Minkälaista on asua tämmösen ihmisen kanssa? Välillä ihan huvittaa kuinka hän ihailee itseään vaikka en ymmärrä mitä ihailla jne. Semmosta liioteltua. Ja välillä taas masennusta.
Maanisdepressiivinen
????
10981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
lääkitys on kunnossa.
Voin kokemuksesta sanoa, että erittäin raskasta. Etenkin maanis-vaihe tuo pelkoa perhe-elämään, ja ahdistusta ja häpeää.
Mania voi olla niin kovaa, että kaikki ihmiset huomaavat vauhdikkaat puheet ja käytöksen. Meillä tytär joutui terapiaan kun perheen jäsen oli maniassa ja kohteli häntä narsistisesti. Minun nukkumisesta ei tullut mitään koska pelkäsin maniavaiheessa olevaa puolisoani, en ollut oikein varma mitä hänen aivoissa oikein liikkuu. Eittämättä tuli välillä mieleen Jämsän tapaus, että pelot olivat minulla niin voimakkaat. Maanikko harrastaa myös voimakasta henkistä väkivaltaa ja uhkailee tukkia tieni. Terapiassa minulle suositeltiin pois lähtöä kotoa siksi aikaa kunnes puolisoni mania menee ohi, ja niin teinkin. Maniassa oleva myös valehtelee ja tuhlaa perheen varat, ja menetti myös työpaikkansa.
Hei, olen ollut samassa tilanteessa jo vuosia, joka kesä on mania vaihe, lasten kanssa yritetty olla yötä jossakin, mutta taloudellinen tilanne ei anna myöten esim. vuokrata mökkiä tms. paikkaa, mihin voisi mennä, kun kaikki jää yhden maksettavaksi muutenkin. Oletko palannut asumaan yhteen vai miten ratkaisit? Mä tiedän, että pitäisi lähteä, kun ei suostu lääkitykseen, mutta toisaalta kun tuntuu, että lupasi myös vastamäessä.... Itsestä tuntuu, että vuosi vuodelta omaan toipumiseen menee kauemmin ja kun kesä taas koittaa, eli vaihe alkaa, niin mä olen itse yhtä puhkinainen kuin edellisenä syksynä, eli hyppään suoraan samaan tunnelmaan. Voi kulua lähes puoli vuottakin niin että ryyppää, rällää ja juoksee vieraissa, puhuu omituisia ja kertoo loputtomia tarinoita, mutta ei vastaa mihinkään eikä puhu tavallaan omista asioistaan, itsestään vaan kertoo esim. vitsejä, vanhoja juttuja, sotajuttuja (ei tosin ollut syntynytkään silloin) yms. Mä olen miettinyt, pilaanko lasteni elämän yrittämällä jaksaa isänsä kanssa jotenkin eteenpäin. Talousasiat aivan kuralla, toinen puoli vuotta maksetaan sitten rästejä.... Miten Sinä olet jaksanut???? Mistä apua?
persereikiä löytyy kyllä ihan taviksistakin, heh
on sitten älykkäitä ja rakentavia kirjoituksia.
Minusta tuo pesemonni, vai mikä se on nimeltään niin kommentoi aika laaduttomasti toisten vakaviin ongelmiin ja kokemuksiin.
2-suuntasuus on hyvin yksilöllinen sairaus.
2-suuntasen läheiset ovat yleensä hyvin paljon myös avuntarpeessa. meidän on vaikea sopeutua ja jaksaa 2-suuntaisen vaihdellessä mieltä. Ihmisiä mekin ollaan. 2-suuntasen kanssa olisi hyvä saada ja päästä keskustelemaan, ja sairastunut ihminen täytyy jotenkin rajoittaa, jotta ei sairastuttaisi omia läheisiään.
hyvä ihminen!!!!!
jos yhtään viitsit lukea sitä mitä kirjoitetaan niin ytimet löytyvät kyllä teksteistäni jotakuinkin niin kansanälyisesti kuin allakirjoitit.
Laistesi normi-ihmisten on kovin vaikea sopeutua sellaisiin läheisiin, jotka eivät täytä käsitystä siitä kuinka olla.
En ole halveerannut sairastuneiden lähimmäisiä, vaan ehkäpä kärjistäen tuonut esiin pinnan alla olevia ennakkoluuloja, joista mt-ongelmaiset saavat usein kärsiä. Luepas tekstisi uudestaan. Käydäänpäs ao.keskustelut oikeiden ketjujen alla, tai kun henkilökohtaisuuksiin haluat mennä niin voit aloittaa uuden aiheen aiheesta pesemonni vai mikä lie nimeltään vituttaa. Kyllä minä kuuntelen. Anna palaa:D
jonka kommenttisi edelleen vahvistaa.Katsopas ap.kirjoittajan aloitusta: mikäli et havaitse mitään konnotaatioita kirjoittajan tavassa valita sanoja/puhua 2-suuntaisista, suosittelen tekstianalyysi-kurssia.
Tämmöisilläkin itseään ihailevilla ihmisillä, joiden itseihailu aiheuttaa huvitusta lähimmäisissään (näin jo monikossa) on aivot.
Pitäisikin kysyä bipolääreiltä, että miltä tuntuu asua sellaisten jeesusten kanssa, joiden täydellisyys tökkää silmään kun malka ja joiden sädekehä on laskeutunut vyötärölle hyllyväksi renkaaksi, jonka pahus vie, on aiheuttanut kaksisuuntaisen aiheuttama stressisyöminen. Burb.
En halua syyllistää sinua, vaikka toisen sairaudelle nauratkin,uskon ettei kaltaiseni kanssa ole todellakaan helppoa elää kun se on niin vaikeaa itsellekin.
Eikä tällä palstalla toiselle "v...lemalla ainakaan auteta ketään.
Siispä ehdottaisinkin teille erästä kikkaa:
Olisi hyvä jos kykenisitte tekemään yhteiset pelisäännöt esim. missä vaiheessa otetaan yhteyttä lääkäriin, milloin otetaan pankkikortti parempaan talteen jne.
Tällaiset säännöt helpottaisivat myös sairausjaksosta toipumista sairaalle, ei tulisi niitä itsesyytöksiä kun ei ole päässyt hirveitä mokia tekemään.
On olemassa myös tukiryhmiä, jonne kannattaisi osallistua koko perheenä.
ja tosiasiahan on myöskin se seikka, että myös 2-suuntainen joutuu kantamaan vastuunsa tekemisistään tavalla tai toisella, samalla tavoin kuin "tervekin" osapuoli.
Tuskin kukaan haluaa elää sellaisessa parisuhteessa joka pääsääntöisesti tuo huolta ja murhetta. Jokaisella on mahdollisuus valita, mikä tuo onnea ja iloa, mikä ei.
Murheellista on jos suhteessa roikutaan sen vuoksi että ero tuo mukanaan esim. tulevaisuudenpelkoa, taloudellisia yms. vaikeuksia...
Toisinaan dg:n ja "sairauden" kautta saatetaan parisuhteessa oireilla myös muita ongelmia kuin bipoilua.