mtien se eroaa paniikkihäiriöstä..tuntuu ettei
psykiatrinikaan tiedä kumpi mul o..syön
zorolfeja..ja ne on auttanut nyt niin ettei
kohtauksina tuu milloin sattuu..nyt tilanne on se
et pelkää joitakin tiettyjä asioita tehä ihmisten
kaa.ei mulle enää kun ole yksin tuu mitään..ne
vaa laukeaa..jossain harvoissa tietyissä
tilanteissa jolloin on alkanut tapahtuu
vältääytymis käyttäytymistä..=((((..pitääkö
lähtee hakee terapia apuu..jostai..
kamu piiri on hävinnyt tän takii..ja tuntuu et
pikku hiljaa kaikki häipyy mun elämästä ku joutuu
välttelee kaikkii normaaleja juttuja..mut
toisaalta mua vaa naurattaa tää tilanne ..mut en
sitten osaa nauraa..kun kohtaan..sen mitä tehdä??
onko kokemuksii kellää??
psykiatrinikaan tiedä kumpi mul o..syön
zorolfeja..ja ne on auttanut nyt niin ettei
kohtauksina tuu milloin sattuu..nyt tilanne on se
et pelkää joitakin tiettyjä asioita tehä ihmisten
kaa.ei mulle enää kun ole yksin tuu mitään..ne
vaa laukeaa..jossain harvoissa tietyissä
tilanteissa jolloin on alkanut tapahtuu
vältääytymis käyttäytymistä..=((((..pitääkö
lähtee hakee terapia apuu..jostai..
kamu piiri on hävinnyt tän takii..ja tuntuu et
pikku hiljaa kaikki häipyy mun elämästä ku joutuu
välttelee kaikkii normaaleja juttuja..mut
toisaalta mua vaa naurattaa tää tilanne ..mut en
sitten osaa nauraa..kun kohtaan..sen mitä tehdä??
onko kokemuksii kellää??
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen itse päässyt aika hyvin sillä eroon pelosta
että en välitä muista ihmisistä mitään vaikka
vaikka tuntisin itseni kuinka hölmöksi tahansa ja
jos tekee mokia -koska sitähän siinä pelkää-että
alkaa punastelemaan ja vapisemaan eikä uskalla
katsoa silmiin ja tuntuu että ei ole tarpeeksi
fiksu puheissaan-älä välitä mitään ja sano äänen
kyllä minua jännittää-ei ihmiset sitä pidä niin
kauheana kun itse jännittäjä-vaikeaa se on mutta
älä kiinnitä itseesi niin paljon huomiota sillä
ei muutkaan ole sinusta niin kiinnostuneita kun
tuntuu-lopeta itsetarkkailu.
eilen puhuttuani poikaystäväni kanssa
kunnolla..tajusin vasta itsekin että näin se
on..olen kärsinyt tätä 3 vuotta..tuntuu et alkaa
pikku hiljaa hellittään..sain kohtauksen ja
sanoin heti et nyt mul o ja jätkäni sanoi"no mitä
tosta..mikä tos o ny pahaa"sit mä vasta tajusin
eikä se ees kiinnittäny huomiota silleeen..=)
olen syönny vuoden lääkkeitä.
uskallanko kertoo kamuille..
ne on vittuillu mulle niiku piilos tästä mut ei
ole ymmärtänyt että sairastan..en väkisin
tärise..ja ne on pahastunu ku tulee tätä välttely
käyttäytymista..
lääkkeistä viel!!jääkö niihin kii oikeesti??vai
mitä eikö niistä pääse eroon??..
kärsin samasta, joskus jopa lenkille meneminen on
tuskaa, mulla on pari koiraa joten niiden takia
täytyy lenkkeillä. ei se aina ole tuskaa, mutta
joskus, eniten hirvittää kaupungille meneminen
muiden ihmisten joukkoon.
Ongelmasi jatkuu tasan niin kauan kun ITSE teet
siitä ITSELLESI ongelman.
Hakeudut terapeuttihoitoon vain saadaksesi
itsellesi huomiota.
Lääkkeitä joudut toki syömään, koska olet varmaan
jo riippuvainen niistä. Kallis hinta turhaan
aloitetusta lääkekuurista.
nii voi olla että huomiota hain..mut oisin tehnyt
itsarin ellen ois saannu puhua jonku kaa.sekö ois
ollu oikein?
oletko itse kokennut samaa..?
mun ei oo koskaa tarvinu hakee huomiota,mul on
paljo kamuja jotka tulee mun peräs ja mä puhun
avoimesti ennenkuin isti tämä..se on sairaus..
mutta kiitos vastauksestasi
saadakseen huomiota. ;)
Totuushan on että kaikki ihmiset tekevät väliin
asioita saadakseen vain huomiota! Vai väitätkö
vastaan, se että hakeutuu terapeutille ei voida
katso suoran huomion hakemiseksi
paitsi "empiirisen" järkeilyn kautta.
Se että pelkää kontakteja ja hakee siihen hoitoa
on täysin luonnolista ja järkevää vihdoinkin saa
apua ja pääse takaisin mielekkääseen elämään jota
varmaan kaikki haluavat. Moniin nykyajan
kolmannen polven psyyke lääkkeisiin ei tule
riippuvaiseksi sen enempää kuin kahviin tai
perunaan.