Tähän on tultu.
Alkoholiongelman, lääkeriippuvuuden ja huumeiden alta paljastui itsekäs paskiainen.
Silloin kun olin koko ajan pienessä sievässä pystyin edes välittämään ihmisistä. Nyt selvempänä näen koko järkyttävän rikkoutuneen minäni ja tekee mieli oksentaa vasten peiliä.
Mikä minussa on mennyt pieleen?
Miksi tiedän mikä olen? Jos olisin psykopaatti tai muuten hullumpi en pystyisi tajuamaan kuinka inhottava ihminen olen.
Kaiken kruunaa se että erotan oikean väärästä ajatuksissani mutten teoissani.
En jaksa välittää kenestäkään enää. Olen hylkäämässä kaiken ja tajuan että teen väärin.
Ystävät, omaiset jaksavat vielä soittaa minulle mutten vastaa. Pidän puhelimeni auki vain siksi, koska olen sanonut että jos puhelimeni on kiinni olen pulassa tai tappanut itseni.
Jossain mieleni säälittävissä kuvitelmissa unelmoin parantumisesta. Parantuminen. Mitä se sitten onkaan. Parantumista mistä?
Yksi lysti. Olen kai matkalla tuhoon eikä pelastusta tule. Pitää kai vaan valmistella väistämätöntä. On tämä saatanan säälittävää avautua jossain netissä. Mutta mitäpä tällainen itsekäs paska muuta osaa.
Jos nyt olisin kamoissa viiltäisin kurkkuni auki ja nauraisin samalla. Olen niin vitun pelkuri etten uskalla selvinpäin. Jostain syystä kuvittelen että olen ansainnut tuskattoman kuoleman. Asia on juuri päinvastoin, olen ansainnut todella tuskallisen kuoleman. Kaikista eniten pelkään tukehtumista joten juuri tukehtumisen ansaitsen.
Loppuun vaan että jos tämä liittyy paranemisprosessiin se on liikaa. En halua nähdä itseäni näin selvästi. Totuus on liikaa minulle.
Yrittäkää te muut ainakin jaksaa. Naurettavaa, kuvittelen että välittäisin jostain teistä. En ole siitäkään varma.
Alkoholiongelman, lääkeriippuvuuden ja huumeiden alta paljastui itsekäs paskiainen.
Silloin kun olin koko ajan pienessä sievässä pystyin edes välittämään ihmisistä. Nyt selvempänä näen koko järkyttävän rikkoutuneen minäni ja tekee mieli oksentaa vasten peiliä.
Mikä minussa on mennyt pieleen?
Miksi tiedän mikä olen? Jos olisin psykopaatti tai muuten hullumpi en pystyisi tajuamaan kuinka inhottava ihminen olen.
Kaiken kruunaa se että erotan oikean väärästä ajatuksissani mutten teoissani.
En jaksa välittää kenestäkään enää. Olen hylkäämässä kaiken ja tajuan että teen väärin.
Ystävät, omaiset jaksavat vielä soittaa minulle mutten vastaa. Pidän puhelimeni auki vain siksi, koska olen sanonut että jos puhelimeni on kiinni olen pulassa tai tappanut itseni.
Jossain mieleni säälittävissä kuvitelmissa unelmoin parantumisesta. Parantuminen. Mitä se sitten onkaan. Parantumista mistä?
Yksi lysti. Olen kai matkalla tuhoon eikä pelastusta tule. Pitää kai vaan valmistella väistämätöntä. On tämä saatanan säälittävää avautua jossain netissä. Mutta mitäpä tällainen itsekäs paska muuta osaa.
Jos nyt olisin kamoissa viiltäisin kurkkuni auki ja nauraisin samalla. Olen niin vitun pelkuri etten uskalla selvinpäin. Jostain syystä kuvittelen että olen ansainnut tuskattoman kuoleman. Asia on juuri päinvastoin, olen ansainnut todella tuskallisen kuoleman. Kaikista eniten pelkään tukehtumista joten juuri tukehtumisen ansaitsen.
Loppuun vaan että jos tämä liittyy paranemisprosessiin se on liikaa. En halua nähdä itseäni näin selvästi. Totuus on liikaa minulle.
Yrittäkää te muut ainakin jaksaa. Naurettavaa, kuvittelen että välittäisin jostain teistä. En ole siitäkään varma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta en tiedä pääsetkö loppuun asti. Minä pääsin.
eli olen itsekäs kakkipala. Kaikki mitä teen -muka- muiden hyväksi, teen oikeasti vain oman mukavuuteni takia. Haluan kokea mielihyvää ja olen katkera, jos en sitä saa. Olen ahne ja röyhkeä, ja vain esitän mukavaa ihmistä. En edes pidä ihmisistä.
Olen hyvä selittämään itselleni, miksi näin on ja miksi se on jopa oikeutettua. En osaa muuttua, se vaatisi ihmeen.
Eiköhän se ole niin, että KAIKKI IHMISET OVAT VIIMEKÄDESSÄ ITSEKKÄITÄ. Olen pohtinut ja lukenut tätä asiaa pitkään ja tullut siihen tulokseen (kuten monet filosofit yms), että kaikki tekomme ovat itsekkäitä. Ei sellaista altristista rakkautta tai hyväntekijää ole olemassakaan.
Teemmepä vaikka minkä teon, on motiivina aina OMA MIELIHYVÄ, tavalla tai toisella. Jos annat rahaa hyväntekeväisyyteen, ei se mikään epäitsekäs teko ole; sillä sellaisen teon tekeminen antaa itselle MIELIHYVÄÄ. Kuten kaikki muukin mitä teemme.
Syöminen>mielihyvä
Työn tekeminen> raha ja onnistumisen tunne
Rakastelu> mielihyvä
Keskustelu toisen kanssa>hyväksytyksi tulemisen tunne
Vanhuksen auttaminen kadun yli> oma mielihyvä
Siis teetpä mitä tahansa, on taustalla aina tämä itsekkyys. Ja itsekkyys ei siis aina ole paha asia, sillä kuten huomaamme se saa meidät tekemään myös HYVIÄ TEKOJA :) !