Olen hieman ollut tekemisissä erään vanhan koulukaverin kanssa ja ihmettelen mielessäni, miksi hän aina jaksaa jauhaa jostain vanhoista samassa koulussa olleista ihmisistä noin neljänkymmenen vuoden takaa. Jopa ihmisistä, jotka ei välttämättä edes olleet samalla luokalla ja joita kumpikaan meistä ei tuntenut kuin korkeintaan ulkonäöltä.
Itse olen kovasti muuttunut noista ajoista ja elämässä on ollut paljon asioita ja tapahtumia, myönteistä ja kielteistä, väriä ei ole puuttunut. Ei kyllä käsittääkseni häneltäkään eli elämä ei ole ollut paikallaanpysyvää. Silto hän vain jauhaa ja jauhaam kun yritän jutella nykyhetkestä ja tulevasta.
Miksi, kertokaatten hyvät ikätoverit? Ja miten saada kohteliaasti nuo jutut vähenemään. Olisi ihan kiva olla tekemisissä, mutta...
Miksi jotkut jauhavat vanhoja asioita?
14
1373
Vastaukset
- tuu2
Minulla on vaikea muistaa edes nimiä noin kaukaa, jos en jälkeenpäin ole joutunut tekemisiin.Dementiaako?
Potkaise kerran kunnolla persuuksiin niin se kramofonin neula voi hypätä toisille vuosikymmenille.
Toisaalta luulen että koulukaverinasi mielellään palaa niihin kouluaikoihin joista teillä on yhteisiä muistoja.- Elämä on tässä ja nyt
Itse en muista kouluaikoja mitenkään kovin myönteisinä aikoina. Ja vuosikymmenten jälkeen ihmisillä, joita en todellakaan kaikkia edes muista, ei ole mitään merkitystä. Itsekin olen muuten ihmetellyt sitä, miten jotkut rinnakkalaisluokkalaiset on voinut jäädä hänelle mieleen.
Useasti siirränkin jutut nykylämään, mutta hän vain palaa ja palaa niihin menneisiin.
Tekisi mieli sanoa suoraan, että kuule, minä olin niihin aikoihin erittäin ahdistunut eikä silloin saanut psyykkistä hoitoa, jota olisin tarvinnut. Eikö voida elää nykyhetkessä, jolloin voin ihan toisella tavalla?
Mutta eihän tämmöisiä sanota ääneen.
- KristaTee
on muistoja, kaikenlaisia. Jos ei pitkään aikaan ole ollut tekemisissä jonkun vanhan ystävän/tuttavan kanssa, niin onhan luonnollista puhua vanhoista asioista. Siitähän puhe sitten luontevasti voi siirtyä nykyaikaan. mutta aina ei nykyajasta löydy yhteistä juteltavaa. Kaikki me muutumme, myös vanhat koulukaverit.
- vio.
Kerro omia juttujasi vaimollesi ja muille kavereillesi,
ei kaikkien kannssa millään tule juttuun,
onneksi et ole hänen kanssaan naimisissa.
Siis,
juttele hänen kanssaan vähemmän. - sössöttäjä
Mikkään ei oo niin mukavaa ko muistella omia ja sisarusten lastentarha ja koulu aikoja. Sillon luotiin polja meän elämälle ja oli kavereita.
Aatteleppa oikein tosissas mehän mentiin kouluun seittemän vuotisina pikkutyttöinä ja -poikina.
Siellä me kasvoimme murrosikäsiksi tai peräti aivan täysi-ikäiseksi. Riippuen mitä kouluja kävi.
Mää ainaski ehin käyvä kahta koulua,kun seiskalle piti mennä toiseen "Älylataamoon".
Sitte ei muuta kuin vuonna -60 kevällä Päästötodistus kätteen. Mihin katos kaikki koulukaverit? Ei enää kesälomia,ei aamulla kiirettä kouluun,että ehtii aamuhartaukseen.
Mä menin samana kesänä piiaksi ja siitä se aikuisuus alako. Kouluaika oli sitä joutoaikaa
vaikkakin pakollista. Oppiminen olikin jo erijuttu. Silloin oli kuri koulussa mutta se teki meistä kunnon kansalaisia. Miten lienee nyt koulu kuri. Mulla on muistissa yks vanha koululaulu ja sen napsuttelen kohta. - Kai**
Hyvämuistinen,äkkipikainen ja pitkävihainen.
Ko mie itse ole.
Takana ei oo silmii,en näe eilistä.
Huominen liian kaukana, näkö ei kanna.
Siis elän tässä ja nyt. Kyllä sitä vaan kummasti muistelee lapsuus-ja nuoruusaikaa, kun alkaa ikää karttua. Syksyllä olin vanhan kansakoulun viimeisessä koulupäivässä, kun koulu lakkautettin ja mukavaa oli arvuutella kuka on kukin, kun viiskymmentä vuotta sitten olin minäkin koulusta päässyt ja sitten lähtenyt maailmalle.
Nyt odotan innolla kesällä olevaa rippikoulukavereiden tapaamista - päästiin juhannuksena -57 ripille.
On se vaan niin mukavaa!- Skalperiina
Että viittitekin jauhaa vanhoja ja olla niin tylsiä :-)
Kyllä minullakin on se kiinnostavin osa elämää nyt ja tulevina vuosina. Skalperiina kirjoitti:
Että viittitekin jauhaa vanhoja ja olla niin tylsiä :-)
Kyllä minullakin on se kiinnostavin osa elämää nyt ja tulevina vuosina.Ei meillä ollut lainkaan tylsää! Miksei voi olla hauskaa vanhojen kaverienkin kanssa, sama se onko ne 50-luvulta tai 2000-luvulta, kun saman ikäisiä ollaan.
Älä yhtään hyihyttele!- KristaTee
Tellastiina kirjoitti:
Ei meillä ollut lainkaan tylsää! Miksei voi olla hauskaa vanhojen kaverienkin kanssa, sama se onko ne 50-luvulta tai 2000-luvulta, kun saman ikäisiä ollaan.
Älä yhtään hyihyttele!hyihyttele! Ei meillä todellakaan ollut tylsää, enkä ymmärrä, miksi niistä ajoista ei saisi puhua. Jos ne ahdistaa, niin voihan siitä huomauttaa, ei se ketään loukkaa. Eihän?
- sössöttäjä
Skalperiina kirjoitti:
Että viittitekin jauhaa vanhoja ja olla niin tylsiä :-)
Kyllä minullakin on se kiinnostavin osa elämää nyt ja tulevina vuosina.Skalperiina? Ketä oli opettajina ja avot ne kouluruuat. Vaatetus oli jännää ei saanu pittää pitkiähousuja tytöt kuin hiihtäessä.
- yksivaan
on kiva muistella menneitä, ikäviä ja mukavia asioita. Juuri tänä iltana muistelin mieheni kanssa Lenigradin matkaa 80-luvulla ja sitten muistelin kansakoulun ensimmäistä ja toista luokkaa, jossa minulla oli sadisti opettaja.Siitäkin olen selvinnyt suht. koht. järjissäni. Silti tälläinen muisteleminen ei vähennä tämän hetkistä elämää riemuineen ja murheineen.
- Tänään ja huomenna
Kovin on lyhyt elämä, jos on vain kouluaika ja koulukaverit. Työaika ja sen ihmissuhteet ovat noin 20-60-vuotiaina ja sen jälkeen elämää ehkä 60-90-vuotiaana. Siinä ajassa ehtii alkaa uudet harrastukset, uusia hyviä ystäviä entisten lisäksi, ei tarvitse jutella vanhoista tai uutisten annista.
aika tuo jokaiselle uusia ystäviä, mutta pitäisikö silti vanhat hyljätä?
Kovin on köyhää ollut lapsuus ja nuoruus, jos ei sitä enää muista, tarkoitan henkisesti köyhää...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 616113
- 615542
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise1194208- 543842
- 143775
- 323199
- 632951
- 592826
- 682558
- 471940