loukkasin jalkani lenkillä, sen verran pahasti, että kävin lääkärissä ja sain ohjeeksi lepoa ja kylmähoitoa, määräyksen, että niin vähän kävelyä kuin mahdollista.
Oma vikani, kun olin työttömänä niin porukka tottui siihen, että teen suurimman osan kotitöistä. Töitä sain maalikuussa pitkän tauon jälkeen. Olen kyllä yrittänyt poikalapsiani opettaa tekemään hommia, mutta sohvaperunaisä näyttää esimerkkiä, pienenä tekivät, mitä enemmän kasvavat, sitä enemmän saa pyytää. Puhuin jo etukäteenkin, että muillakin osuus saa nousta, jos saan töitä.
Mutta tämä päivä: Toinen lapsista tyhjensi tiskikoneen, toinen pyyhki pöydän. Eilen samanverran. Kukaan ei ole koskenut imuriin, vaikka olen pyytänyt moneen kertaan. Niinpä sitten äsken imuroin itse, ei voinut enää katsoa. Ei huvita huutaa eikä se mitään auta. Luulin jo, että pääsen huomenna töihin, mutta nyt se jalka vasta kipeä onkin. Töissä ei tarvitse kävellä. Ei uskaltaisi jäädä sairaslomalle tässä vaiheessa, ei millään. Kiitos ihana perhe, jos menetin työni laiskuutenne takia. V*tuttaa.
Oma vikani, kun olin työttömänä niin porukka tottui siihen, että teen suurimman osan kotitöistä. Töitä sain maalikuussa pitkän tauon jälkeen. Olen kyllä yrittänyt poikalapsiani opettaa tekemään hommia, mutta sohvaperunaisä näyttää esimerkkiä, pienenä tekivät, mitä enemmän kasvavat, sitä enemmän saa pyytää. Puhuin jo etukäteenkin, että muillakin osuus saa nousta, jos saan töitä.
Mutta tämä päivä: Toinen lapsista tyhjensi tiskikoneen, toinen pyyhki pöydän. Eilen samanverran. Kukaan ei ole koskenut imuriin, vaikka olen pyytänyt moneen kertaan. Niinpä sitten äsken imuroin itse, ei voinut enää katsoa. Ei huvita huutaa eikä se mitään auta. Luulin jo, että pääsen huomenna töihin, mutta nyt se jalka vasta kipeä onkin. Töissä ei tarvitse kävellä. Ei uskaltaisi jäädä sairaslomalle tässä vaiheessa, ei millään. Kiitos ihana perhe, jos menetin työni laiskuutenne takia. V*tuttaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
minun eka äitienpäivä:
Heräsin aamulla pojan kanssa koska mies vaan nukahti uudelleen, kun ensin venasin 20min sängyssä että nouseeko se ylös.En sitten halunnut kuunnella pojan kitinää puolen metrin päässä joten nousin itse. Mies tuli hetken päästä perässä kun paiskasin oven kiinni perässäni kun menin olkkariin pojan kanssa..mies tosiaan tulee ja sanoo että mee nukkumaan..menin..noh, tunnin päästä poika huutaa olkkarissa niin että herään..ja mies on laittamass apoikaa päikkäreille..3h ennen päikkäriaikaa...totesin että ei sitä varmaan väsytä..oli istuttanut poikaa sitterissä joten ajattelin että tylsäähän sillä on..noh, mies jtn huutaa ja mä menen takas sänkyyn..nukhadan....herään kymmenen aikoihin ja nousen ylös..mies makaa sohvalla ja kattoo telkkaria eikä sano mitään..on suuttunut aamuisesta..menen keittiöön tekemäänm itselleni aamupalaa ja menen makkariin syömään..
Oon perkele venannu tätä päivää synnytyksestä lähtien ja tässä se sitten oli..ei aamiaista sänkyyn, ei kukkia, ei korttia, ei toivotuksia...ei ennen kuin olen itkenyt kolme tuntia ja sanoin miehelle että perkele sentään..sitten kävi poimimassa valkovuokkoja, jotka annettiin anopille kun unohtu kerätä sille omat(!) ja ostettiin huoltikselta mulle karkkipussi...että se siitä..kiitos vaan miehelleni paskasta äitienpäivästä!
Lohduttavaa, ettei kaikkien muidenkaan äitien ensimmäinen äitienpäivä ole mennyt ihan putkeen :) Tosin selvä asiahan se on.
Itse sain aamupalan valmiina, kiitos siitä miehelleni, mutta muuten päivä meni jopa tavanomaista päivää huonommissa fiiliksissä. Tein aamupalan jälkeen vähän kotihommia, kun ei huvittanut katsella sitä sotkua (lauantaina ei ehtinyt niitä tekemään, koska olimme lähes koko päivän poissa kotoa). Kukkia en odottanutkaan, mutta olisin toivonut, että olisimme lähteneet koko perhe ulos kävelylle, mikä oli miehelleni liian rasittavaa just silloin, joten hän jäi mieluummin kotiin lepäilemään. Lisäksi sain ikävänsävyisen tekstiviestin puhelimeeni eräältä tuttavalta, ja silloin tuli lopullisesti sellainen olo, että onhan noita parempiakin päiviä nähty.
Tulin siihen tulokseen, että vanha viisas neuvo pitää paikkansa: älä odota mitään, niin et pety :/
Sitä paitsi, paras äitienpäivä"lahja" on se, että minulla on terve lapsukainen =)
Ööö...?? Ootko SÄ miehesi äiti?!?Meillä ei puolisot antele äitienpäivä-/isänpäivälahjoja toisilleen.Omille vanhemmillemme kyllä.Kunhan lapsenne kasvaa,niin tulet saamaan niitä herttaisia itseväkerrettyjä lahjoja ja kortteja.Onhan kyse äitienpäivästä,ei puolisopäivästä.