Asiallinen kysymys

Raamatunpaikkaa en tosiaankaan muista, mutta kun mietit niin havaitset, että rakkauteen sisältyvät nuo muutkin. Sillä Jumala On Rakkaus!

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible

1. Korinttolaiskirje 13:13
"13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

P. Paavalin 1. Epistola Korintilaisille 13

"13. Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä."

Tätä on vain käsiteltävä vähä laajemmassa näkökulmassa , ei yhdessä jakeessa.
Kysymys on Jumalallisesta rakkaudesta.
Rakkaus on hengenhedelmä.

Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu:
5. Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele,
6. Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta:
7. Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii.
8. Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.
9. Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain.
10. Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.

Jumala on Rakkaus, lukee Raamatussa. Syntiä on se, mikä erottaa Jumalasta eli Rakkaudesta. Kristillisyydessä on aikojen kuluessa muodostunut käsitys Jumalan ja paholaisen vastaikkainasettelusta hyvän ja pahan edustajina. Jumala on ykseys, mikä yhdistää ja sulauttaa kaiken - myös hyvän ja pahan - eriämättömästi yhdeksi. Juuri siksi se on Rakkaus. Paholainen on sen sijaan vastakohtaisuus, erottamisen valtias(hyvän- ja pahantiedon puu), tai kuten Jeesus sanoo: "tämän maailman valtias" ja edelleen: "Älkää maailmaa rakastako".