Sattuipa ale-hyllystä matkaan parin vuoden takainen Just Visiting. Elokuva on komedia ritarista joka joutuu velhon taikojen takia 1100-luvulta nykyaikaan. Tästä kulttuurishokista revitäänkin huumoria, joskin turhan paljon mennään yli siitä missä aita on matalin, eikä hyödynnetä juurikaan mahdollisia hienompia vivahteita, joita olisi tarjolla.
Elokuvan on ohjannut Jean-Marie Gaubert ranskalais-amerikkalaisena yhteistyönä. Pääosissa ovat Jean Reno ja Christina Applegate (Pulmusten Kellynä tunnetuksi tullut). Ohjaaja tuntuu mieltyneen kovasti huumorin toiminnalliseen puoleen ja ritari pistää miekalla kappaleiksi kaiken mahdollisen. Harmittaa että hyvä perusidea tuhotaan helpoilla ja ilmeisillä ratkaisuilla. Toki leffassa on hauskatkin hetkensä, mutta riehumiseen kyllästyy varsin pian eikä juurikaan muuta sitten tarjota, joten loppupuolella tuli jo usein haukoteltua, koska yllätyksiä oli lopultakin kovin vähän. Elokuvan parasta antia olikin alku, jossa ritari on vielä omassa ajassaan.
Jean Reno ei ole koomikko, ei ainakaan samalla lailla kuin esimerkiksi Rowan Atkinso, jolle huumorin toiminnallinen puoli on omiaan. Jean Renon kanssa se ei toimi. Reno olisi kaivannut paljon paremman ja ennen kaikkea älykkäämmän dialogin. Reno ei missään nimessä ole huono, vaan pelastaa karismallaan sen mitä voi, mutta on armotta löysän ohjauksen ja käsikirjoituksen takia niin pahasti suossa ettei pysty millään leffaa pelastamaan. Christina Applegatella on sama ongelma, näyttelijättäressä ei ole vikaa, mutta tuntuu olevan täysin väärässä roolissa. Applegate on seksiä tihkuva näyttelijätär ja hän on omiaan rooleissa joissa saa tihkua eroottisuuttaan. Tässä elokuvassa eroottinen puoli on kokonaan unohdettu, jolloin Applegaten vahvuuksista osa jää täysin hyödyntämättä. (en nyt sano että molemmat, mutta kuitenkin...)
Elokuvan pelastaa Christian Clavierin koominen sivuhahmo. Hänelle on varattu elokuvan parhaat kohellukset ja hän tuntuu olevan kotonaan osassaan, vaikka käsikirjoitukselle hänkään ei mitään mahda.
Teknisesti elokuvassa ei ole moitittavaa. Kuvaus on välillä jopa upeaa ja kameratyöskentely pelaa. Onpa kuvallisissa vitseiissä pieniä heittoja muidenkin elokuvien suuntiin, esimerkiksi Last Action Heroon, mutta näitä on valitettavan vähän. Joku on joskus sanonut että ns yhteistuotantoelokuvat ovat poikkeuksetta tuhoon tuomittuja. Liikaa kompromisseja ja liian vähän tiukkaa näkemystä, se kyllä pätee tähänkin. Hyvä idea, onneton toteutus.
Arvosana: 5
Elokuvan on ohjannut Jean-Marie Gaubert ranskalais-amerikkalaisena yhteistyönä. Pääosissa ovat Jean Reno ja Christina Applegate (Pulmusten Kellynä tunnetuksi tullut). Ohjaaja tuntuu mieltyneen kovasti huumorin toiminnalliseen puoleen ja ritari pistää miekalla kappaleiksi kaiken mahdollisen. Harmittaa että hyvä perusidea tuhotaan helpoilla ja ilmeisillä ratkaisuilla. Toki leffassa on hauskatkin hetkensä, mutta riehumiseen kyllästyy varsin pian eikä juurikaan muuta sitten tarjota, joten loppupuolella tuli jo usein haukoteltua, koska yllätyksiä oli lopultakin kovin vähän. Elokuvan parasta antia olikin alku, jossa ritari on vielä omassa ajassaan.
Jean Reno ei ole koomikko, ei ainakaan samalla lailla kuin esimerkiksi Rowan Atkinso, jolle huumorin toiminnallinen puoli on omiaan. Jean Renon kanssa se ei toimi. Reno olisi kaivannut paljon paremman ja ennen kaikkea älykkäämmän dialogin. Reno ei missään nimessä ole huono, vaan pelastaa karismallaan sen mitä voi, mutta on armotta löysän ohjauksen ja käsikirjoituksen takia niin pahasti suossa ettei pysty millään leffaa pelastamaan. Christina Applegatella on sama ongelma, näyttelijättäressä ei ole vikaa, mutta tuntuu olevan täysin väärässä roolissa. Applegate on seksiä tihkuva näyttelijätär ja hän on omiaan rooleissa joissa saa tihkua eroottisuuttaan. Tässä elokuvassa eroottinen puoli on kokonaan unohdettu, jolloin Applegaten vahvuuksista osa jää täysin hyödyntämättä. (en nyt sano että molemmat, mutta kuitenkin...)
Elokuvan pelastaa Christian Clavierin koominen sivuhahmo. Hänelle on varattu elokuvan parhaat kohellukset ja hän tuntuu olevan kotonaan osassaan, vaikka käsikirjoitukselle hänkään ei mitään mahda.
Teknisesti elokuvassa ei ole moitittavaa. Kuvaus on välillä jopa upeaa ja kameratyöskentely pelaa. Onpa kuvallisissa vitseiissä pieniä heittoja muidenkin elokuvien suuntiin, esimerkiksi Last Action Heroon, mutta näitä on valitettavan vähän. Joku on joskus sanonut että ns yhteistuotantoelokuvat ovat poikkeuksetta tuhoon tuomittuja. Liikaa kompromisseja ja liian vähän tiukkaa näkemystä, se kyllä pätee tähänkin. Hyvä idea, onneton toteutus.
Arvosana: 5
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuli hankittua tämäkin ja aivan katsottavahan tuo oli vaikka välillä ylikohellukseksi menikin.
Löysin samasta korista myös Ritarin tarinan ja kun Villeenin hinnalla sai otin sen vaikka ei mitään odotuksia ollutkaan. Yllätyin positiivisesti! Vaikka musiikit olivatkin tästä päivästä ne sopivat siihen aivan moitteettomasti. Meno oli mukavaa ja sitä ei pilattu turhalla kamera ja leikkaus kikkailuilla vaan kerronta oli selkeää ja tyylikästä. Yksi moite täytyy kuitenkin ilmaista, minusta linnanneidon osaan oli valittu täysin väritön ja tyylitön mitänsanomattomuus. Kyllä se seppä olisi ollut poikaa! Elokuvasta jäi hyvä mieli, joten noteeraan sen aivan kelvollisiin esityksiin.