Nyt olisi hyvät neuvot kalliit.
Miten saan otteen ja innostuksen normaali arkielämään takasin?
Nyt on pitemmän aikaa ollut niin etten jaksa kiinnostua mistään mikään ei huvita, mistään ei löydy mitään positiivista.
Pakolliset asiat tulee hoidettua, esim. lapset mutta muuten on kiinnostus kaikkea kohtaan täysin nollassa.
Niin, taitaaa olla masis, mutta mitkä on kotikonsteja masiksen hoitoon.
Kävin lääkärissä, sain viikon sairauslomaa ja tokasun työ on parasta lääkettä (opiskelen ja olen 3 vuotiaan pikku ihmisen yh)
Mutta kun ei jaksa kiinnostua opiskelusta, etsin vaikka mitä syitä että ei tarvitse lähteä kouluun ja yrittää olla pirteä ja kiinnostunut.
Jos jollain on ideoita ottaisin ne kiitollisena vastaan.
Miten saan otteen ja innostuksen normaali arkielämään takasin?
Nyt on pitemmän aikaa ollut niin etten jaksa kiinnostua mistään mikään ei huvita, mistään ei löydy mitään positiivista.
Pakolliset asiat tulee hoidettua, esim. lapset mutta muuten on kiinnostus kaikkea kohtaan täysin nollassa.
Niin, taitaaa olla masis, mutta mitkä on kotikonsteja masiksen hoitoon.
Kävin lääkärissä, sain viikon sairauslomaa ja tokasun työ on parasta lääkettä (opiskelen ja olen 3 vuotiaan pikku ihmisen yh)
Mutta kun ei jaksa kiinnostua opiskelusta, etsin vaikka mitä syitä että ei tarvitse lähteä kouluun ja yrittää olla pirteä ja kiinnostunut.
Jos jollain on ideoita ottaisin ne kiitollisena vastaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
opiskella "oikeaa" alaa?
Pidä tauko luvuissasi ja katso josko työnteko on kivempaa.
Ulkoile, keskustele ystäväsi kanssa ja leiki lapsesi kanssa, unohda ihan reilusti kodin puhtaanapito vähäksi aikaa. Jos kukkaro sallii voi ostaa valmisruokaa ja unohtaa ruuanlaitto. Kannattaa kyllä mennä ammattiauttajan puheille jos ei ala olo muuttumaan. Parempi mennä liian ennen kuin liian myöhään.
luin sulle osoitettuja neuvoja ja kyllähän niistä voi hyötyä ollakin, mutta itellä ainakin naksahti päässä että pas**t! opiskelen joo itekin eikä kiinnosta, vaikka koululla tykkään muuten ollakin. haluaisin siityä työelämään kuten joku ehdottikin sulle vai oiko se edelliselle tyypille jonka kirjotuksia luin -ihan sama- mutta mulle ei kotiporukat anna mahiksia lähteä kun vasta valkolakin jälkeen...nii eihän mun pitänyt itsestäni mitään kirjottaa, vaan
sanoa ettei haittaa vaikkei jaksaisi ja kaikki ottaisi päähän kunhan pidät lapsista huolta- se on ykkösasia!!!
Voihan sitä kouluun lähtee vähän apaattisena sivustaseuraajanakin. Miksi ytittää olla mitään pirteä ja kiinnostunut kun riittää että on vaan ei muut huomaa eroa. Ehkä sen että olet hiljasempi ku ennen. Mutta ei kukaan lopuksi niin paljon välitä toisten oloista että viittis vaivautua ajatteleen kun on niin tärkee ite näytellä pirteetä ja kiinnostunutta. Raahaudut vaan muiden matkassa etkä ota suuremmin kantaa mihinkään jos johonkin kieskusteluun joudut ottaan osaa niin ole olevinasi samaa mieltä tai sano usein "niin".
Olen samassa veneessä ja olen huomannut että kun vain raahaudun muiten mukana ja muutkin ovat tottuneet siihen etten ota juuri kantaa mihinkään olenkin saanut ihan erilaista perspektiiviä elämään. Kun minä istun useimmiten hiljaa ihmisten kanssa puhumatta ja kuuntelen muka aktiivisena toisten tai toisen juttuja sanoen välillä niin tai olet oikeassa tms kehittävää toiset ovat alkaneet puhua minulle entistä enemmän. Olen huomannut että ihmisillä on kauhea tarve puhua itsestään eivätkä ne loppujen lopuksi edes huomaa mielialaani. Tärkeitä on että joku kuuntelee. Siinä voin sitte samalaa kuunnellessani pohtia kaikenalaista kyseisen henkilän motiiveista tms.
Auttaa hetkeksi kyllästymiseen. Mutta ei ole mikään lääke koska yksin ollessani ole jälleen yhtä kyllästynyt. Mutta laahaudun silti mukana, kyllä se joku päivä vähän kiinostaakin ku ei pakota itteensä. Pakottaminen vaan lisää kyllästymistä.