En seurannut Euroviisuja,en ennakkohulinaa enkä itse tapahtumaa. Pliisut viisut sanoivat sanomalehdet.
Tuloslistaa lukiessa päädyin toisenlaiseen näkemykseen.
Politisoidaan viisut. Senhän tällä palstalla itse asiassa aloitti veltto porvari jo kaksi viikkoa sitten kirjoittamalla Intervision-laulukilpailusta.Hän muistutteli Suomen osallistuneen niihin,muuta hän ei oikein muistanutkaan. Tökkiä vaan silti piti.
Viisut voitti tyyneydestään ja rauhanpyrkimyksistään kuulu Serbia. Toisena oli aina luotettava Ukraina ja kolmantena velkansa maksavana maana maailmalla tunnettu Venäjä.
Turkki,Bulgaria ja Valko-Venäjä olivat seuraavina,demokraattisen kolmikon piste-ero oli pieni.
Seitsemänneksi ponnisti Kreikka,se voitti "vanhojen maiden kisan".
Sijoja 8-12 miehitti Euroopan radioliiton kustannusten päämaksajat; Armenia,Unkari,Moldova, Bosnia-Herzegovina ja Georgia. Romania,Makedonia ja Slovenia maustoivat eurooppasoppaa omilla anneillaan.
Latvia oli 16. ja Suomi kunniakkaasti 17. Yksi serbi näyttää vastaavaan seitsemäätoista suhnaa.
Vanha Eurooppa piti perää ja eikös se herätä kysymyksen suhteiden muutoksesta ja tee kisoista kaikkea muuta kuin pliisun.
Eurovision laulukilpailut ovat erityisen suosittu euroopan homomiesten yhteisössä. Nyt kävi niin,että kilpailun voitti serbialainen lesbo. Hän lähetti tervehdyksen kaikille euroopan homoyhteisöille. En yhdy mutta terveisiä toki lähetän minäkin.
Tosin on niin,että kun ostan junalipun,en tilaa sitä sanomalla; Olen hetero, meno-paluu Toijalaan.
Minusta korostaminen on turhaa jo siksi,että asia on intiimi ja kinnostaa vain harvoja.
Eurovision laulukilpailut tulivat kuitenkin kaapista,kahdesti. Ensimmäistä tärkeämpää on se toinen tuleminen, uudet jäsenmaat jyräsivät vanhat. Tuosta Suomi ja Helsinki muistetaan laulukisojen historiassa, arvelen sen kyllä olevan eteenpäin lyhyen.
Jos olisin porvari,nukkuisin huonosti. Musiikki on valtaisa voima joka liikuttaa kulttuureita rajojen yli. Ennen vetäistiin munavoita piiraalle saunan jälkeen ja kuunneltiin Grönin Eikkaa Toivotuissa.Nyt pannaan pitataskuun kebabia minttu-vaniljakylvyn jälkeen ja tyrkätään soittimeen Kenan Dogulu.
Jo kohta on joulumyynnissä Natalia Barbun Varpunen pienoinen,ja Marija Sesticsin Menneille polville.Oivallista on Suomen porvarin tulla moskeijansa sankarihaudoilta patiolleen polttamaan kynttilöitä eucalyptuspuussa. Näet eihän sitä nyt kai suomalainenkaan porvari aio olla yhteiseurooppalaisessa kulttuurinvaihdossa pelkkänä antavana osapuolena.
Musiikki ylittää rajat ja tuo mukanaan muun kulttuurinvaihdon. Se kai on laulukilpailujen tarkoituskin.
Sitä seuraavat muutokset ruokatottumuksissa, perinteet muokkautuvat, yhteiskunnalliset käytännöt vaihtuvat, historialliset näkemykset asettuvat laajempaan kehykseen, ennenkaikkea suhde työhön ja liikesuhteisiin muuttuu monimutkaisemmaksi.
Eurooppasuhteet ovat osa globalisaatiota. Uusi eurooppa on jotakin muuta kuin Saksa,Ranska ja Englanti.
On siinä suomen porvarilla pohtimista,ketä nuollaan Armeniassa ja ketä Bosnia-Herzegovinassa että sadaan paperia kaupaksi. On siinä tekemistä suurteollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Eiköhän porvareista jo joku pian ehdota Turkin mallin käyttöönottoa? Onhan meille tarjottu Irlannin mallia,Uuden Seelannin mallia, Tanskan mallia ja nyt viimeksi Ruotsi porvarihallituksen mallia.
Kyllä Suomen porvari on jo nyt kansanvälistynyt, se syö pitsaa,pukeutuu farkkuihin eikä karsasta ranskanperunoita. Ei muuta kuin ikkunan auki uuteen eurooppaan. Ilo pintaan vaik syvän märkänis.
Globalisaatiokehitykseltä ja uudelta eurooppakäsitykseltä toivoisin kolmea asiaa.
1) Että avarakatsanto pantaisiin syömään pääskysenpesäkeittoa pohjois-korealaisella posliinilusikalla. 2) Että PappaManninen saisi palkattua firmaansa 15 muslimiveljeä ja turkkilaisen hygienikon. 3) Että Kalle ja Urpo saisivat kumpikin vävykseen yhden Bob Marleyn kolmestasadasta aviottomasta pojasta.
Nimittäin rytinällähän se on kansainvälistyminen alettava,sen on kosketettava onnistuakseen jokaista suomalaista ja jokaisen suomalaisen kunnia-asia on tehdä henkilökohtaisia uhrauksia isänmaan eteen.
//. Wäinä,joka ei ymmärrä,miksi Kallen vävy ei voisi olla rastatukkainen karibialainen taikka Urpon vävy Fidelin serkun tyttärenpoika.
Tuloslistaa lukiessa päädyin toisenlaiseen näkemykseen.
Politisoidaan viisut. Senhän tällä palstalla itse asiassa aloitti veltto porvari jo kaksi viikkoa sitten kirjoittamalla Intervision-laulukilpailusta.Hän muistutteli Suomen osallistuneen niihin,muuta hän ei oikein muistanutkaan. Tökkiä vaan silti piti.
Viisut voitti tyyneydestään ja rauhanpyrkimyksistään kuulu Serbia. Toisena oli aina luotettava Ukraina ja kolmantena velkansa maksavana maana maailmalla tunnettu Venäjä.
Turkki,Bulgaria ja Valko-Venäjä olivat seuraavina,demokraattisen kolmikon piste-ero oli pieni.
Seitsemänneksi ponnisti Kreikka,se voitti "vanhojen maiden kisan".
Sijoja 8-12 miehitti Euroopan radioliiton kustannusten päämaksajat; Armenia,Unkari,Moldova, Bosnia-Herzegovina ja Georgia. Romania,Makedonia ja Slovenia maustoivat eurooppasoppaa omilla anneillaan.
Latvia oli 16. ja Suomi kunniakkaasti 17. Yksi serbi näyttää vastaavaan seitsemäätoista suhnaa.
Vanha Eurooppa piti perää ja eikös se herätä kysymyksen suhteiden muutoksesta ja tee kisoista kaikkea muuta kuin pliisun.
Eurovision laulukilpailut ovat erityisen suosittu euroopan homomiesten yhteisössä. Nyt kävi niin,että kilpailun voitti serbialainen lesbo. Hän lähetti tervehdyksen kaikille euroopan homoyhteisöille. En yhdy mutta terveisiä toki lähetän minäkin.
Tosin on niin,että kun ostan junalipun,en tilaa sitä sanomalla; Olen hetero, meno-paluu Toijalaan.
Minusta korostaminen on turhaa jo siksi,että asia on intiimi ja kinnostaa vain harvoja.
Eurovision laulukilpailut tulivat kuitenkin kaapista,kahdesti. Ensimmäistä tärkeämpää on se toinen tuleminen, uudet jäsenmaat jyräsivät vanhat. Tuosta Suomi ja Helsinki muistetaan laulukisojen historiassa, arvelen sen kyllä olevan eteenpäin lyhyen.
Jos olisin porvari,nukkuisin huonosti. Musiikki on valtaisa voima joka liikuttaa kulttuureita rajojen yli. Ennen vetäistiin munavoita piiraalle saunan jälkeen ja kuunneltiin Grönin Eikkaa Toivotuissa.Nyt pannaan pitataskuun kebabia minttu-vaniljakylvyn jälkeen ja tyrkätään soittimeen Kenan Dogulu.
Jo kohta on joulumyynnissä Natalia Barbun Varpunen pienoinen,ja Marija Sesticsin Menneille polville.Oivallista on Suomen porvarin tulla moskeijansa sankarihaudoilta patiolleen polttamaan kynttilöitä eucalyptuspuussa. Näet eihän sitä nyt kai suomalainenkaan porvari aio olla yhteiseurooppalaisessa kulttuurinvaihdossa pelkkänä antavana osapuolena.
Musiikki ylittää rajat ja tuo mukanaan muun kulttuurinvaihdon. Se kai on laulukilpailujen tarkoituskin.
Sitä seuraavat muutokset ruokatottumuksissa, perinteet muokkautuvat, yhteiskunnalliset käytännöt vaihtuvat, historialliset näkemykset asettuvat laajempaan kehykseen, ennenkaikkea suhde työhön ja liikesuhteisiin muuttuu monimutkaisemmaksi.
Eurooppasuhteet ovat osa globalisaatiota. Uusi eurooppa on jotakin muuta kuin Saksa,Ranska ja Englanti.
On siinä suomen porvarilla pohtimista,ketä nuollaan Armeniassa ja ketä Bosnia-Herzegovinassa että sadaan paperia kaupaksi. On siinä tekemistä suurteollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Eiköhän porvareista jo joku pian ehdota Turkin mallin käyttöönottoa? Onhan meille tarjottu Irlannin mallia,Uuden Seelannin mallia, Tanskan mallia ja nyt viimeksi Ruotsi porvarihallituksen mallia.
Kyllä Suomen porvari on jo nyt kansanvälistynyt, se syö pitsaa,pukeutuu farkkuihin eikä karsasta ranskanperunoita. Ei muuta kuin ikkunan auki uuteen eurooppaan. Ilo pintaan vaik syvän märkänis.
Globalisaatiokehitykseltä ja uudelta eurooppakäsitykseltä toivoisin kolmea asiaa.
1) Että avarakatsanto pantaisiin syömään pääskysenpesäkeittoa pohjois-korealaisella posliinilusikalla. 2) Että PappaManninen saisi palkattua firmaansa 15 muslimiveljeä ja turkkilaisen hygienikon. 3) Että Kalle ja Urpo saisivat kumpikin vävykseen yhden Bob Marleyn kolmestasadasta aviottomasta pojasta.
Nimittäin rytinällähän se on kansainvälistyminen alettava,sen on kosketettava onnistuakseen jokaista suomalaista ja jokaisen suomalaisen kunnia-asia on tehdä henkilökohtaisia uhrauksia isänmaan eteen.
//. Wäinä,joka ei ymmärrä,miksi Kallen vävy ei voisi olla rastatukkainen karibialainen taikka Urpon vävy Fidelin serkun tyttärenpoika.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei voi olla vävy Fidelille sukua?
Tytärhän sen miehen ottaa.
Tosin on vaan poikia joten Fidelin serkun tyttären-
poika vävynä voisi yskittää muista syistä.
En minä ihmisiä kuonoon vetele syntyperän tai
mielipiteiden mukaan.
Mielipiteitä kommentoin jos aletaan kinaamaan.
Mutta ensin pitää kinastelun alkaa.
On muuten nuorten herrojen pelitiloissa Chen
lakana seinällä.
Eipä tuo ole koettanut minulta sirpillä kurkkua
katkaista.
Täytyy myöntää että katsoin hiukan kieroon sitä,
mutta tapanani ei ole manipuloida.
Raja kulkee siinä jos jälkipolvi alkaa pitää
minulle esitelmiä Chen edistyksellisyydestä.
Silloin alkaa ankara sanallinen taisto ja
verbaalinen vääntö.
Täytyy sen verran ymmärtää että Chen "ylösnouse-
mus" on muotiasia.
Ja vapaassa maassa eletään.
...puhuinkin asiasta Fidelin serkun tyttärenpojan kannalta ja hänen asenteitaan moittien.
Casanovalla oli kuulemma 365 lasta joista valtaosa tyttäriä. Suurilla rakastajilla on aina tyttäriä enemmän.
Montako poikaa sanoitkaan sinulla olevan?
Lasten lukumäärä olkoon yksityisasia.
Ystäviin kuuluu entisiä pioneereja ja taistolaisia.
Välistä käydään perkeleellistä debattia kun
pari kertaa vuodessa nollataan kupoolia juopotte-
lemalla pari päivää rantasaunalla.
Somali bussikuskina ei riivo yhtään sen harvan
kerran kun sinisillä busseilla matkustan.
Turkin pojatkin ovat oikein ystävällisiä ja hyviä
palveluammatissa.
Itse asiassa riepomisen raja menee siinä jos
ei ymmärrä asuvansa yhdessä maailman parhaista
ja demokraattisimmistä maista.
Mikä ei tarkoita sitä että käymme kaikki pitkäl-
leen hokemaan sitä mandrana.
Kommunismin ja yhteiskunnallisen kehityksen
välistä yhteyttä ei toveri Urpon silmillä
näe edes silmälasit päässä.