PARAS SÄVELTÄJÄ

Alkaa rivollit paukkumaan jos ei siitä listasta löydy Ennio Morriconea! :D

No tottakai John Williams. Ei voi mitään sille että mieleenpainuvimmat teemat mitä tiedän on Williamsin käsialaa. Parasta Williamsia on mielestäni Indiana Jones -marssi, Tuomion Temppelin kaivoslasten marssi sekä Catch Me If You Canin sähäkkä jazztunnari.

Heti kakkosena tulee Jerry Goldsmith, periaatteessa pelkästään Gremlins-tunnarin ansiosta. Se on lapsesta asti ollut yksi suosikeistani. Ja Goldsmithin Omen-score on jo käsite. Muita hyviä "Kultaseppiä" ovat Total Recall, Alien ja elokuvana valitettavan surkuhupaisa Kuningas Salomonin kaivokset.

Kolmannella sijalla Danny Elfman, jonka kädenjäljen vaan tunnistaa aina, eikä sitä pysty matkimaan millään. Sori vaan, mutta Elfmanin poisjääminen Spider-Manissa kuului ääniraidallakin eikä Young pystynyt läheskään samaan kuin "Tonttumies." Elfman loistaa myös Batmanissä, Darkmanissä sekä oikeastaan kaikissa Tim Burtonin leffoissa.

Neljäntenä Alan Silvestri. Paluu tulevaisuuteen ja Forrest Gump -teemat iskevät mukavasti, samoin Predator-melodia ja Nopeat ja kuolleet -score. John Williams on jo suht iäkäs, joten olen kovasti sitä mieltä että kun aika hänestä jättää, Silvestristä tulee hänen manttelinperijänsä.

Lisäksi kunniamaininnat annan seuraaville: Ennio Morricone, Hans Zimmer, Howard Shore, Michael Kamen ja Tuomas Kantelinen.

Italialaisbändi Goblin on omaa luokkaansa tunnelman luojana Dario Argenton leffoissa.

Max Steiner, Dimitri Tiomkin, Nino Rota, Pino Donaggio.

Kyllä se on Ennio Morricone tämän lajin ykkönen. Myös Dimitri Tiomkinin sävellykset muutamiin westerneihin ovat upeita, erityisesti Rio Bravon De Guello. Uskoisin, että se sävelmä on ollut jonkinlainen pohja Morriconenkin spaghettiwesternmusiikille.

John Williams on myös hyvä, tehnyt paljon vaikuttavaa elokuvamusiikkia.

Mutta kaikista hienoimmat soundtrackit edellisten lisäksi on Quentin Tarantinon elokuvissa, Blues brothersissa, Bram Stokerin Draculassa ja Twin Peaksissa.

lyhyesti:
jerry goldsmith on best ja philip glass lähes.

järkyttävän pitkästi:
valtaosalle ihmisistä leffamusiikki on yhtä kuin joku imperial march. ja mikä ettei, ovathan tuollaiset iskusävelmät hyvin toimivia niin leffoissa kuin itsenäisinäkin teoksina. moni tietää jopa nimeltä jonkun ennio morriconen. mutta siitä huolimatta että päät nousevat kun soittimesta raikaa jonkun blade runnerin lopputekstisävelmä, for a few dollars moren ulvonta, tai vaikkapa carrols mainoksessa soinut terrorvisionin oblivion. niin elokuvien (lasketaan nyt mukaan tv-tunnarit ja vastaavat) musiikki ja etenkin niiden tekijät ovat kuitenkin edelleen se suuri tuntematon. minkä näkee jo siinä että leffamusiikkia keräilevä joutuu jopa monen suositun leffan musiikkia metsästämään suomen rajojen ulkopuolelta. kyllähän noihin "music from and inspired"-murheenkryyneihin törmää suhteellisen usein, mutta kun haet sitä varsinaista scorea avrilin sijaan, niin saksaan sitä joutuu liian usein rahansa kuluttamaan. meillä scoremusiikkia saa lähes yksinomaan vain niiden elokuvien osalta, joiden score on jo lyönyt läpi vahvasti muualla maailmassa. kuten nyt joku gladiator tai lord of the rings teki. mikä ei tietenkään tarkoita ettäkö scoreja olisi oikeasti vaikea saada, enemmänkin se vaikuttaa mielikuvamarkkinoinnin avulla siihen, ettei jonkun children of the dunen musiikki esiinny soundin arvosteluissa ja soi jollain huuhaateinipop-asemalla. jos scoretuotteita olisi yhtä paljon ja näkyvästi tarjolla kuin sitä pinkkiä ja avrilia, niin se ei ehkä olisi se suuri tuntematon. nyt scoremusiikki on kuin david faustino. "kukaan" ei muista kuka david faustino on, mutta kun sanoo että hän oli bud bundy, niin johan sytyttää. faustino on suuri tuntematon (vaikkakin ironista kyllä äskettäinhän hän palasi julkisuuteen riideltyään kännipäissään vaimonsa kanssa ja joutui pidätetyksi.) tarkoitan sitä, että kun soitan töissä erinäisiä scorelevyjä, niin vähän väliä joku asiakas toteaa "mitä tää on? kuulostaa tosi tutulta." joten tosiaan,,, sitä se nyt taas on. ja kyse ei ole vain juuri niistä imperial marcheista. ne morricone-williamsit tunnistetaan ja usein vieläpä se tiedetään mistä leffasta kyseinen tapaus taas olikaan. mutta sitten ovat ne predatorit, conanit ja ne ja nämä. ne ovat juuri niitä joita ihmiset eivät osaa kohdentaa mihinkään tiettyyn elokuvaan, vaan niiden kohdalla ollaan vain juuri sitä "mitä tää on? kuulostaa tosi tutulta."
mitä hittoa minä taas horisen? no, kun kysytään kuka on minun lempisäveltäjäni elokuvan puolelta, niin vähintään näin kauan kestää ennen kuin osaan vastata. vastaus voisi olla lyhyesti jerry goldsmith. mutta minun itseni ainakin täytyy tietää miksi juuri hän, eikä vaikkapa john williams, jonka luomia tunnuskappaleita saan nopeammin mieleeni. siinä se onkin, esimerkiksi williams osaa tehdä aivan loistavia iskusävelmiä, mutta välillä ne marssit jopa hukuttavat muun alleen. mitenkään siis väheksymättä williamsin tärkeyttä elokuvamusiikin saralla. kokonaisuutta katsottaessa goldsmith on minusta emotionaalisesti koskettavin säveltäjä. goldsmithin skaala on laajempi kuin monien muiden elokuvasäveltäjien ja vieläpä sillä tavoin laaja, että ne monet eri nyassit tuntuvat olevan juuri oikeita hänelle. kun esimerkiksi john williams on välillä hieman eksyksissä kun hän joutuu tekemään elokuvan verran rauhallista musiikkia, tai jatsia, etc. myönnettäköön että williams on todistanut minun väitteeni vääräksi ajoittain. mutta katsonkin nyt koko urakaarta. se miksi mieleeni tulee juuri williams, on varmasti sen syytä että williams on hyvin tunnistettava lajissaan. samaan sarjaanhan voidaan lukea muuan muassa hans zimmer ja hänen lakeijansa. bernard herrmann ja dimitri tiomkin tietenkin todistavat, ettei williams ole kuitenkaan liian originelli. williams vain palautti isot sinfoniat elokuviin... ja onnistuneesti. mutta nyt siihen varsinaiseen ykkösvaihtoehtooni.

jerry goldsmith.
jostain syystä goldsmith niputetaan liian usein juuri john williamsin, hans zimmerin ja ennio morriconen kaltaisten isojen sinfonioiden liukuhihnaksi. kuten itse sanon, zimmeriaanisen musiikin luojaksi. mutta kuitenkin kun raakataan pois star trekit, niin maailmoja syleilevät sinfoniat katoavat lähes tyystin goldsmithin repertuaarista. niin, onhan siellä vielä mummyt ja 13th warriorit, mutta suuressa määrin siellä on myös l.a. confidentialin jatsit, apinoiden planeetan riitasoinnut, total recallin lähes industrialmainen jyske ja vaikkapa the omenin tabernaakkelikuorot messuamassa. hyvä esimerkki goldsmithin maagisesta kosketuksesta on the first blood (niin, rambopa hyvinkin.) first bloodista tulee heti mieleen juuri se rambo-imago, joten kaipa musiikkikin on sellaista. monet elokuvan nähneetkin muistelevat sen olleen infernaalista orkesterivyörytystä. mutta kun keskittyy elokuvan musiikkiin, niin huomaa sen oikeasti olevankin valgtaosaltaan hiljaista ja haurasta. goldsmith on mielestäni onnistuneesti hyppinyt genrestä toiseen, ilman että on edes aina huomannut hänen vaihtaneen väriään. ja nyt kun goldsmith on edesmennyt, niin numero yksi on minun puolestani jäädytetty. on enää vain kaksi ja sen alempia.
erityisesti suosittelen häneltä seuraavia:
-hollow man (okei, aika kakka leffa... joten huomio siirtyikin goldsmithin vääristyneeltä metallilta kuulostavaan musiikkiin.)
-alien
-l.a. confidential / chinatown
-the omen / poltergeist
-star trekit (life is a dream) *mainittakoon tässä myös, että james horner teki myös hienoa työtä star trekin parissa. ja parhaimman työnsä aliensissa. siinäpä sitä six degrees of goldsmithia.*
eikä tietenkään saa unohtaa gremlinsin musiikkia. olikos se nyt megamadness?

toiselle sijalla asettaisin kenties hieman kyseenalaisen nimen elokuvamusiikin saralla. kyseenalaisen siksi, että minulle seuraava nimi tuli tunnetuksi alunperin muuta kautta, kuin elokuvien.
philip glass.
glass on tunnetusti minimalisti, mutta siinä missä muut joutuvat soittamaan oopperatalon viidakon läpi, tekee glass saman parilla äänellä. ja onkin uskomatonta, miten niin paljon voidaan saada aikaan niin kovin vähällä. kuunnelkaa.
-candyman
-koyaanisqatsi
-kundun
-the hours
glassin musiikki sai jopa secret windowin tuntumaan siedettävältä. ja ei saa missään nimessä unohtaa glassin nerokasta sävellystyötä lugosin draculan uudelleenjulkaisussa (toteuttajina kronos quartet... joka on aina plussaa.)

sitten tuleekin jo vaikeampaa. koska kolmoseksi voisi laittaa john williamsin, kuin myös ennio morriconen, tai vaikkapa danny elfmanin. jokaisella heistä on niin useita onnistumisia urallaan, että jokainen ansaitsisi osansa mitalitaistoista. tietenkin kärkeen eittämättä kuuluvat myös bernard herrmann, jolla on useita "maailman paras" tuotoksia allaan (mm. cape fear, vertigo, north by northwest ja the day the earth stood still.) tai dimitri tiomkin monien onnistumisiensa ansionsa. tiomkin rio bravoistaan, etc. huolimatta teki minuun suurimman vaikutuksen the thing from another worldillaan (musiikki tuo kylmät väreet selkäpiihin edelleenkin.) sitten on lukuisa joukko elokuvasäveltäjiä joilla on yksi tai muutama aivan nerokas sävellystyö tehtynä. heitä jotka eivät ehkä toistuvasti vakuuta työskentelyllään, mutta ovat tehneet jo jotain joiden avulla heidät tulisi muistaa tässä aihepiirissä.
david arnold -stargate
brian tyler -children of dune
vangelis -blade runner / 1942
clint mansell -requiem for a dream / pi
basil poledouris -conan / starship troopers / robocop
angelo badalamenti -twin peaks / wicker man (ainoa hyvä asia wicker manin remakessa on sen ahdistava musiikki.)
hans zimmer -the last samurai / broken arrow
elliot goldenthal -pet sematary
alan silvestri -the abyss
carlo siliotto -the punisher
christopher young -hellraiser
ryuichi sakamoto -gohatto / the last emperor / merry christmas mr. lawrence
jon brion -magnolia
thomas newman -lemony snicket / american beauty
james newton howard -the village
marco beltrami -hellboy

onhan näitä. john carpenter, maurice jarre, john debney, john barry, miklos rozsa, etc.

huomion arvoinen on myös tangerine dream ja heidän erinomaiset scorensa elokuviin firestarter ja sorcerer. kuten myös kyseisen yhtyeen christopher franken tuotanto muuan muassa babylon femmassa.

tai loistava michael nyman tuotoksillaan elokuviin ravenous, the draughtsman's contract ja tunnetuimpana the piano.

tähän aiheeseen voisin lisätä vaikka mitä bullshittia, mutta koska ajatukseni katkesi, näin tehköön myös tämä saaga.

että näin iso nimi on mainitsematta...

http://www.imdb.com/name/nm0006277/

1. Angelo Badalamenti
2. Ennio Morricone
3. Vangelis

Christopher Young on hyvä.Muita hyviä:

Fabio Frizzi (Lucio Fulcin leffat ym)
Riz Ortolani (Cannibal Holocaust ym)
Bernie Herrman
Ennio Morricone (joo no pakko kai seki oli mainita...)
Pino Donaggio
Angelo Badalamenti
Claudio Simonetti
Howard Shore (Cronenbergin leffat ym)

Kuuntelen leffamusiikkia yleensä elokuvakohtaisesti, enkä niinkään seuraa tiettyjen säveltäjien tekeleitä, mutta muutamat nimet ovat yhä toistuvammin olleet kuuntelussa:

Thomas Newman,esim. Lemony Snicket's A Series of unfortunate Events (

Äkkiseltään tulee mieleen morricone, danny elfman, mark snow sekä yhden loistavan kappaleen perusteella philippe sarde.

1. Ennio Morricone
2. John Williams
3. Vangelis
4. Danny Elfman
5. Bernard Hermann (voisi olla kärjessäkin!)

On varmasti muitakin, mutta ei just nyt tule mieleen.. Ai niin Howard Shore, Goldsmith, Tiomkin, Maurice Jarre..

En pahemmin osaa kiinnittää huomiota elokuvamusiikkiin, mutta Tämän herran, Kitanon leffoihin tekemät kappaleet ovat aika hiton upeita ja istuvat leffoihin täydellisesti - vaikka klassisesta en diggaakkaan!

http://www.youtube.com/watch?v=t00mf3Bi3cA&mode=related&search=

http://www.youtube.com/watch?v=mTOYAZiWRX8

^^^^Ja ostakaa hitossa tämä leffa kun se tulee kauppoihin kesäkuun lopussa:)

David A. Hess teki hienoja kappaleita Last House on the Left elokuvaan.

Cronenbergin elokuvissa Howard Shoren musiikki tekee myös vaikutuksen.

Eikä toki pidä unohtaa Goblinia.

Siinä muutama.

En lähde mitään topvitosia miettimään, mutta mitä nyt hyviä tulee mieleen...:

- Danny Elfman (tunnistettava, hauska, omintakeinen jne. Tunnistin herran Spiderman 1:sen alkutekstien aikana, enkä siis tiennyt että elokuva on hänen säveltämänsä :D)

- John Williams (pakkohan Williamsii on ylistää :))

-Hans Zimmer

-Vangelis

Onhan niitä muitakin mut nyt ei tuu mieleen :/