mistä se johtuu, että lääkärit määrittelevät niin
kovin usein potilaansa vaivat psykosomaattisiksi?
tottahan sellaisiakin on, mutta kyllä potilas voi
joskus olla ihan oikeastikin kipeä. ja sitten
yritetään väen väkisin saada syömään
masennuslääkkeitä; "kun saat mielialasi
korkealle." tai ohjataan psykiatria kohti: "kun
käyt keskustelemassa, niin sieltä takaa alkaa
sitten paljastua!" minulta mm. paljastui (ei
keskustellen vaan verikokeella) että olin
sairastellut useita vuosia outoja kuume-, väsymys-
, flunssa- ja silmäoireita homeen vuoksi. kotoani
mitattiin ylikorkeita homemääriä, ja verestäni
löytyi homeen aiheuttaneita vasta-aineita.
mitenköhän monet kerrat minua epäiltiin hulluksi?
kysyinpä jopa joiltakin lääkäreiltä, että
voisivatkohan minun oireeni johtua homeesta, kun
kotonani oli kerran ollut sitä(luulin, että se
oli korjattu ja poistettu hyvin) ja että oireeni
muistuttavat sellaisia, joita olen lukenut
tulevan homeesta. ei, silti ohjailtiin
psykiatrille, en tosin koskaan mennyt.
kovin usein potilaansa vaivat psykosomaattisiksi?
tottahan sellaisiakin on, mutta kyllä potilas voi
joskus olla ihan oikeastikin kipeä. ja sitten
yritetään väen väkisin saada syömään
masennuslääkkeitä; "kun saat mielialasi
korkealle." tai ohjataan psykiatria kohti: "kun
käyt keskustelemassa, niin sieltä takaa alkaa
sitten paljastua!" minulta mm. paljastui (ei
keskustellen vaan verikokeella) että olin
sairastellut useita vuosia outoja kuume-, väsymys-
, flunssa- ja silmäoireita homeen vuoksi. kotoani
mitattiin ylikorkeita homemääriä, ja verestäni
löytyi homeen aiheuttaneita vasta-aineita.
mitenköhän monet kerrat minua epäiltiin hulluksi?
kysyinpä jopa joiltakin lääkäreiltä, että
voisivatkohan minun oireeni johtua homeesta, kun
kotonani oli kerran ollut sitä(luulin, että se
oli korjattu ja poistettu hyvin) ja että oireeni
muistuttavat sellaisia, joita olen lukenut
tulevan homeesta. ei, silti ohjailtiin
psykiatrille, en tosin koskaan mennyt.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen kärsinyt selittämättömistä vatsavaivoista
kohta neljän vuoden ajan. Kaikki laktoosi,
keliakia yms. testit on otettu ja mitään ei ole
löytynyt. Lääkärin "diagnoosi" on että olen hullu
ja kuvittelen vaivat. Minulle on ainakin hyvin
todellista kun vatsaan sattuu niin että hiki vaan
valuu päästä ja välillä istun vessassa yökaudet.
Jonkin ajan kuluttua menin lääkärille heinä
allergia epäilyjen takia. Lääkäri ei suostunut
testaamaan minua samon perustein. Lopulta sain
tapeltua itseni allergia testeihin ja ylläri
ylläri olen allerginen heinille. Minulla on
toinen lääkäri todennut ja ihan diagnoosinkin
saanut astmasta, niin tämä minun nykyinen lääkäri
kysyi minulta kerran että olenko minä nyt ihan
varma että minulla on astma. Luuli että olen
kuvitellut senkin. Raivostuttaa tällainen.
Lääkäriltäsi hiivan mahdollisuudesta
paksusuolessa. Elimistön happamuus arvot olisi
myös hyvä selvittää(johtuvat hiiva allergiasta).
Jos mahdollista etsi hyvä iho- ja naistentautien
erikoislääkäri/dosentti. Tuntee parhaiten hiiva
ongelmia.
Nykyiseltä lääkäriltäni en halua mitään ja kun
köyhä opiskelija olen ei yksityiselle lääkärille
ole mitään asiaa. Jos ei olisi rahasta kiinni
niin tutkituttaisin vaivani perinpohjin, mutta
nykyinen taloudellinen tilanteeni pakottaa minut
elämään lähes jatkuvien kipujen ja epämukavan
olon kanssa.
miksi et menisi terveyskeskukseen? koska ne eivät
siellä kuitenkaan osaa sinua auttaa, ne
lähettävät jonkin sairaalan poliklinikalle
tutkittavaksi. jos terveyskeskukseen menee esim.
gynekologisten vaivojen vuoksi, eikä lääkäri osaa
auttaa, se lähettää naistenklinikalle tai
johonkin vastaavaan paikkaan (asun helsingissä).
kannattaa kokeilla.
Soskusta apua että pääset yksityislääkärille.
Mikään ei saa olla esteenä. Terveys on kaikkein
tärkein voimavara elämässäsi. Olet alle 30,
paksusuolenhiivasta pääsee puolessa vuodessa
eroon ruokavalion ja lääkehoidon avulla. Minä en
voi mennä terveyskeskuslääkärille muussa
tapauksessa kuin, että itse tiedän sanoa
lääkkeen, mitä lääkärin on
määrättävä.
Minulta hiiva huomattiin liian myöhään, vaikka se
oireili pahasti koko ajan. Hoidettiin vain
oireita syytä niihin ei tiedetty. Olin valmis
kuolemaan 35 vuotiaana vaikka hyppäämällä, niin
pahasti kaikki lopulta oli pielessä. Nyt minulla
on ollut 5 vuotta krooninen lääkitys ja ruokavalio
(jonka noudattaminen on tuskaa välillä, kun
haluais syödä samaa ruokaa kuin muukin
perheeni)... mutta silti elän kohtuullista
elämää, jo siksikin että tiedän mistä kaikki
ikävät vaivat johtuvat: voin tarkailla omaa
syömistäni<- ruoka=
terveys.
Kaksikymppisenä ei minullakaan ollut varaa...
mutta minua lohduttaa vähän se, ettei myöskään
lääketiede tuntenut/tunnustanut tätä sairaudeksi.
Paksusuolenhiivalla on yli 2000 erilaista tapaa
vaivata: allergioina, vatsavaivoina ja -kipuina,
hormoonihäiriöinä, ihottumina yms. Ja aina
lääkärit pompottavat sanoilla: patologinenvaiva
ja psykosomaattista-> psykiatrille. Potilas
säikytellään kotiin kärsimään ja olemaan hiljaa,
kestämään. Säästöä se ei ainakaan ole, koska
minulla esim. menee 300 mk (sairasvakuutus maksaa
lopun) pelkästään lääkkeisiin per kuukausi(koko
loppu ikä!). Ruokavalio säästää sitä summaa vähän
takaisinpäin koska en voi syödä paljoa vegaruoka
on halvempaa, itse tehtynä... joskus vain tuntuu
ikävältä kun muut syö makkaraa tai lihaa...
juovat viiniä... mässäilevät ja juhlivat. Minulle
ei osata varata mitään->tuon evääni. Kirjoitin
tämän vain siksi ettei sinun kävisi samoin, hae
apua vaikka läpi harmaankiven... Ihanaa
aurinkoista kesää toivoopi.
tarkoitat hyvää, mutta kyllä
terveyskeskuskäynnistä voi olla hyötyä. kun minä
olen ollut rahaton, on ollut vaivoja, olen mennyt
terveyskeskukseen. siellä eivät ole osanneet
auttaa ja ovat antaneet lähetteen eteenpäin. kun
pääsee jonkin sairaalan poliklinikalle
tutkittavaksi, selviytyy halvemmalla kuin
yksityislääkärissä. poliklinikkamaksut ovat
pienempiä kuin yksityislääkäreiden. sitä paitsi
sairaaloissa on sellaisia tutkimuslaitteita,
joita ei edes löydy kaikilta yksityisiltä
lääkäriasemilta. lisäksi minusta tuntuu, että
yksityiset otattavat mielellään turhiakin kokeita
saadakseen rahaa. kyllä terveyskeskusta kannattaa
edes yrittää. toivottavasti hän osaa olla
sinnikäs ja saa apua. mitä tuohon sossussa
käymiseen tulee, siitä minulla on sellaisia
kokemuksia, että jos menee käymään ensimmäistä
kertaa, eivät ne hevin rahaa anna.
Jos ihminen on tilanteessa omat rahat eivät riitä
ja sairastaa, suon mielelläni maksamistani
veroistani avun ja pääsyn yksityislääkärille.
Olen pahoillani jos rahoja, joita veroina maksan,
ei käytetä todelliseen, aitoon tarpeeseen, vaan
seuraavan viinapullon
ostoon...
Sossusta saa maksuosoituksen
yksityislääkärille/hammaslääkärille. Se on vuotta
kohti jotain kolmen tonnin luokkaa, ainakin.
Siellä pitää kertoa todellinen tilanne, se että
tarvitsee erikoislääkärin
apua.
Minua on tutkittu 13- 35 v enemmän kuin yhden
puhelinluettelon paksuudelta paperia
keskussairaaloissa, saamatta mitään selvyyttä.
Menin joka kerran terveyskeskuksen lähetteellä.
Arvatkaas paljonko se on tullut maksamaan... Mitä
olenkaan menettänyt siksi, että minua tutkivat
aina sattumanvaraisesti apulaislääkärit(ne niitä
laitteita tarvitsivat), jotka erikoistuivat
työnsä ohella, opettajanaan se dosentti(teki
kertomani perusteella oikean diagnoosin, heti),
joka nyt hoitaa minua... Ja on muuten ihanan
inhimillinen lääkäri, ymmärtää henkisesti, eikä
jätä yksin miettimään, aina voi
kysyä.
Jos joku tulehdus tai yskä vaivaa, menen
terveyskeskukseen...
vähän äkkiä, spontaanisti kirjoitettu...
OTSIKKO... ISOMPI anteeks... piti olla ehkä joku
muu..
kyllä minäkin auttaisin mielelläni verorahoillani
jonkun ihmisen lääkärikäyntiä, enhän minä sitä
tarkoittanut, vaan sitä, että sossusta ei yleensä
anneta rahaa tuollaisiin tarkoituksiin.
valitettavasti.
En oikeastaan epäillytkään... tuo ikuinen kiire
tekee ilmaisustani liian veret seisauttavaa,
ärsyttää itseänikin... Kyllä soskun varoilla
pääsee yksityislääkärille ja lääkkeetkin
maksetaan. Ja varmasti hyvillä mielin, hekin
toivovat että apu olisi siellä missä aito
tarvekin. Siellä ollaan epäluuloisia asiakkaan
motiiveista, hyväksikäyttäjiä on... (Siis sitä
että lääkkeet myydään apteekin kulman takana ja
ostoksille lähimpään alkoon... )Yksityisen
sektorin lääkäritkin antavat erittäin
ystävällisesti neuvoja vaikeassa tilanteessa
olevalle opiskelijalle. Voisin sanoa terv
sairaalalääkäreistä aivan päinvastaista.
sinähän pyysit anteeksi, ei se mitään. minulla on
itselläni sossusta sellaisia kokemuksia, ettei
sieltä helposti saa yhtään mitään. ei edes
lääkärireissuihin.
Mikähän mystinen voima niissä viidessä kirjaimessa
(psyko) jonkin lääketieellisen sanan edessä
oikein on.Itselläni on ollut psykosomaattisia
vaivoja, eikä mulle ole vielä missään vaiheessa
tarjottu "hullunpapereita".
Jotenkin tuntuu,että psykiatrin pelko on
joillekkin viisauden alku
Käynyt psykiatrilla aikoinani. Psykiatri totesi
kahden käyntikerran jälkeen minut mieleltäni
terveeksi. Se tieto rauhoitti minut. Ei löytynyt
piilotajuisia alakulon aiheuttajia, vääristynyttä
maailmankuvaa yms.... Psykiatreja ei tarvitse
pelätä, viisauden alku voi olla pikemminkin se,
että vaikeuksissa tuntee omien voimiensa rajat ja
tarpeen tullen hakee apua. Hyvä hoitosuhde
helpottaa...
Itselleni ei onneksi (vielä) ole tullut vastaan
psykosomaattiseksi luokittelua. Tosin muuta
epäpätevää hoitoa kyllä, särkylääkkeitä vaan
määrätään eikä viitsitä selittää edes, mistä
voisi olla kysymys.
Äidilläni sen sijaan on kipeät polvet, joiden
takia hän kävi työterveyslääkärillä. Kun siitä ei
tuntunut löytyvän vaivaa, tuli lähete
psykiatrille, äitini muka kuvitteli, että hänen
polvensa särkivät jatkuvasti niin pahasti, että
seisominenkin oli vaikeaa. Onneksi hänellä oli
varaa mennä erikoislääkärille, joka totesi
selkeän vaivan, nivelrikko ja siihen tuli tehokas
lääkitys.
Hesarin kuukausiliitteessä oli taannoin erään
kilpirauhassyöpää sairastavan toimittajan
kertomus. Hänetkin oli määritelty luulosairaaksi
ja lähetetty psykiatrille, myöhemmin todettiin
vakava fyysinen sairaus, joka olisi varmaan voitu
hoitaa paremmin, jos se olisi havaittu ajoissa
(mutta kukaan lääkäri ei suostunut uskomaan muuta
kuin, että nainen oli hysteerinen).
Minun mielestäni kaikki sairaudet ovat
ensisijaisesti fyysisestä syystä johtuvia. Ns.
luulosairaustapauksissa sairautta tai kipua ei
varmaan todellisuudessa ole, vaan potilas on
psyykkisesti sairas. Uskon kuitenkin, että ne
ovat aika harvinaisia tapauksia. Minulla ei ole
mitään lääketieteellistä pohjaa tälle
ajatukselle, mutta ihan maalaisjärjellä
ajatellen, jos ihmisellä on jossain kipua tai
vaivaa niin sitten sitä on ja olisi selvitettävä
mistä se kipu johtuu. On eri juttu, kuka uskoo,
valitettavasti tuntuu siltä, että varmaan lähinnä
naiset helposti leimataan "valehtelijoiksi",
hysteerikoiksi tms. ainakin jos todella on jotain
psyykkistäkin vaivaa esim. masennusta tai
työuupumusta.
joo, ja meidät naiset lähetetään myös mielellään
gynekologille, jollei mitään löydy. "voi kuule
olla jotain hormonaalista.."