oli erittäin tärkeää heti testin jälkeen mennä suihkuun ja viedä testin ajan päällä olleet sairaalavaatteet pyykkikoriin. Oon miettinyt, kuinka vaarallisia altistuskokeet on henkilökunnalle.......
Kun mulle tehtiin TTL:llä
homealtistus
81180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sillä ne itiöt vedit keuhkoihisi. Ei ne sieltä mitään ongelmaa muille aiheuta. Rakennuksessa olevat homeet sairastuttaa henkilökunnan varmasti, sieltä kannattaa lähteä veke heti kun alkaa oireilla. Tuo paikka olisikin hyvä kohde tutkia miksi jotkut eivät sairastu. Siellähän oli yli 30 vuotta töissä olleita, tosin aika paljon taisi olla sairaspoissaoloja myös.
Lääkäreitä kehoittaisin ihan pieneen harkintaan, kyllä ne keuhkot pettää lääkäreiltäkin.
siellä ainakin petti tai korvien väli.
Jompikumpi? Mutta kumpiko? Tai molemmat?
Patologi joutui ainakin lähtemään pois. Palasi, kun työtilat tulivat uuteen rakennukseen.
tai sairastutaan. Ei kai TTL mikään poikkeus ole.
Ei taas kannata suurennella ja vääristellä aivan tavallisia asioita työpaikoilla.
Sairastuminen,stressi tai työpaikan vaihtaminen tai fudut.
Onhan teilläkin monella kokemusta näistä oman työpaikkanne suhteen.
näin se vain menee, eikä sitä tietenkään pidä suurennella. Kun vielä on kyse ihmisistä jotka todellakin osaavat pitää puolensa, niin eipä kannata huolta heistä sen suuremmin kantaa.
Stachybotrys-homesienestä
17.3.2003
Stachybotrys tarvitsee kasvaakseen ja itiöidäkseen vähintään 90 %:n suhteellinen kosteuden (RH). Vaikka kosteudenlähde kuivuu ja RH laskee 70%:iin, voi Stachybotrys-homekasvusto silti jatkaa leviämistään. Stachybotrys viihtyy erinomaisesti paljon selluloosaa sisältävissä materiaaleissa. Se selviytyy suuristakin lämpötilanvaihteluista, mutta se kasvaa parhaiten lämpimissä tai hieman kuumissa lämpötiloissa. Stachybotrys atra -homesieni viihtyykin hyvin sisätiloissa.
Stachybotrys kehittyy usein hitaammin kuin monet muut homeet, noin 1-2 viikon kuluessa kosteuvaurion synnystä. Silti siitä tulee usein vallitseva home, jos olosuhteet ovat sille suosiolliset. Stachybotrys-itiöt kasvavat rypäleinä. Itiöt eivät leviä helposti ilmaan kostuneesta materiaalista, sillä itiöitä pitää yhdessä limainen päällyste. Itiöiden leviäminen ilman välityksellä on mahdollista, kun homekasvusto kuivuu tai kun sitä häiritään.
Altistuminen Stachybotrykselle on yhdistetty allergisiin reaktioihin. Tyypillisiä oireita ovat silmien ja nenän ärsytys ja vuotaminen sekä yskä ja ihoärsytys. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että Stachybotrykselle altistuminen lamaannuttaa immuunijärjestelmää jo matalinakin annoksina. Tällöin altistuneet ihmiset ovat usein herkkiä bakteeri- ja virusinfektioille, kuten flunssalle. Stachybotrys tuottaa myrkyllistä mykotoksiinia, trikotekeeneitä. Altistuttaessa Stachybotrykselle hengitysteiden tai ruoansulatuskanavan kautta se voi aiheuttaa kurkun käheyttä ja kipua, flunssan oireita, nenäverenvuotoa, nenän, suun sekä hikoilualueiden pistelyä tai kihelmöintiä, kroonista väsymystä, huimausta, pahoinvointia ja oksentelua, muistinmenetyksiä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä tai masennusta, neurologisia häiriöitä kuten vapinaa, hiustenlähtöä, veristä yskää, keuhkoverenvuotoa sekä sisäelinten (maksa, munuaiset, keuhkot) vaurioita. Stachybotryksen aiheuttamat oireet ja terveysvaikutukset riippuvat yksilön terveydentilasta, altistusajasta sekä Stachybotryksen määrästä ympäristössä.
Stachybotrysta voidaan määrittää pinnoilta tai ilmasta viljelymenetelmällä tai mikroskopoinnilla. Viljelymenetelmällä pystytään määrittämään näytteessä olevat elinkykyiset sienisuvut ja -lajit. Stachybotryksen määrittämiseen suositellaan selektiivistä kasvualustaa, kuten selluloosa- tai maissijauhoalustaa. Mikroskoopilla analysoitavat näytteet ovat edullisia, jos epäillään Stachybotrys-kontaminaatiota, sillä itiöt tunnistaa helposti. Mikroskopoinnilla pystyy määrittämään sekä elinkykyisiä että kuolleita homepartikkeleita sekä myös muita allergeeneja ja kontaminantteja, kuten siitepölyä, pölypunkkeja ja kuituja. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ilmanäytteet edustavat vain hyvin lyhyttä ja hetkellistä sisäilman tilaa eivätkä Stachybotrys-itiöt vapaudu ilmaan niin helposti kuin muut homeitiöt. Siksi ollaankin yleisesti sitä mieltä, että vain hyvin vähän tai jopa ei yhtään Stachybotrys-itiöitä pitäisi olla sisäilmassa. Stachybotrysta epäiltäessä otetaankin yleensä sekä ilma- että pintanäytteitä.
Stachybotryksen toksisuuden takia suositellaan, että immuunijärjestelmältään heikentyneiden henkilöiden tulisi välttää kaikkea Stachybotrys-altistumista ja jokaisen ihmisen Stachybotrys-altistuminen tulisi olla mahdollisimman vähäistä. Stachybotryksen saastuttamia homevaurioita korjattaessa on tärkeää eliminoida aktiivinen homekasvu. Homevaurioiden korjaamisessa tulisi käyttää koulutettuja ja kokeneita ammattilaisia. Kastuneet huokoiset rakennusmateriaalit, jotka suosivat homeiden kasvua, tulisi poistaa. Korjaus- ja puhdistustöissä tulisi käyttää henkilökohtaisia suojaimia. Korjattava tila tulisi eristää tai tiloissa olevat henkilöt tulisi poistaa asunnosta korjaustöiden ajaksi.
Lähde: An overview of Stachybotrys mold (Michael A. Pinto) www.wondermakers.com/Articles/Stachybotrys%20Overview.pdf
http://www.ssm.fi/tietoaSisailmasta_D.htm
Tanska: Stachybotrys- ja Chaetomium-lajien havaitseminen eri kasvualustoilta
17.3.2003
Tutkimuksessa tutkittiin eri sienimaljojen tehokkuutta määrittää Stachybotrys- ja Chaetomium-sienilajeja, joiden pesäkkeet kasvavat hitaasti sekä itiöivät ja kilpailevat kasvutilasta heikosti. Tavoitteena oli löytää alusta, jossa pesäkkeet kasvavat ja itiöivät kunnolla ja joka soveltuu näytteenotossa kontaktialustaksi. Tutkimuksessa oli mukana yhdeksän Stachybotrys-kantaa ja neljä Chaetomium-kantaa sekä 22 erilaista kasvualustaa: AFPA, CREA, CREAD, CY20S, CYA, CZ, DG18, DRBC, DRYES, OAT, PSA, RM, SNA, TAN, YES, ALK, CMA, MEA, NS, PCA, SYES JA V8.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suositut DG18- (dikloraani-18%-glyseroliagar) ja MEA-alustat (mallasuuteagar) eivät sovi määritysalustoiksi kosteusvaurioituneissa rakennuksissa, joissa epäillään esiintyvän S. chartarum - ja C. globosum -sienilajeja. Tutkimuksessa DG18-alustalla yksikään 14 testatusta kannasta ei itiöinyt. Osa S. chartarum -kannoista kasvoi alustalla hyvin rajoitetusti ja osa ei pystynyt kasvamaan ollenkaan. MEA-alustoilla kaikki kannat kasvoivat, mutta rajoitetusti. Kaksi S. chartarum-isolaattia ei pystynyt itiöimään MEA-alustalla. Lisäksi todettiin, että MEA-alustoilla monet muut sienilajit voivat runsaalla kasvullaan estää Stachybotrys- ja Chaetomium- lajien kasvun. Vain niillä alustoilla, jotka sisälsivät jotakin kasveista peräisin olevaa ainesosaa, tutkitut sienilajit kasvoivat ja itiöivät hyvin. Tutkimuksessa todettiin, että V8-agarmalja (V8 juice agar), johon on lisätty antibiootteja, on tutkituista maljoista paras alusta käytettäväksi kontaktialustana S. chartarum - ja C. globosum -sienilajien määrittämisessä kosteusvaurioituneista rakennuksista.
Lähde: Evaluation of media for detection of Stachybotrys and Chaetomium species associated with water-damaged buildings, Andersen ja Nissen (2000) International Biodeterioriation & Biodegradation 46, s. 111-116.
http://www.ssm.fi/tietoaSisailmasta_D.htm
Suomi: Sienten tuottamat membraanitoksiset yhdisteet
17.3.2003
Tutkimuksessa tutkittiin kosteusvaurioituneista rakennusmateriaaleista eristettyjen homeiden tuottamia toksiineja. Toksiinit uutettiin rakennusmateriaalinäytteistä ja mikrobiviljelmistä metanoliin. Toksisuus analysoitiin karjun siittiösolujen avulla. Altistettuja siittiösoluja tarkasteltiin transmission electron -mikroskoopilla (TEM). Plasmamembraanin eheys arvioitiin epifluoresenssimikroskoopilla.
Tulokset osoittivat, että rakennusmateriaaleista ja viljelmistä peräisin oleva toksiini lamaannutti siittiösolujen liikkuvuutta ja vahingoitti solukalvoja alhaisina pitoisuuksina. Toksiinin todettiin olevan peräisin Stachybotrys chartatum -homesienestä.
Lähde: Membrane toxic substances in water-damaged construction materials and fungal pure cultures, Peltola et al. (1999) Bioaerosols, fungi and mycotoxins: health effects, assessment, prevention and control. Toimittaja Eckardt Johanning; Eastern New York Occupational and Environmental Health Center, Albany, New York, s. 432-443.
http://www.ssm.fi/tietoaSisailmasta_D.htm
Suomi: Elinkykyiset mikrobit (suodatinkeräys)
17.3.2003
Tutkimuksessa otettiin ilmanäytteitä rakenteiden sisältä suodatinkeräysmenetelmällä elinkykyisten mikrobien määrittämiseksi. Näytteet otettiin rakennuksista, joissa sisäilmaongelmaa ei oltu pystytty havaitsemaan tavanomaisilla menetelmillä. Näytteitä otettiin mm. ylä- ja alapohjasta, väli- ja ulkoseinistä sekä verhokoteloista. Mikrobinäytteet otettiin rakenteisiin poratuista rei'istä polykarbonaattisuodattimelle 4 l/min tilavuusvirralla. Mikrobit uutettiin suodattimilta, ja uutoksista tehtiin laimennokset, jotka viljeltiin Hagem- ja DG18-sienialustoille sekä THG-bakteerialustoille.
Otetuista ilmanäytteistä (n = 151) 74 % oli alle määritysrajan (66-1250 cfu/m3 näytteenotto-ajasta riippuen). Lopuissa näytteissä havaitut mikrobipitoisuudet olivat korkeita. Tutkimuksessa todettiin, että menetelmä, jossa elinkykyisten mikrobien pitoisuuksia määritetään rakenteiden sisältä, on sopiva menetelmä silloin, kun muilla menetelmillä ei mikrobiongelmaa ole voitu todeta. Tutkijoiden mukaan rakenteiden sisällä voi olla merkittävää mikrobikasvustoa, josta ainoa merkki saattaa olla rakennuksessa asuvien ihmisten oireilu.
Lähde: Rakenteiden sisäpuoliset mikrobipitoisuudet ja mahdolliset toksiinintuottajat, Kujanpää et al. (2000) Sisäilmastoseminaari 2000, 22.-23.3.2000. Toimittajat Jorma Säteri ja Helka Backman, s. 267-268.
http://www.ssm.fi/tietoaSisailmasta_D.htm