en aio kertoa,mitä ja miten paljon olen huumeita käyttänyt.aion kertoa,mitä se maailma,jossa vieläkin elän sisältää ja miksi en voi tänäänkään sanoa olevani "kuivilla"
Olen 23-vuotias narkomaani.käyn avohoidossa,olen ollut katkaisussa ja vieroituksessa kaksi kertaa,kummallakin kerralla pääsin irti itse aineesta,mutta en vielä tänäkään päivänä ole päässyt irti siitä tosiasiasta,että kun olen kerran todennut sairastavani päihdeongelmaa,niin en ole pystynyt hyvästä hoidostakaan huolimatta pysynyt raittiina.
Käytän tälläkin hetkellä.Tiedän kaikki vaarat ja että minun itseni on se muutos elämässäni tehtävä ja haluankin sitä,silti olen yhä käyttäjä,en enää aktiivisesti,mutta myönnän ottavani päihteitä heti,jos joku niitä minulle tulee tarjoamaan tai myymään.
Itse huumeet eivät ole se pahin asia elämässä,vaan lieveilmiöt,joita huumeidenkäyttö tuo mukanaan kuten rahavelat,joko ihmisille tai rahanlainaajille(pikavipit yms.)itse olen ongelmissa pikalainojen takia ja olen myös nähnyt kuinka velallisilta väkivaltaa käyttäen huumeidenvälittäjät velkojaan perivät.itse olen pelastanut kyseiseen ahdinkoon joutuneen hengen kahdesti,se ei ole todellakaan mitään mukavaa katseltavaa tai edes tiedettävää,näin silti on.jollain ne rahat on huumeisiin saatava tai huumetta ilman rahaa ja näin ollaan ongelmissa taloudellisesti.
Uskon,että suurin syy,miksi edelleen käytän on,että olen liian monta kertaa kokenut kyseisen huumeen tuottaman hyvän olon tunteen ja aina kun olen selvinpäin,tuntuu elämäni jotenkin tylsältä,en jaksa tehdä mitään,en liikkua mihinkään,en ole töissä,en koulussa.olen työtön,narkomaani,kohta luottotietonsa menettänyt avohoitopotilas.
Huumeet ovat tuoneet paljon elämääni,mutta enemmän niistä on haittaa ollut.toisin ehkä on niillä jotka käyttävät satunnaisesti,mutta kun ihminen on siinä pisteessä,että on jo ns.koukussa niin se,mitä siitä päihteestä saa on kirjaimellisesti vain ruiskun mitan päässä.
Olen ollut niin pohjalla,että olen etsinyt vanhoja klikkikippoja filttereineen saadakseni niistä edes sen psykologisen vaikutelman siitä,että kyseistä ainetta on kehossani.Miettikää,että melkein pelkkää vettä oleva ruisku voi jo tuoda pistämisintoon sen nautinnon.
itseäni en ole rahasta/huumeista koskaan myynyt,enkä halua sitä koskaan tehdä,sillä hyväksikäyttäjiä on lapsuudessani jo muutenkin riittänyt.
omalla kohdallani minkään aineen kokeilu ei jäänyt siihen yhteen kertaan ja vaikka nyt on elämässäni ehkä selvin kausi,niin saatan silti koska vain palata takaisin entiseen,se ei pelota minua,sillä tiedän sen mahdollisuuden aina kun vastaan KYLLÄ vaikka pitäisi sanoa EI.
ehkä en yritä tarpeeksi,ehkä en halua koskaan olla täysin raitis,ehkä en osaa sanoa lopullista syytä siihen miksi olen tässä tilanteessa.sanon vain,että minun kohdalla kokeilu oli se laukaiseva tekijä.
olen jutellut monien kaltaisteni useita katkoja läpikäyneiden ihmisten kanssa,jotka käyttävät,eikä kukaan osaa sanoa,miksi se lopullinen lopettaminen on niin vaikeaa.
jos joku sen tietää,kertokoon sen minulle ja muille.
Olen 23-vuotias narkomaani.käyn avohoidossa,olen ollut katkaisussa ja vieroituksessa kaksi kertaa,kummallakin kerralla pääsin irti itse aineesta,mutta en vielä tänäkään päivänä ole päässyt irti siitä tosiasiasta,että kun olen kerran todennut sairastavani päihdeongelmaa,niin en ole pystynyt hyvästä hoidostakaan huolimatta pysynyt raittiina.
Käytän tälläkin hetkellä.Tiedän kaikki vaarat ja että minun itseni on se muutos elämässäni tehtävä ja haluankin sitä,silti olen yhä käyttäjä,en enää aktiivisesti,mutta myönnän ottavani päihteitä heti,jos joku niitä minulle tulee tarjoamaan tai myymään.
Itse huumeet eivät ole se pahin asia elämässä,vaan lieveilmiöt,joita huumeidenkäyttö tuo mukanaan kuten rahavelat,joko ihmisille tai rahanlainaajille(pikavipit yms.)itse olen ongelmissa pikalainojen takia ja olen myös nähnyt kuinka velallisilta väkivaltaa käyttäen huumeidenvälittäjät velkojaan perivät.itse olen pelastanut kyseiseen ahdinkoon joutuneen hengen kahdesti,se ei ole todellakaan mitään mukavaa katseltavaa tai edes tiedettävää,näin silti on.jollain ne rahat on huumeisiin saatava tai huumetta ilman rahaa ja näin ollaan ongelmissa taloudellisesti.
Uskon,että suurin syy,miksi edelleen käytän on,että olen liian monta kertaa kokenut kyseisen huumeen tuottaman hyvän olon tunteen ja aina kun olen selvinpäin,tuntuu elämäni jotenkin tylsältä,en jaksa tehdä mitään,en liikkua mihinkään,en ole töissä,en koulussa.olen työtön,narkomaani,kohta luottotietonsa menettänyt avohoitopotilas.
Huumeet ovat tuoneet paljon elämääni,mutta enemmän niistä on haittaa ollut.toisin ehkä on niillä jotka käyttävät satunnaisesti,mutta kun ihminen on siinä pisteessä,että on jo ns.koukussa niin se,mitä siitä päihteestä saa on kirjaimellisesti vain ruiskun mitan päässä.
Olen ollut niin pohjalla,että olen etsinyt vanhoja klikkikippoja filttereineen saadakseni niistä edes sen psykologisen vaikutelman siitä,että kyseistä ainetta on kehossani.Miettikää,että melkein pelkkää vettä oleva ruisku voi jo tuoda pistämisintoon sen nautinnon.
itseäni en ole rahasta/huumeista koskaan myynyt,enkä halua sitä koskaan tehdä,sillä hyväksikäyttäjiä on lapsuudessani jo muutenkin riittänyt.
omalla kohdallani minkään aineen kokeilu ei jäänyt siihen yhteen kertaan ja vaikka nyt on elämässäni ehkä selvin kausi,niin saatan silti koska vain palata takaisin entiseen,se ei pelota minua,sillä tiedän sen mahdollisuuden aina kun vastaan KYLLÄ vaikka pitäisi sanoa EI.
ehkä en yritä tarpeeksi,ehkä en halua koskaan olla täysin raitis,ehkä en osaa sanoa lopullista syytä siihen miksi olen tässä tilanteessa.sanon vain,että minun kohdalla kokeilu oli se laukaiseva tekijä.
olen jutellut monien kaltaisteni useita katkoja läpikäyneiden ihmisten kanssa,jotka käyttävät,eikä kukaan osaa sanoa,miksi se lopullinen lopettaminen on niin vaikeaa.
jos joku sen tietää,kertokoon sen minulle ja muille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lopettaminen on vaikeaa, koska ei ole halua olla jatkuvasti selvinpäin. Ei sen tarvitse johtua mistään pelosta kohdata elämää selvinpäin, kuten halutaan sanoa. Harva ihminen on absolutisti. Elämästähän haetaan nimenomaan nautintoja sekä kokemuksia. Ei sitä tarvitse hävetä, eikä absolutismia tarvitse pitää ihanteena.
Raja kulkee siinä, pystyykö päihteiden rinnalla huolehtimaan elämästään. Itse pystyn, koska minun ei tarvitse olla sekaisin aamusta iltaan. Pystyn jättämään päihteen oston/käytön väliin, mikäli tiedän että muuten ei riittäisi rahat laskuihin tai ruokaan.
Pyri vähentämään käyttö siihen pisteeseen, että eläminen sujuu sinultakin. Vaihda alkuun aamupiikki vaikkapa benzoihin tai savuihin, niin että pystyt kuitenkin hoitamaan asioita. Illalla voit taas ottaa piikin, mikäli siltä tuntuu. Myöhemmin pyri olemaan aamulla ottamatta mitään ja illalla ne savut, tai pilleri, tai vaikka sitten piikki. Terveellistähän se ei ole, mutta ainakin pystyt itsenäisesti huolehtimaan elämästäsi.
näkemyksesi asiasta on kovin helpon kuuloinen,mutta vaarallinen,sillä ihminen,joka kärsii päihdeoireyhtymästä,ei noin vain voi vaihtaa päihdettä toiseen jäämättä uuteen päihteeseen riippuvaiseksi.
minulla on jo benzot 4mg rivatrilia päivässä ja syön ne ohjeen mukaisesti,siinä mielessä hallitsen sen lääkkeen käytön,mutta en lähtisi tuolle linjalle,että vaihtaisin päihteen toiseen,esim savuihin,sillä olen käynyt kaikki päihteet,nimenomaan vaihtamalla läpi ja jäänyt koukkuun.jos se joltakin onnistuu,niin se on hyvä,itseltäni se on liikaa pyydetty.Olen myös alkoholismin läpi käynyt ja tiedän,että se yksi kalja erottaa ongelmakäyttäjän ja ns.normaalin viihdekäyttäjän.otan silloin tällöin kaljaa,mutta tiedän,että siinäkin on riskinsä,että alan uudestaan juomaan ja rankasti,se on vain ajan kysymys,siksi pysyn mieleemmin erossa mahd paljon alkoholista ja otan mieluummin piikin silloin tällöin kun sen riskin,että alan juoda,sillä alkoholista on ollut minulle enemmän haittaa,vaikka taloudellisesti huumeista on enemmän haittaa.
pointtini kuitenkin on,että tiedän,etten ikinä pysty olemaan kohtuukäyttäjä en minkään päihteen kanssa.kiitos kuitenkin näkemyksestä,on hyvä tietää,että on ihmisiä,jotka voivat elää tasapainoista elämää päihteitä käyttäen
ihmiselle, joka kertoo ongelmastaan. Voi v*t*u...
Niin, mä oon yrittänyt ymmärtää sun kirjoitusta, mutta silti en voi sanoa että ymmärtäisin. Etkö todella löydä mitään muuta sisältöä elämääsi kuin mömmöt, etkö voi yrittää tuottaa iloa vaikka toisille jollain vapaaehtoistyöllä, auttamalla, jollain lailla... varmaan löytyisi pilvinpimein näitä vapaaehtoisauttamistöitä, josta saa iloa avun tarvitsijat kuin itse sinäkin. Sinä olet kerran kivulla syntynyt tänne, ei siksi että tuhlaisit oman ja läheisten elämäsi käyttämällä mömmöjäv aan elämään elämää sellaisena kuin se on ei usvan eikä tabujen tai piikkien läpi. Sinä olet varmaan kokenut rankkoja lapsena ja nuorena sen ymmärsin, mutta juuri siitä pitäisi saada vahvuutta eikä päinvastoin.En osaa muuten auttaa kuin näillä sanoin.
Sitähän jokainen elämästään hakee. Mutta kun sitä on kerran tottunut saamaan päihteiden avulla (eli helposti), siitä on hyvin vaikea päästä irti.
Elämässä on monia tapoja saada iloa, mainitsemasi toisten auttaminen on yksi niistä. Sen on vain niin paljon helpompaa ottaa "mömmöä", tietäen että hyvä olo odottaa. Kuin lähteä vaikkapa vapaaehtoistoimintaan, jossa jokainen päivä ei välttämättä tuota iloa.
Itsestä se muutos kuitenkin lähtee, siinä olet ihan oikeassa. Parasta olisi kun ei lähtisi edes kokeilemaan päihteitä, jolloin löytäisi sen ilon elämään terveellisempiä ja hyödyllisempiä reittejä. Monissa tapauksissa se on valitettavasti myöhäistä.
ja katsottava elämääsi rehellisesti. Aina jankutetaan kuinka vaikeeta on lopettaa, mutta ei se ole kun näet sen niinku se on.
Esmes just nää systeemit miten velkoja otetaan takaisin. Mä tiedän, sä tiedät millä avuilla ne rahat otetaan. Väkivalta rulettaa, kehenkään et voi oikeesti luottaa, skitsoilut vasikoista on arkipäivää. On olemassa parempia paikkoja. Se ei vaadi muuta kuin että kieltäydyt myrkystä. Huumeet on vieny sun elämänvoiman, ja siks susta tuntuu ankeelta kohdata elämää ilman niitä. Näe se oravanpyörä. Kun oot ilman, sun voimat palaa. Se on ainoo tie.
No, mä suhtaudun kannaan kevyemmin kuin muihin päihteisiin. Mutta siinäkin on riskinsä lähinnä porukoiden takia. Mieti tarkkaan, kuuntele porukoita ja niiden juttuja. Kunnioita itseäs, ja löydä tie takaisin.
"Itse huumeet eivät ole se pahin asia elämässä,vaan lieveilmiöt,joita huumeidenkäyttö tuo mukanaan kuten rahavelat,joko ihmisille tai rahanlainaajille(pikavipit yms.)itse olen ongelmissa pikalainojen takia ja olen myös nähnyt kuinka velallisilta väkivaltaa käyttäen huumeidenvälittäjät velkojaan perivät."
Mielenkiintoisia näkökantoja asiaan näyttää olevan,suurin osa sellaisia,joita olen itsekin miettinyt ja paras on ehkä juuri se että vaikeudet tulisi kääntää vahvuudeksi eikä antaa huumeiden viedä sitä iloa,mitä elämästä voi saada.
vastaukset tähän aloittamaani viestiin olivat rohkaisevia ja tukivat sitä päätöstä,mitä haluan vaalia ja se on pysyä päihteettömänä ja pyrkiä nauttimaan elämästä ilman aineita.Helppoa se ei ole,sen tiedän,mutta se on sen arvoista,että kyllä se kannattaa kokeilla ja siitä kannattaa pitää kiinni,että ok,näin on käynyt,mutta nyt jatketaan elämää ja katsotaan,mitä se tuo tullessaan.
kiitos kaikille jotka vastasitte ja myös niille,jotka lukivat,sillä uskon,että kertomani asiat eivät menneet hukkaan,vaan saivat ihmiset ehkä ajattelemaan asiaa.