Epiduraali-gallup

mulle ei voitu laittaa vaikka oisin halunni,liian suuri komplikaatio riski ois ollu. luulin tyhmänä että sen saan mut kesken synnytksen koittivat ja ei. synnytyksestä nyt 2 kk. pelotti kyl,kun jalasta meni tunto hetkellisesti ennen kun tajus ettei voi laittaa. mut ei se sattunu kun ne piikitti..

Sen laitto tuntui hiukan epämiellyttävältä, ei osin kipeältä. Valtava paineen tunne tuli alaselkään katetrin laiton yhteydssä, mutta meni nopeasti ohi.
Vaikutus alkoi n. 10 min päästä laitosta ja vei supistuskivut kyllä kokonaan pois. Lääkettä lisättiin sitä mukaa kun kivut alkoivat palata. En olisi loppuvaiheen kipuja kestänyt kyllä ilman epiduraalia.

tuntui, että olis päässy taivaaseen. Kivut päättyi ihan totaalisesti. Harmi homma, että synnytys vaan eteni julmetun hitaasti ja epiduraali uusittiin neljään kertaan aina kun kivut palasi. Kerta kerran jälkeen vaikutus oli vähän pienempi, mutta auttoi silti. Helpotti vajaa kaks tuntia aina yksi pistos. Pistäminen ei sattunut. Kolmas annos vei ihan huomaamatta kokonaan tunnon jaloista eli kannattaa olla tosi varovainen kun nousee ylös sängyltä!

1. Supistusten alusta lapsen syntymään kesti 18 tuntia. Sain epiduraalin kun yhdeksän tuntia olin kärvistellyt (aukesin niin hitaasti)ilokaasulla. Tällöin olin jo niin kipeä, että itkin kivusta enkä saanut enää jalkoja kunnolla koukkuun, niinkuin olisi pitänyt kun katetria pistettiin. Tämän seurauksena pistokohta selässä oli kaksi viikkoa kipeä. Kukaan kätilö tai neuvolan täti ei ollut koskaan ennen kuullut moisesta komplikaatiosta... En muista, että itse pistäminen olisi sattunut, tuska oli muuten niin hirveä.

2. Kun lääkettä laitettiin epiduraaliin, sen vaikutus alkoi alle minuutissa. Vihdoinkin pystyin hengittämään kunnolla! Kivut hävisivät kokonaan. Jaloista lähti tunto, mieheni piti nostaa minut pissapöntölle kun en pysynyt pystyssä.
Lääkeannos vaikutti noin kaksi tuntia kerrallaan. Kun kivut alkoivat hiipiä takaisin, pyysin lisää lääkettä. Sain annoksia kolme. Kun kätilö arvioi, ettei ponnistusvaiheeseen mene enää montaa tuntia, päätin pärjäillä loppuajan ilokaasulla. Se toimi siihen asti, kunnes piti ponnistaa. Jotkut sanovat, että epiduraali häiritsee ponnistamiseen ohjaavaa supistusta, mutta olin siinä vaiheessa niin pihalla kätilön lukuisista ohjeista, etten kerennyt kuunnella supistuksia. Ponnistin tahdonvoimalla, ehkä samalla supisti, ehkä ei? Luulen, että samalla periaatteella pystyy ponnistamaan, vaikka epiduraalilääkettä olisikin vielä veressä.

3. Pyysin epiduraalia neljän tunnin kuluttua supistusten alkamisesta. Jouduin odottamaan vielä viisi tuntia. Ilmeisesti paikkojen pitää olla tarpeeksi auki, ja avauduin hitaasti. Anestesialääkäreillä oli myös vuoronvaihto, mikä hidastutti avun saamista. Ärsytti.

Miksi haluat tietää näistä asioista?
Synnytystä ei voi ennakoida, joidenkin kohdalla epiduraali on hyvä ratkaisu, toisten kohdalla huono. Synnytys voi edetä nopeasti, jolloin tämä vaihtoehto ei sovi. Kipu voi kuitenkin yllättää, itse olin asennoitunut "hengittämällä, kävelemällä ja äänenkäytöllä" hallitsemaan kipua. Se vain ei omalla kohdallani toiminut. Luojalle kiitos lääkkeistä!

1. Sattui koko ajan aika kovaa, että ei sitä siinä kivun keskellä paljon kerenny ajatella.

2. Autto tosi hyvin! Kesti muutaman tunnin. Sain jopa melkein nukuttua. Muuta puudutusta ei sitten ollutkaan :)

Itse voin kertoa lähinnä kokemuksen laitosta, sillä minulle tehtiin sektio, eikä teho ole lainkaan samanlainen, kuin alateitse synnyttävät saavat.
Minulle tehtiin suunniteltu sektio neljä päivää aikaisemmin, kuin oli laskettu aika

1.laitosta(sattuuko,miltä tuntuu,kauanko laitto kesti...)
Ei sattunut lainkaan. Minulle jouduttiin pistämään epiduraali kahteen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla pistettiin väärään paikkaan ja katetri täyttyi verestä.
Olin oikealla kyljelläni ja ihan kippurassa.
Tuntui siltä kuin joku muljahtaisi selkärangassa. En voisi sanoa, että se edes tuntuisi ällöttävältä, koska se oli niin nopeasti ohi.
Keskitin lähinnä ajatukseni ihan johonkin muuhun, kuin tilanteeseen, niin ehkä siksi laitto oli niin uskomattoman helppo :)

2.tehosta(kuinka kauan meni kun alkoi vaikutusta tuntumaan,kuinka kauan vaikutti,sivuvaikutuksia...)
Vaikutti heti. Koko kroppa rinnoista alaspäin puutui tunnottomaksi. Mikä onkin tarkoitus, kun kerran sektio tehtiin :)

Sain epiduraalin kun kohdunsuu oli 5 cm auki. Se auttoi minuuteissa ja sen vaikutuksen aikana avauduin siihen 10 senttiin. Se vei kivut pois lähes kokonaan, mutta olisi pitänyt pyytää toinen annos aikaisemmin, siis heti kun kivut alkavat palata. Itse kärvistelin liian pitkään ja sitten olin jo sen 10 cm auki, jolloin ei enää toista annosta voitu laittaa. Tästä meni vielä kolmisen tuntia lapsen syntymään, mikä aika oli yhtä tuskaa.

Annettiin liian aikaisin. Vei kivut (olivat vielä lievät supistukset tuolloin) pariksi tunniksi, mutta lopulta epiduraali jos annetaan liian aikaisin, pitkittää synnytystä ja tekee ponnistamisen tarpeen loppuun. Eli mulla oli kaks tuntia ponnistamisen tarve ennen kun sai ponnistaa, en saanut mitään kipulääkettä ja kuuden tunnin kipuhelvetti oli lopussa.

En enää ikinä ota epiduraalia. Olen synnyttänyt kaksi lasta tuon epiduraalisynnytyksen jälkeen ilman kipulääkkeitä ja paljon helpommalla olen päässyt kun luomuna hoitui homma. Ehkä ottaisin sen kohdunkaulanpuudutuksen mieluummin jos joku pitäisi valita.

Kyllähän sen laittaminen sattui yllättävän paljon, joskin se kesti vain hetken eikä voi verratakaan siihen kipuun, mitä edessä oli.

En huomannut epiduraalin laittoa ollenkaan, koska supistuskivut olivat niin kovat. Vaikutus alkoi noin 15 minuutissa, jonka jälkeen supistukset eivät enää tuntuneet miltään. Oli lekoisaa odottelua seuravan puolen tunnin ajan. Sitten pitikin laittaa oksitosiinitippa (meniköhän oikein), kun supistukset alkoivat laimenemaan. Siitä 40 minuuttia niin vauva syntyi.

1. Ei sattunut laitto. Samalla tuli niin kova supistus, että vedin ilokaasua niin paljon, että meni taju kankaalle.

2. Mulla nopea synnytys. 20 min. epiduraalin laitosta alkoi ponnistaminen. Vähän tasasi kipua, muttei vienyt kaikkea pois. Hieman ehkä haittasi ponnistamista, kun oli niin vähän aikaa sen laitosta.