Rikki, poikki, yksin.

noin ekoina parina kuukautena.
Sitten perheeni pääsi shokista yli, löysin miehen, ystäviä.
Kyllä se siitä helpottuu.

ymmärrän hyvin miten raskasta sinulla on!!toivottavasti päivä paistaa sinunkin risukasaasi päin...jos haluat jutella ja saada tukea laita mailia [email protected]

Voi että.. Voisitko ajatella hakevasi tukea esim. kriisikeskuksesta? Sinulla on paljon, oma ja lapsesi elämä! Jeesus rakastaa teitä.
Kaikkea hyvää!
Ystävyydellä,
Tuulitukkatyttö

Sun vanhemmat ja poikaystävä on hylänneet oman onnensa eivätkä takuulla koskaan pääse sen yli, sullahan on se mikä jotain merkitsee!
Älä masennu ja ota vastaan se apu mitä onnistut löytämään vaikka virkateitä, neuvolasta pitäisikin saada ohjeet miten toimia löytääkseen tukihenkilöitä.

turha tulla tänne inisemään.
sä itse valitsit äitiyden ja lapsen saamisen. Et varmaankaan ajatellut loppuun. OLE NYT SITTEN SE AIKUINEN. halusit lapsen, nyt voit alkaa suunnittelemaan sitä miten ITSE kasvatat ja elätät lapsen..kuvittelit kai että vanhempasi kustantavat "koti-leikkisi".
nyt se ikävä totuus iski sulle..LIVE WITH IT!

moi!

Minä nostan Sinulle hattua! Jos kerran tulit raskaaksi ja olet kuitenkin ottamassa vastuun, se on kunnioitettava asia. Älä välittä heistä, jotka Sinulle typeriä viestejä lähettävät. Ne ovat yleensä aika lapsellisia ja sanoisin että tyhmiä.

Tietän, että Sinua pelottaa ja kärsit, mutta kyllä kaikki tulee paremmaksi, usko pois.
Vanhemmat ei kovin kaua jaksaa olla vihaisia, kun ne kerran Sinusta välittää. Ja jos ne silti Sinut hylkää, noh, ei kai ne sitten kovin hyvät vanhemmat ollutkaan!?

Jos haluat sen lapsen pitää, kyllä minusta joku auttaa Sinua, sossut tai joku. Sitäpaitsi, kun lapsen isä häipyi kuvioista ja jos hän on aikuinen, niin eikös hän jouduu maksamaan elätysrahaa? Tai nuoren isukkin vanhemmat, tietääkö he lapsesta? Kannattaisi puhua, koska lapsen tekemiseen tarvittaan kaksi ja miksi vaan tyttö jouduu kärsimään? Sitäpaitsi jotkut mummot auttaa mielellään lapsia, vaikka heidän poika-kullat otti hatkat eikä uskalla vastuuta ottaa.
Jos he eivät Sinua autta, niin unohda ne. Se on heidän häpeä ja heidän menetys, kun eivät ole osaa sinun lapsesi elämää.

Yrittä nauttia raskaudesta ja ajttele, että vauva on Sinun, hän ei tule sinua hylkäämään. Sinä olisit hänelle kaikki kaikessa.
Käy koulua niin pitkään kun voit ja koeta etsia apua jo nyt . Pakkohan joku on auttaa. Aloita vaikka sossuista.

Kun synnytät vauvan, sinulla on montaa vaihdoehtoa:

-Sinä pidät vauvan ja elät alussa vähä ehkä huonommin, joudut tinkimaan rahasta ja asioista, se on selvä!
Mutta kun haluat lapsesi pitää, niin on olemassa ensikoteja, minne voit vauvasi kanssa lähtee. Siellä autettaan ja opetettaan Sinua.

- ja kun et halua sitä pitää, niin aina löytyy perheitä, jotka ovat valmis hänelle tarjomaan kotin ja rakkautta.Siis annat vauvasi adoptoitavaksi. Silloin menettät vauvan ja samassa myös oikeuden lapseesi.


-on sellainenki vaihdoehto, että annat lapsesi sijoitetuksi, siis lapsi on virallisesti Sinun, mutta joku toinen perhe kasvatta sitä. Ja kun olet saanut oman elämän kuntoon niin lapsi voi palataa Sinun luokseen. Siinä on huono puoli se, että lapsesi tottuu sijaisperheeseen ja pitää sitä omana,se on raskasta lapselle sieltä pois muuttaminen, mutta se on nyt kuitenkin yksi vaihdoehto.
Tietysti usein käymällä lapsesi oppii tuntemaan Sinut.

Minä olisin halunnut joskus adoptoida, mutta sitä ei noin vaan saa, Suomessa vauvan adoptiossa on jopa 5-7 vuoden jonot.
Meillä oma koeputkihedelmöitys ei tuottanut tulosta ja nyt me ollaan ryhtymässä nimenomaan sijaisvanhemmiksi. Minullekin se on aivan uusi juttu, mutta toivon, että meille löytyy se vauva, joka meidä tarvitsee. lyhytaikaiseksi tai pitkäaikaiseksi, ei sillä ole väliä.
Meillä alkaa kohta se sijaisvanhempien koulutus ja toivottavasti kaikki menee hyvin.

Sinulle toivottan myös kaikkea hyvä. Pitää pikkuisesta hyvää huolta. Samoin itsestäsi. Ja jos haluat kirjoittaa ja jutella aikuiselle, niin kirjoitta osoiteeseen
[email protected]
...................
Ja teille, jotka haluatte nyt haukkua minua mun kirjeenvirheistä, koettakaa nyt ymmärtää, että teidän kieli ei ole ihan helpommasta päästä, ei kannata ruvetta siitä tässä vinkumaan. Tässä on tyttö joka apua haluaa ja keskityttään nyt häneen, eiks niin.

Olen tehnyt väärin, tiedän. Mutta silti aion vastuuni kantaa viimeisillä voimillani.

Heippa! Toivon sinulle paljon hyvää matkallesi. Lapsi on ihmeellinen asia, ja on kumma kuinka monet siihen ajatukseen totuttuaan pyytävät anteeksi järkyttymistään, usko pois. :)

Olet kuin minä 16 vuotiaana, saman kokenut, nyt 2 lapsen äiti..

Laita mailia jos kaipaat keskustelua saman kokeneelta. [email protected]

Moi!

Sinusta ei ole enää mitään kuuluunut?
Miten menee? toivottavasti vanhemmat ovat jo tottuneet ajatukseen ja olet heidän kanssa hyvissä väleissä?

Voimia sulle ensinnäkin kovasti!
Mä tiiän miten rankkaa on kun ei oo ketää auttamassa!! Lapsen isää ei vois vähempää kiinnostaa eikä mun vanhempiakaan.
Aluks tuntu ettei hermo kestä ja et arvaa kuinka monta kertaa oisin toivonu että oisin saanu olla vaan ilman lasta. Mut pakko oli vaan jaksaa!
Ja niin sitä äidit jaksaakin!