Olisikohan kenestäkään mulle apua tai tueksi?!... Olen yli kolmekymppinen, jolla ollut kortti 18-vuotiaasta. 3 autoa olen elämäni aikana omistanut, mutta niillä äärimmäisen vähän itse ajanut. Autokoulussa olen moneen kertaan käynyt palauttelemassa ajotaitoja/liikennesääntöjä mieleen, mutta siitä huolimatta en tahdo itsekseni uskaltaa liikenteeseen. Silloin lähtisin kun tietäisin, että kukaan ei näe kun sähellän pihalla peruuttaessani autoa parkista tai jos liikenne olisi varmasti äärimmäisen vähäistä. Rupean jännittämään heti jos näen takapeilistä jonkun saavuttavan minua, vaikka tietäisinkin ajavani "kunnon" vauhtia (en siis tientukkona!). Muutenkin rupean tarkkailemaan itseäni, ajolinjoja ja kaikkea mahdollista jos ympärilläni näkyy muita liikenteessä olijoita (hullua, eikö?) Autokouluissa kaikki ovat sanoneet, että rohkeasti vain, mitään vikaa ajossani ei ole. Ajamalla saisin sen puuttuvan itsevarmuuden. Ajamaan en uskalla lähteä ilman autokoulun opea polkimineen vierelläni... AUTTAKAA!
Ajokammo - kohtalotovereita?!
Neuroottinen =(
8878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä sitten jos joku näkee kun sähellät peruuttaessa? Ei sitä opi kuin tekemällä.
Jos ajat laillista nopeutta ja joku lähestyy takaasi, niin mitä tuosta. Sinä ajat omaa ajoasi, ja jos hän haluaa ohi, menköön ohi. Toki voi väistää vielä hieman oiekalle kun hänelle tarjoutuu paikka menä ohi. Jos sellaista paikkaa ei tule, se on hänen ongelmansa. Kyllä me kaikki tuonne tielle sovitaan, sanokoon tämän palstan arivataset ja muut maaailman omistajat mitä haluavat. Varmuus kehittyy kokemuksen mukana. Eli sinne vain sekaan kuin sumuun. :)
Ajotaito ei kehity kuin ainoastaan ajamalla. Eli mahollisimman paljon kilometrejä vaan.
Ja jos joku roikkuu perseessä niin antaa roikkua. Jos ajaa perään niin sehän se tumpelo on sillon ollut etkä sinä.
...kun se ongelman ratkaisu on kyllä mullakin selvillä. Kaikki järkeilyt millä yritän itseäni tsempata eivät auta. Paskat tulee housuun (kuvainnollisesti, onneksi), jo pelkästään tiedosta, että kymmenen minuutin päästä pitäis istahtaa autoon kuljettajan paikalle. Ystävätkin kannustavat, mutta hekään eivät ymmärrä sitä lähtemisen/tekemisen vaikeutta. Jospa joku kohtalotoveri löytyisi joka kertoisi omasta selviytymisestään. Koska autokoulusta en ole apua saanut, olen ajatellut pitäiskö kokeilla jotain hypnoosia tai vastaavaa. Lääkärit vaan tuhahtelee...
No jos et itsestäsi sitä rohkeutta saa, niin eipä sitä voi kukaan sulle antaakaan. Kaikin mokomin kokeile jos saat hypnoosista tms. terapiasta apua, muutoin voi olla kyllä hiljaista.
ja vauhti päälle. Aja kovempaa kuin muut. Ohittele edessä ajavia ja kuvittele, että he ovat kaikki surkeita nysväreitä jotka joutavat ojaan tieltäsi. Jos et pysy tiellä ja ajat autosi ojaan katolleen, niin muista, että se mikä ei tapa , niin se vahvistaa. Näinhän suurin osa meistä saa liikennekokemuksensa. Niinpä meitä hyviä kuljettajia riittää.
Mikä on se suurin pelon aihe? Sekö, että joku näkee jonkun pienen virheen vai se, että tapahtuu onnettomuus ja menee terveys/henki? Voisiko pienempi paha jäädä taustalle, kun keskittyy isompaa... Seuraavalla tavalla.
Pieni häpeä mokan jälkeen on kuitenkin pienempi paha kuin hengenlähtö. Käveleminen on kilometriä kohden vaarallisempaa kuin autolla ajaminen. Kävellessä(kin) voi mokailla ja kompastua. Kävellessä kaatuminen vie hengen vuodessa huomattavasti useammalta kuin liikenneonnettomuudet.
Noita vois varmaan aluksi miettiä. Toivottavasti tämän viestin vuoksi et rupea pelkäämään kävelyäkin, joka oikeasti on vaarallisempaa. :)
Viestistäsi päätellen et pelkää itse auton ajamista vaan muuta liikennettä, ja miten selviät sen keskellä. Nyt suosittelenkin, että lähdet ajelemaan sellaisina aikoina jolloin muuta liikennettä on todella vähän esim. viikonloppuisin varhain aamulla tai sitten arkisin myöhään illalla. Näin voit ajella kaikessa rauhassa ilman muun liikenteen tuomaa painetta ja harjoitella auton käsittelyä ja oikeiden ajolinjojen valintaa. Kannattaa mennä myös vaikka kaupan parkkipaikalle harjoittelemaan auton peruutusta, eri puolille ja erilaisiin paikkoihin.
Näin sun taidot ja luottamus niihin kasvaa ja oletkin tuossa tuokiossa valmis menemään isomman liikennemäärän sekaan.
Lisäksi kannattaa muistaa, ettei kukaan meistä ole täydellinen kuski, teemme kaikki joskus virheitä
osaa ajaa kunnolla jos ei ole pitkiin aikoihin ajanut.. lähde vaikka johonkin hiljaisille teille ensin jonkun toisen kanssa ajelemaan ja ajelkaa hissuksiin kohti vilkkaampaa tietä, onhan sulla silloin edes se toinen henkilö siinä vieressä istumassa jossei muuta. kyllä siitäkin apua on..