En kestä tätä enää. Minulla on paljon masennuksen oireita, mutta olen vasta siinä vaiheessa, että tutkiskelen pahaa oloani ja mietin siinä samassa avun hakemista. Kaikista karuinta on, että aiempi edes jonkin sortin iloisuuteni on lähes tyystin kadonnut. Välillä pystyn olemaan ihan vapautunutkin, mutta en välttämättä pysty enää hymyilemään, saati nauramaan. En edes muista millainen aito nauruni on. Se on NIIN pelottavaa! Jotta en täysin pimeältä vaikuttaisi osaan jokseenkin hyvin esittää näitä tunnetiloja. Kaipa minua ei hetkauta enää mikään ja toisaalta jännitänkin varsinkin uusien ihmisten seurassa. Välillä kyllä jopa ihan tuttujenkin. Onko minulla siis masennus jokin muu ihmispelkoon liittyvä sairaus vai onkohan tämä syvää masennusta? Onko kellään vastaavaailmiötä ilmennyt? Tällä hetkellä tuntuu ettei tällaista voi olla muulla kuin minulla. En tiedä kehtaisinko edes lääkärille asiasta puhua. Tuntuisi kuin paljastaisinitseni. Että olen joku ihme tyhjä kuori, jolla ei ole todellista sisintä. Tyhjä aukko minussa kyllä onkin lapsuuden kaltoinkohtelusta varmaankin.
Iloton ja hymytön
minä täs
2413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä kannattaa mennä lääkäriin ajoissa.Vaikka jollain verukkeella.
Paraneminen on niin hidas prosessi että se kannattaa aloittaa heti.
Onko sinulla läheisiä joille voisit kertoa tästä?
makaisit vaan,tai olisit sairaalassa.