Aamuinen radio-ohjelma herätti tämän kysymyksen.
Oma aamuni on useimmiten sellainen ,että sängystä
nousu on vaikeaa.Asennoidun tulevaan päivään kuin
se sisältäisi jotain vastenmielistä ,vaativaa.
Arkinen päivä sisältää pyykinpesua,siivousta yms
kotitaloustöitä.Jotenkin tuntuu siltä ,että ne
eivät maistu,mutta on ne kuitenkin aina tehtävä.
Toisekseen ahnehdin liikaa erilaisia juttuja ja
se johtaa umpikujaan, huonoon oloon ,lopulta
passivisuuteen.
Jostain olisi varmaan luovuttava,jotta jotain
toista asiaa olisi aikaa tehdä.Aika on rajallista.
Pitäisiköhän ottaa hindulainen asenne:tehdä yksi
asia kunnolla ,eikä kymmeniä asioita riipinrääpin.
Lopetan siis tv:n tuijotuksen,vähennän lehtien
lukemista ja surffailua.
Olisihan tää elämä helpompaa,jos olisi rahaa
palkata apuvoimia erinäisiin juttuihin.Yksin kun
kaikkea yrittää puurtaa pienellä rahalla niin
tulee sellainen olo,että joutuu tekemään
valinnan,joko esim rakentelee kotona sitäsun tätä
ja jättää ulkomaanmatkat tekemättä.
Kaipa se pahaolo helpottuisi,jos tekisi selkeät
valinnat ja olisi sitten tyytyväinen
valintoihinsa.
Tavoite on asetettu liian korkealle,jos kaiken
haluamisesta tulee paha olo.Olisi hienoa tehdä
kaikkea olla kaikkivoipa,Superman.
Mutta kun ei ole kaikkivoipa.Vain osan haluistaan
voi toteuttaa.Fiksut ihmiset kai keskittyvät
yhteen asiaan (minä näköjään näitten juttujen
pohdintaan)puurtavat eteenpäin
urallaan,kehittävät itseään,ovat pitkäjänteisiä
ja lopulta saavat palkan-
palkankorotuksen,pisimmälle päässeet saavat
korotuksen asemassaan.
Minäkin olin yhteenaikaan melko paneutunut omaan
ammattiini ja olin tyytyväinen,huono olo väheni
viihdyin työpaikalla paremmin kuin ennen.Vuosi
sitten ryhdyin harrastamaan erästä uutta asiaa
johon jäin koukkuun.Päivittäin menee tuntikausia
sen asian seuraamiseen,eikä siitä ole muuta
tulosta kuin huono olo.
Tulee mieleen eräs maanviljelijä,joka sai
jatkuvista taloudellisista huolista seurauksena
lopulta syövän.Mikään tutkimus ei tätä
vahvista,ainoastaan tämänkin ihmisen oma kokemus
asioista.(Tupakoinnilla lienee ollut myös osuutta
asiaan)
Ovatko tuollaiset vastoinkäymiset ihmisille
tarpeen.Onko niin monen uhrattava
terveytensä,jotta tämä yhteiskunta pyörisi.
Jos kaikki antaisivat vaan periksi vaikeuksien
edessä ,evätkä ylittäisi tuskien tietä,niin mitä
siitä seuraisi?
Näitä ajatuksia vasten harmittaa,että
pääomatulojen osuus on tuntuvasti kasvanut 90-
luvulla,mutta tuollaisten puurtajien tulot ovat
jopa laskeneet.
Toisaalla esitetään,että kulutusta pitäisi
vähentää,jotta suojeltaisiin luontoa.Ihmiset
kuitenkin haluavat kuluttaa yhä enemmän,saada
enemmän rahaa,tavaroita ja
palveluita,matkustella,harrastaa.
Tällaista sekamelskaa muodostuu kaiken sen
seurauksena,mitä erilaisista lähteistä tarjotaan.
Ihmiset voivat muuttaa poliittisilla valinnoilla
maailmanmenon aivan erilaiseksi(mutta onko se
helpotus minun pahaan olooni?)
Luulen ,että valitsen seuraavasti:suljen tämän
rakkineen,menen ulos ja alan
puutarhatöihin.Toivottavasti avaan tämän koneen
seuravan kerran marraskuussa.
Sitten on vastassa vapaa-ajalla esim veneremonttia
Oma aamuni on useimmiten sellainen ,että sängystä
nousu on vaikeaa.Asennoidun tulevaan päivään kuin
se sisältäisi jotain vastenmielistä ,vaativaa.
Arkinen päivä sisältää pyykinpesua,siivousta yms
kotitaloustöitä.Jotenkin tuntuu siltä ,että ne
eivät maistu,mutta on ne kuitenkin aina tehtävä.
Toisekseen ahnehdin liikaa erilaisia juttuja ja
se johtaa umpikujaan, huonoon oloon ,lopulta
passivisuuteen.
Jostain olisi varmaan luovuttava,jotta jotain
toista asiaa olisi aikaa tehdä.Aika on rajallista.
Pitäisiköhän ottaa hindulainen asenne:tehdä yksi
asia kunnolla ,eikä kymmeniä asioita riipinrääpin.
Lopetan siis tv:n tuijotuksen,vähennän lehtien
lukemista ja surffailua.
Olisihan tää elämä helpompaa,jos olisi rahaa
palkata apuvoimia erinäisiin juttuihin.Yksin kun
kaikkea yrittää puurtaa pienellä rahalla niin
tulee sellainen olo,että joutuu tekemään
valinnan,joko esim rakentelee kotona sitäsun tätä
ja jättää ulkomaanmatkat tekemättä.
Kaipa se pahaolo helpottuisi,jos tekisi selkeät
valinnat ja olisi sitten tyytyväinen
valintoihinsa.
Tavoite on asetettu liian korkealle,jos kaiken
haluamisesta tulee paha olo.Olisi hienoa tehdä
kaikkea olla kaikkivoipa,Superman.
Mutta kun ei ole kaikkivoipa.Vain osan haluistaan
voi toteuttaa.Fiksut ihmiset kai keskittyvät
yhteen asiaan (minä näköjään näitten juttujen
pohdintaan)puurtavat eteenpäin
urallaan,kehittävät itseään,ovat pitkäjänteisiä
ja lopulta saavat palkan-
palkankorotuksen,pisimmälle päässeet saavat
korotuksen asemassaan.
Minäkin olin yhteenaikaan melko paneutunut omaan
ammattiini ja olin tyytyväinen,huono olo väheni
viihdyin työpaikalla paremmin kuin ennen.Vuosi
sitten ryhdyin harrastamaan erästä uutta asiaa
johon jäin koukkuun.Päivittäin menee tuntikausia
sen asian seuraamiseen,eikä siitä ole muuta
tulosta kuin huono olo.
Tulee mieleen eräs maanviljelijä,joka sai
jatkuvista taloudellisista huolista seurauksena
lopulta syövän.Mikään tutkimus ei tätä
vahvista,ainoastaan tämänkin ihmisen oma kokemus
asioista.(Tupakoinnilla lienee ollut myös osuutta
asiaan)
Ovatko tuollaiset vastoinkäymiset ihmisille
tarpeen.Onko niin monen uhrattava
terveytensä,jotta tämä yhteiskunta pyörisi.
Jos kaikki antaisivat vaan periksi vaikeuksien
edessä ,evätkä ylittäisi tuskien tietä,niin mitä
siitä seuraisi?
Näitä ajatuksia vasten harmittaa,että
pääomatulojen osuus on tuntuvasti kasvanut 90-
luvulla,mutta tuollaisten puurtajien tulot ovat
jopa laskeneet.
Toisaalla esitetään,että kulutusta pitäisi
vähentää,jotta suojeltaisiin luontoa.Ihmiset
kuitenkin haluavat kuluttaa yhä enemmän,saada
enemmän rahaa,tavaroita ja
palveluita,matkustella,harrastaa.
Tällaista sekamelskaa muodostuu kaiken sen
seurauksena,mitä erilaisista lähteistä tarjotaan.
Ihmiset voivat muuttaa poliittisilla valinnoilla
maailmanmenon aivan erilaiseksi(mutta onko se
helpotus minun pahaan olooni?)
Luulen ,että valitsen seuraavasti:suljen tämän
rakkineen,menen ulos ja alan
puutarhatöihin.Toivottavasti avaan tämän koneen
seuravan kerran marraskuussa.
Sitten on vastassa vapaa-ajalla esim veneremonttia
Vastaukset 1
Vanhimmat
kommentoisin, että länsimaiden kulutus tuskin tulee
vähenemään, mutta luontoa voitaisiin säästää sillä,
että kulutuksen painopistettä siirrettäisiin
jonninjoutavien (kertakäyttö)tavaroiden
keräämisestä aineettomiin palveluihin.