jos en suhtaudu kritiikittömästi Arin laulamiseen vaan vaadin aina vaan parempaa, kehittymään, ja hakemaan rajansa?
Entäpä jos näen idols-coverit lähinnä taakkana kun Ari meneen keikoille esittämään omaa musiikkiaan?
Toisaalta bongailen päivät pitkät HMC-biisiä (tulevaa hittiä), odotan kuumeisesti FFTF-levyä, ja olen menossa Nummi-rockiin juuri Arin takia.
Onko syntynyt Ari-puritanistien alakulttuuri, joille minä ja kaltaiseni Ari-fanit olemme luopioita, kun emme niele Arin räkäklimppejä purematta tjms. kuten eräässä toisessa ketjussa eräs OIKEA Ari-fani kertoi tekeväsä?
Entäpä jos näen idols-coverit lähinnä taakkana kun Ari meneen keikoille esittämään omaa musiikkiaan?
Toisaalta bongailen päivät pitkät HMC-biisiä (tulevaa hittiä), odotan kuumeisesti FFTF-levyä, ja olen menossa Nummi-rockiin juuri Arin takia.
Onko syntynyt Ari-puritanistien alakulttuuri, joille minä ja kaltaiseni Ari-fanit olemme luopioita, kun emme niele Arin räkäklimppejä purematta tjms. kuten eräässä toisessa ketjussa eräs OIKEA Ari-fani kertoi tekeväsä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ari on itsekkin perään kuuluttanut rakentavaa kritiikkiä. Ari on vasta uransa alussa. Ari kyllä kehittyy tuosta viellä laulajana ja esiintyjänä.
Minusta ne coverit kannattaa unohtaa ihan kokonaan. Onneksi niitä ei kohta ole näkyvillä. Arin pitää nyt keskittyä ihan uusiin biiseihin. Jos mielii huipulle.
faneille ja kannattajille. Kritiikkiä tarvitaan, että voi kehittyä, eri asia sitten lukeeko artistit itse näitä keskustelupalstoja.
Ehkä joku heidän puolestaan kuitenkin, ja kertoo sitten staroille kentän kuulumiset. Olen ymmärtänyt että Ari itsekin haluaisi kuulla rakentavaa kritiikkiä ja on ainakin omien sanojensa mukaan itsensä kovin kritisoija!
Kritiikin esittämistavasta riippuu paljon, miten mainitsemasi "Ari-puritaanit" suhtauvat siihen. Tälläkin palstalla on aika paljon provoja ja muuta ilkkumista, johon on jo ilmeisesti kyllästytty.
Onhan se hienoa kun artisti kehittyy ja johan se olisi huono sellainen ellei kehittyisi. Minusta kritiikkiä saa antaa vaikka äärimmäisyyteen asti mutta silloin on myös vastakritiikki osattava ottaa vastaan. Et kai sinäkään halua, vai haluatko juuri sitä, että hymisijöiden kuoro asettuu jalkojesi juureen ja pitää sinua juuri ainoana ja oikeana ARI-FANINA. Ehkäpä sitten haluat.
Ja vielä kerran;
ET OLE ARI-FANI, ELLET HYVÄKSY HÄNTÄ SELLAISENA KUIN HÄN ON.
Ilmeisesti hylkäät hänet heti jos hän lähteekin yllättäen Jani Vikholm-linjalle ja tekee sitä mitä jotkut häneltä eniten odottavat? Minäpä en hylkää ja ostan silti hänen levyjään. Odotan kuitenkin että hän raakkuu mitä karmeimmalla äänellä tulevalla levyllään ja saan oikein sieluni kyllyydestä nauttia siitä tulevana kesänä. No tuskin hän nyt kuitenkaan raakkuu..
Rakkautta on pitää kädestä kiinni niin ylä kuin ala-mäissäkin.
Rauhaa ja rakkautta sanoi hippie!
janit, koska se on suuren lahjakkuuden hukkaan heittämistä ja silloin kyseessä ei ole enää se Ari johon ihastuin. "Orjapiiskuri" olen sillä uskon että lahjakas ihminen on onnellisin silloin kun kamppailee kykyjensä ylärajoilla.
Vieläkin suorastaan vituttaa kun muistan kuinka näin Janissa suuren lahjakkuuden kun kuulin hänen Gary Moore-coverissaan upean kitaristin ja laulajan, mutta jätkä päättää liittyä helppoon suomi-pop-rock barytoni-rintamaan. Onneksi tuli Ari ja toivottavasti hän ei petä.
Totta on, että on PALJON hulluja Ari-faneja, jotka olisivat ihastuksissaan vaikka Ari laulaisi puhelinluetteloa.. Mutta eivät kaikki ole niin seonneita. Itse olen suuri Ari-fani, eikä mua pienet virheet laulamisessa haittaa, koska eihän monta vuotta kiertäneet bänditkään aina esinny virheettömästi. Ari on vasta uransa alussa ja sillä on aikaa kehittyä ja parantaa esintymisiään.
Arin on itse varmasti kaikista maailman ihmisistä, jotka haukkuvat ja mollaavat häntä elämänilokseen, se kaikista kriittisin omaa laulamistaan kohtaan.
Yrittäkää nyt vaan kestää hulluja arittajia. Niitä on paljon. :D
kaikkein kovin kriitikko itseään kohtaan. Joten saadaanhan me fanitkin olla sitä. Rakentavaa kritiikkiä pitää antaa, muuten ei kehity.
M.A. Numminen teki aikoinaan hevosen hoito-ohjekirjasta laulun ja taisi menestyäkin aika hyvin. Minusta olisi mahtavaa jos Ari tekisi pitkäsoiton puhelinluettelosta. Samoin päivittäisin olisi mukava kuulla vaikkapa hesarista urheilu- ja kulttuurisivut laulettuna, siis vain Arin laulamina. Maikkarin 10 uutiset tai edes sää olisi myös sopivat Arin äänelle.
Vai että hullu!
hyvä, niin siitä voi tulla viellä parempi. Siksi meidän pitää vaatia viellä enemmän.
Ylikriittinen tai ylivaativa ihminen suhtautuu
muihin kriittisesti, tavallaan muissa näkee itsensä ja voi yrittää korjata itseään muiden kautta (koska heidät näkee)ikäänkuin muut eivät osaisi hoitaa omia asioitaan. Tulosta ylikriittisestä kasvatuksesta.
Kyseessä voi olla myös ympäristön mielipiteiden omaksuminen omilla aivoilla ajattelemisen sijaan.
Arin Idols esitykset (coverit) ovat loistavia ja Idols kilpailua pitäisi kunnioittaa enemmän.
Minua haittaa Idols kilpailun kritisointi.
kuin siihen, että bändi/artisti panee parastaan? Tinkimättömyys ja pyrkimys täydellisyyteen on aina leimannut parhaita heavymetall-bändejä, esim. pelkästään rumpusoundeja saatetaan hioa viikkoja. Arillakin on varaa, ja onneksi myös aikaa, kehittyä vielä paljon.
Tuota suoltamaasi kasvatustuubaa on pakko kommentoida: toiset ihmiset vaativat jotenkin sisäsyntyisesti itseltään ja usein myös muilta ihmisiltä paljon. Puhun näin kun olen seurannut omien lasteni touhuja: pienestä pitäen tytärtäni on leimannut pyrkimys täydellisyyteen soittoharrastuksessaan, siinä ei auta isukin mennä sanomaan, että "hyvinhän se jo menee" jos se ei hänen mielestään mene.
Poika on omia harrastuksiaan hoidellut selvästi löysemmin rantein, ja jos taas erehdyn joskus hänelle huomauttamaan, että voisihan sitä vähän enemmänkin yrittää, niin jannu lysähtää täysin. Hänen kanssaan "aiheetonkin" kehuminen toimii kannustimena.
Tietysti puhun nyt vaan yhden esimerkin kautta, mutta sekin riittää kumoamaan yleistyksesi.
eivät panisi parastaan?
ympäristön mielipiteiden omaksuminen omilla aivoilla ajattelemisen sijaan lauseella tarkoitin, että Aria on kritisoitu tällä palstalla runsaasti...
Minulle myös Arin Idols esitykset ovat tärkeitä.
parhaaksi näkee ilman liian suuria vaatimuksia. Ihan vaan pikku muistutuksena miten Arille kävi kun isi oli "vaatimassa" ties mitä. Noh - meidän onneksi siinä on toistaiseksi löytynyt oikea polku, siis meidän onneksi. Se miten se Aria on onnistanut jää nähtäväksi. Aina sitä voi kannustaa parempiin suorituksiin ja se on hyväksikin mutta vaatiminen on niin kaamea sana, että sen käyttäjät joutaisi joksikin aikaa lukkojen taa. Sitä nimittäin on vaikea edes omasta lapsestaan nähdä mitkä sen todelliset resurssit on vaatimuksiin nähden.
Täydellisyyteen pyrkimisestä... Itse olen aika perfektionisti enkä ole siitä kyllä varsinaisesti paljon iloa saanut, työelämässä usein on ollut pelkkää haittaa. Tosin taiteessa on hyväkin olla "tyytymätönkin" itseensä mutta jos seinä on aina edessä menee siinä vain hermot. Kukin tekee siihen rajaan asti kuin pystyy, eikä siinä silloin muiden "kannustavat vaatimukset" ole avuksi, usein haitaksi.
Ari on tällä hetkellä pelkkä laulaja ja hyvä sellainen. Vuoden päästä vielä parempi ja kymmenen vuoden päästä täydellinen.
tuosta yhdestä sanasta: vaatiminen ja vaatimus!
Monet tytöt ovat ylitunnollisia ja monet pojat yrittävät rimat hipoen (olen vain lukenut!). Onhan Aria toisaalta kritisoitu Idolsissa siitä (muistaakseni Nina Tapio), että hän ylittää riman matalimmalta kohdalta (tai jotain sen suuntaista), siis ennenkuin Ari esitti ensimmäisen balladinsa (monipuolisuuden osoitus).
parastaan mutta se ei tarkoita etteikö kehittyä vielä voisi, valitsin sanani huonosti.
Olen itse ampunut alas Ari-vihaajia, etenkin noita armeijakiihkoilijoita Kallasvuo-aseella, joten tiedän missä mennään. Mutta yritetään nyt sallia näissä ketjuissa myöskin muunlainen ari-fanitus kuin täysin varaukseton ihkutus. Ja kyllä, yritän vastedes itse sietää myös ko. fanituksen muodon.
"Se on peace tai tulee turpaan" muisteli Dave hippie-liikkeen nihkeää rantautumista Ruis-Rockiin joskus vuonna kivi.
kaikille (ivallisesti).
ei itseltään eikä muilta. Missä menee raja, on tietysti vaikea kysymys.
Vaatiminen ei ole välttämättä kirosana. Omakohtainen esimerkki, koska se on lähimpänä: olen kai jonkinlainen lahjakkuus tietyllä tieteenalalla, vaatinut aina itseltäni paljon ja lähinnä kai kuvitellut muidenkin vaativan sitä, mutta toisaalta pitänyt itseäni surkeana tai hyvänä päivänä vähemmän surkeana. Itse sain rauhan vasta kun tunsin vastanneeni sisäiseen vaatimukseeni: opiskellut ns. tappiin asti, ja saanut arvostusta kansainvälisessä tiedeyhteisössä.
Olen pitänyt kuitenkin tiukasti kiinni rock-juuristani enkä ole koskaan unohtanut lähtökohtiani, jotka ovat hyvin samankaltaiset kuin Arilla. Toivon ja uskon (ja vaadin, hymyilevä hymiö), että Ari hyödyntää lahjansa parhaalla mahdollisella tavalla, tekee komean kansainvälisen uran, ja viihdyttää meitä tinkimättömällä power-metallilla.
esitetyistä vaatimuksista. Muuten kuulostaa tutulta.
Ja tuli jo todettua, että Ari on itsensä suurin kriitikko.
Toivottavasti pääset kielletyistä? tai kielteisistä tunteistasi (hyvin tosissaan ja totisesti)
on ollut tietty ihminen, joka on, kai lähinnä työnsä puolesta, vaatinut minulta saman kuin vaadin itse itseltänikin. En tietenkään voi tietää minkälaisen kannustus toimiin parhaiten Ari kohdalla, mutta on vaikea kuvitella rankan itsekriittisen ihmisen saavan voimia "ansiottomasta" selkään taputtelusta.
vissi ero jos vaatii itseltään kunhan ei vaadi liikaa, kuin että joku muu on vaatimassa toiselta parempia ja parempia suorituksia ottamatta huomioon että sillä toisella ei ole mitään annettavaa. Että kaikki on jo annettu.
hyvin tärkeää, miten palaute annetaan. Käyttäisin
mieluiten tätä neutraalia sanaa tai termiä tai käsitettä. Jotkut kertovat netissä aika paljon itsestään peittelemättä.
jo ikänsä ja kokemattomuutensa takia. Luulen, en tiedä, että voimme surutta kannustaa häntä vaatimalla häneltä parempaa. No joo, nyt lopetan, ei ole pakko saada viimeistä sanaa. Piis and luuv.
saattaa syntyä pientä erimielisyyttä.
kaikkea. Suunta pitää kuiteskin olla ja se tarkottaa sitä, et palautetta pitää antaa niin hyvässä kuin huonossakin. Ja toivon mukaan myös palaute osataan ottaa vastaan ja parhaansa mukaan hyväkseen käyttää.
Fanius ei tarkota sitä, et oltais täysin sokeita kaikille epäkohdille idolin tekemisissä. Päinvastoin saattaa hyvässä hengessä saatu palaute saada ihmeitä aikaan.
Tässä vaiheessa itelläni ei ole Arin toimista mitään huomautettavaa, kun eihän se ole vielä ees kerenny kauheesti tekemään. Toivomus kuiteskin olis, et ei vetäis itteensä ihan piippuun, koska niin paljon tahdotaan kuin vaan annetaan eli se stoppi itte3nsä jakamiselle joka suuntaan pitää tulla itseltä. Ihmisethän kyllä ottaa, jos vaan saavat irti. Hitaammallakin tahdilla kyllä ehtii samaan päämäärään. Nyt, kaikki, heti on rankka tie ja voi päättyä huonosti.
palstalle kirjoittamisesta tämän avauksen lukemisen jälkeen. Minkä vuoksi yksinkertaisesta asiasta palautteesta täytyy tehdä niin monimutkainen ja varsinkin haavoittava topic.
Jos joku mieltää, että kannustaminen on joko vaatimista tai ansiotonta selkään taputtelua, niin
ei herrajumala...
kannustaminen tuntuu enemmänkin olevan luottamuksen osoittamista toisen kykyihin, tässä tapauksessa ei sen vähemmän kuin Arin ja Arin bändin kykyihin.
Lähinnä täällä kai spekuloidaan sitä, missä muodossa kannustus menee parhaiten perille, ja että myös krittiikki voi toimia kannustimena. Tai jotain...
palaute.
Nieleekö kaikki Ari-fanit sitten jotakin räkäklimmppejä?
mieleen Arin flunssaisena esittämät kappaleet
Idolsissa. Ihan hyviä nekin.