Hei kaikki!
Olen alkoholisti. En tiedä kuinka ja mistä alkaisin tarinaani....jätän turhat löpinät ja kerron lyhyesti tilanteestani ja toivon kommentteja ja kokemksia.
Olen ollut ensiviikon tiistaina juomatta tasan kaksi kuukautta. Viimeiset kolmevuotta oli sitä lopettelua useaan otteeseen sekä kohtuukäytön opettelua. Viimeiseen kolmeen vuoteen mahtuu kyllä kuukauden raittius antabuksen "voimalla" ja useampia viikon tai kahden taukoja. Pelkkää valehtelua, selittelyä ja palikoiden uudelleen keräämistä.
Aina puhutaan, että pohjakosketus on kaikilla erilainen. Joku käy syvällä ja joku vielä syvemmällä. Oma kosketus pohjaan tuli kun tajusin olevani yksin vuokra yksiössä, erossa perheestäni ja työ asiat oli menossa päin helvettiä. Henkiset olotilat olivat jotain niin kauheita, että en toivo niitä kenellekään ja silloin niinä pelottavimpina hetkinä pelkäsin oikesti että sekoan ja itsemurha kävi mielessä.
En tiedä mitä minulle silloin tapahtui kun itkun sekaisena makasin kämppäni lattialla ja helvetti oli tullut kylään..Itkin lapsiani, häpesin kaikkea tekemisiäni ja tärisin, kuljin levottomana ympäri asuntoa, Olin varma että kuolen...itseasiassa toivoinkin sitä.
Tähän väliin mahtuu monenlaista mutta tärkein mainitsemisen arvoinen asia on se, että olen kotona ja minulla on taas perhe.
Työstä olen saanut aivan eritavalla irti kuin aikaisemmin ja siihen olen myös aikalailla panostanut. Työni on provikka luontoista.
Yö unet on sellaisia 5-6h:n mittaisia ja jatkuvasti mielessä on vaan työ, työ, työ...
En pääse työstäni irti missään vaiheessa. En pysty olemaan ilman puhelinta hetkeään. Kokoajan seuraan sähköpostiani ja surffaan netissä.
Nyt hei työ syö!!
Viimeksi perjantaina oli niin levoton olo, että en enää tiennyt mitä tekisin että pää nollaantuisi!
Olen kokeillut liikunnat, ja uskokaa pois MINÄ OLEN JUOSSUT! yritän lukea, syödä mutta ei, pää on ihan täynnä..
Minua huolestuttaa että kohta korkkaan.. Viinan himoa en niinkään koe, vaan sen että voisin unohtaa ja nollata. Kaikki asiani on nyt pitkästä aikaa hyvin, mutta joudun taisteleen nollaamista vastaan. Meneekö tämä ohi??? Voiko tämä vielä olla sitä kuivahuikkaa, ja ohimenevää...
Pelkään eniten että alan kohta juomaan salaa...
Olen alkoholisti. En tiedä kuinka ja mistä alkaisin tarinaani....jätän turhat löpinät ja kerron lyhyesti tilanteestani ja toivon kommentteja ja kokemksia.
Olen ollut ensiviikon tiistaina juomatta tasan kaksi kuukautta. Viimeiset kolmevuotta oli sitä lopettelua useaan otteeseen sekä kohtuukäytön opettelua. Viimeiseen kolmeen vuoteen mahtuu kyllä kuukauden raittius antabuksen "voimalla" ja useampia viikon tai kahden taukoja. Pelkkää valehtelua, selittelyä ja palikoiden uudelleen keräämistä.
Aina puhutaan, että pohjakosketus on kaikilla erilainen. Joku käy syvällä ja joku vielä syvemmällä. Oma kosketus pohjaan tuli kun tajusin olevani yksin vuokra yksiössä, erossa perheestäni ja työ asiat oli menossa päin helvettiä. Henkiset olotilat olivat jotain niin kauheita, että en toivo niitä kenellekään ja silloin niinä pelottavimpina hetkinä pelkäsin oikesti että sekoan ja itsemurha kävi mielessä.
En tiedä mitä minulle silloin tapahtui kun itkun sekaisena makasin kämppäni lattialla ja helvetti oli tullut kylään..Itkin lapsiani, häpesin kaikkea tekemisiäni ja tärisin, kuljin levottomana ympäri asuntoa, Olin varma että kuolen...itseasiassa toivoinkin sitä.
Tähän väliin mahtuu monenlaista mutta tärkein mainitsemisen arvoinen asia on se, että olen kotona ja minulla on taas perhe.
Työstä olen saanut aivan eritavalla irti kuin aikaisemmin ja siihen olen myös aikalailla panostanut. Työni on provikka luontoista.
Yö unet on sellaisia 5-6h:n mittaisia ja jatkuvasti mielessä on vaan työ, työ, työ...
En pääse työstäni irti missään vaiheessa. En pysty olemaan ilman puhelinta hetkeään. Kokoajan seuraan sähköpostiani ja surffaan netissä.
Nyt hei työ syö!!
Viimeksi perjantaina oli niin levoton olo, että en enää tiennyt mitä tekisin että pää nollaantuisi!
Olen kokeillut liikunnat, ja uskokaa pois MINÄ OLEN JUOSSUT! yritän lukea, syödä mutta ei, pää on ihan täynnä..
Minua huolestuttaa että kohta korkkaan.. Viinan himoa en niinkään koe, vaan sen että voisin unohtaa ja nollata. Kaikki asiani on nyt pitkästä aikaa hyvin, mutta joudun taisteleen nollaamista vastaan. Meneekö tämä ohi??? Voiko tämä vielä olla sitä kuivahuikkaa, ja ohimenevää...
Pelkään eniten että alan kohta juomaan salaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jotain tutun oloista:....
http://www.youtube.com/watch?v=7cZ5IAD_ssA&mode=related&search=
Ei oo heleppoo aina:)
1) millä tavoilla olet hoitanut sairauttasi eli alkoholismia ?
2)mistä tavoista on ollut pysyvää hyötyä ja mistä taas ei ?
3)mitä muita tapoja tiedät olevan ?
4)missä järjestyksessä alat niitä kokeilemaan ?
jokeri) vai alatko ryyppäämään ja päädyt sellaiseen pisteeseen, mihin et vielä koskaan aemmin ?
tsemppiä, kokeillaan porukalla selvitellä ongelmaa.
empaattista tekstiä. Kun yksin en jaksanut, hain apua ja sain. Samaa toivon alkuperäisen kysymyksen esittelijälle. Ensimmäinenkin askel on vaan otettava.
Meikäläisellä on kuukausien kuivatteluissa samantyyppisiä vaivoja.
Alan käymään fyysisesti ja etenkin henkisesti ylikierroksilla.
Nukkuminen on vähäistä, ja herätessä ei ole oikein levännyt, vaan on valmiiksi kireä ja jännittynyt.
Jotkin asiat muodostuvat lähes pakkomielteiksi, ja niitä pitää kelata päässään alituiseen, vaikka itse asia ei sitä vaatisikaan.
Itse tulkitsen ilmiöt niin, että keskushermostoon eliniäksi pesiytynyt alkoholiriippuvuus vaatii lisää viinaa, ja juuri se hermostuneisuus ja levottomuus helposti laittaa juomaan uudelleen. Tämän tiedostaminenkin auttaa pääsemään senkertaisesta tilanteesta yli, ja voit uskoa, että niitä tilanteita tulee lisää, mutta aina lieventyneempänä, mitä kauemmin olet kuivilla.
Turinoidessani A-klinikan lääkärille näistä vaivoista, hän tuumasi, että siinä puolen vuoden tietämillä alkaa kunnolla helpottamaan. Uskon niin.
Pari kolmekin kuukautta juomattomuutta pitkän juomishistorian jälkeen on varsin lyhyt aika hermoston palautumiseen ja rauhottumiseen, ja sinä aikana ne ylikierrokset iskevät ja ollaan liipasimella.
Kuntoilu auttaa, mutta ei ratkaise sitä toistuvaa levottomuutta. Itse harrastan rentoutusta, mutta sitäkään ikävä kyllä, ei hetkessä opita, ja jotkut eivät opi sitä koskaan.
Jyvälle pääsemiseksi suosittelen alan kirjaa, en hätäistä nettiä.
Suoraan vaan kirjastoon virkailijan luo kysymään, "kun eihän sitä ehdi itse etsimään", lue ja ala harrastamaan. Vaatii pitkäjäneistä harjoittelua, mutta palkitsee, kun poistaa niin fyysiset kuin henkisetkin jännitystilat ja kireydet.
Itselläni oli noita samoja kokemuksia, kun yritin olla "kantilla" raittiina, mutta helpotus tuli vasta kun pääsin AA-ryhmään.
minnesota hoidosta. ja sain sielulleni rauhan nyt on vaan niin helppo olla.