuotoisia että palveluitakin on monimuotoisia.
Muista että ulkoilusta saat voimaa,mene kävelyille,jos suinkin edes vähän jaksat!
onko heitä, voitko avoimesti puhua heille tunteistasi?
Edellisen vastaavan hyvien neuvojen lisäksi tulee mieleen harrastukset, joita jaksat tehdä, esim.taide ( kuvataide, musiikki, kirjallisuus, elokuvat ) ylipäätään jokin asia, mikä saisi ajatuksiasi muuhunkin, edes hetkeksi kerrallaan.
Kerro ainakin neuvolasi terveydenhoitajalle tai lääkärille, pääasia että puhut jollekkin.
Odottaessani itse esikoistani, olin myös yksin, melko lailla samat lähtökohdat oli minullakin kuin sinulla. Muistan vieläkin, vaikka ajasta on reilu 20 vuotta kulunut, miten yksinäinen olin ja miten kaipasinkaan lapsen isän läheisyyttä ja turvaa.
No, selvisin päivästä toiseen lapsuudenkotini, ystävieni, harrastusteni (intohimoinen lukeminen ja musiikin kuuntelu) avulla eteenpäin.
Lisäksi suhde lapsen isään vahvistui hiljalleen keskinäiseksi rakkaudeksi. Ja pojan ollessa 2 vuotias muutimme yhteen ja häitä vietettiin vuoden sisällä muutosta.
Tärkein apu kuitenkin kriiseissä on aina ollut minulle henkilökohtainen uskoni Jumalan apuun johon saan turvautua Jeesuksen nimessä rukoillen. Aina on jotenkin asiat selviytyneet, jokaisella on joskus vaikeat ajat, olennaisinta on miten ajattelee ja miltä arvopohjalta ajatustyönsä tekee.
Aina ne vaikeudet eivät ole niin uuvuttavia, vaan miten vaikeuksiin suhtautuu.
Toivon ja rukoilen sinulle ja pienelle perheellesi onnellisen tyyntä tulevaisuutta. Rukoilen, että keskinäinen rakkautenne vahvistuisi ja saisitte rohkeutta elää yhdessä, sillä ei asiat pelkäämällä parane. Usko vain älä pelkää.
Siunatut halaukset sinulle ja vauvallesi:))
kiitos ihanista sanoisa:)tänään on jo paljon parempi päivä...mieliala nyt vaan vaihtelee aikalailla:)
Raskaus on naisen psyykkeelle ja keholle aibam oma ja raju kokemuksensa ja uskon että tilasi johtuu paljon juuri tästä.Et tule äidiksi silloin kun vauva
syntyy,vaan kyllä se muutos on sinussa menossa
juuri.Toki nyt tarvitset toisen ihmisen,turvallisen sylin ja ymmärtäjän lähelle.Ihan aito kosketus toiseen ihmiseen ja juuri lapsen isään on ihan
luonnollisesti tärkeä ja se sinun pitää ihan rei-
lusti myös kertoa.Toki muiden ihmisten seura myös auttaa ja keskustelu samassa tilanteessa
olevien kanssa.Kylölä se yhdistää ja antaa voimia jaksaa.Pääasia ettet olisi yksin,vaan tavalla
tai toisella hakeutuisit ihmisten pariin.Tärkeää
on myös ettet syyllistä lapsen isää siksi,että hän joutuu työsjentelemään muualla.Hänellä on jo
nyt varmaan kyllin paha olo,kun ei voi olla lähelläsi.