Masetaa, masentaa ja masentaa. EN JAKSA TÄTÄ. *itkee* En kestä, oikeasti.
Kaikki on päin persettä. Mikään ei ole hyvin.
Masentaa. Itken usein, ja kun aloitan, siihen menee koko päivä.
En tietä, kenelle voisin valittaa surkeuttani, kukaan ei jaksa, ketää ei kiinnosta.
Itse en ole ikinä välittänyt terapeuteista ynnä muista samanlaisista. Irl en halua uskoutua, en kehtaa itkeä kenenkään nähden. Minulla on muutamia messenger kavereita, mutta heitä ei yksinkertaiesti kiinnosta, ja he eivät jaksa minua. En löydä sopivaa ihmistä, kenelle uskoutua, ei livenä, ei yleisellä palstalla(tämä on, mutta nyt tarkoitan yksityisempiä asioita), ei täysin tuntemattomalle.. Netissä/messengerissä jokatapauksessa.
Tahtoisin ensin tutustua, siten ettei kys. ihminen tiedä vielä ttustumis vaiheessa mitään masennuksestani, sitten kun olisimmetunteneet tarpeeksia kauan, ja jos hän vain olisi "sopiva" minulle... Mutta se ei onnistu, harvoin.. Minulla olisi yksi, kenelle haluaisin puhua, mutta hän ei jaksa minua.
Eli masennuksesta parenemisen vaihe 2. olisi, että puhuisin sopivalle henkilölle. (1. oli että selviäisin itse) Tähän astinen turhaa purkamista teille, kun en minä metsästä sopivaa ihmistä kuuntelemaan. Vaan haluan tutustua, ja sitten näyttää mikä minulla on, ja sitten selvää, miten hän suhtautuu.
Eli todellinen kysymykseni on, mitä tehdä jos(kun) puhuminen ei auta?
Kaikki on päin persettä. Mikään ei ole hyvin.
Masentaa. Itken usein, ja kun aloitan, siihen menee koko päivä.
En tietä, kenelle voisin valittaa surkeuttani, kukaan ei jaksa, ketää ei kiinnosta.
Itse en ole ikinä välittänyt terapeuteista ynnä muista samanlaisista. Irl en halua uskoutua, en kehtaa itkeä kenenkään nähden. Minulla on muutamia messenger kavereita, mutta heitä ei yksinkertaiesti kiinnosta, ja he eivät jaksa minua. En löydä sopivaa ihmistä, kenelle uskoutua, ei livenä, ei yleisellä palstalla(tämä on, mutta nyt tarkoitan yksityisempiä asioita), ei täysin tuntemattomalle.. Netissä/messengerissä jokatapauksessa.
Tahtoisin ensin tutustua, siten ettei kys. ihminen tiedä vielä ttustumis vaiheessa mitään masennuksestani, sitten kun olisimmetunteneet tarpeeksia kauan, ja jos hän vain olisi "sopiva" minulle... Mutta se ei onnistu, harvoin.. Minulla olisi yksi, kenelle haluaisin puhua, mutta hän ei jaksa minua.
Eli masennuksesta parenemisen vaihe 2. olisi, että puhuisin sopivalle henkilölle. (1. oli että selviäisin itse) Tähän astinen turhaa purkamista teille, kun en minä metsästä sopivaa ihmistä kuuntelemaan. Vaan haluan tutustua, ja sitten näyttää mikä minulla on, ja sitten selvää, miten hän suhtautuu.
Eli todellinen kysymykseni on, mitä tehdä jos(kun) puhuminen ei auta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kerrohan nyt vähän taustaa että mikä tämän kaiken on aiheuttanut?
Millaista kaveria etsit?
Kavereita on tietysti hyvä olla.
Mutta kyllä sanoisin että muutos lähtee itsestä,
puhuminen auttaa hetkellisesti mutta ei se mitään muuta.
ei auta, niin mistä luulet saavasi todellista apua??Lääkkeet saattaa auttaa ja olla tukipilari, pahalla hetkellä. Niitäkään ei saa, jos ei osaa avata suutaan ja hakea sitä apua. Itsekseen miettiminen ja yksin jääminen, on varmaan pahinta mitä voi itselleen tehdä, jos on masennus päällä. Itse hakeuduin lääkäriin, kun oli pakko.Isolla P:llä.Kyllä apua löytyy, mutta se voi vaatia ison kynnyksen ylittämistä. On se kuitenkin sen arvoista.Täytyy välittää itsestään, vaikka se tuntuis kuinka vaikealta. Itse olen tullut siihen tulokseen, että itse sitä on apua haettava.Ei sitä kukaan toisen puolesta tee. Ainakaan minun tapauksessa. Jaksamista kuitenkin.
mennä lääkärille.Ei se mitään auta jos jollekkin ikäisellesi puhut,eivät he välttämättä edes ymmärrä.
iästä riipu, kuka ymmärtää ja kuka ei
eikä mikään auta. olen päätynyt tekemään itsemurhan tässä jokupäivä kun alkaa kunnolla ahdistaa. voimia kuitenkin, älä sinä päädy tähän!
Voi kun joku edes joskus jaksaisi kuunnella että voisi ihan kunnolla puhua, mutta kun ei. Eräälle perheenjäsenelle olen monet kerrat yrittänyt kertoa pahasta olosta mutta hän alkaa heti liikkua levottomasti ikään kuin karkuun, menee tupakalle jne. Siskolle kun koittaa voihjailla niin ei yksinkertaisesti tajua ollenkaan mistä on kyse.
Parempi siis vain teeskennellä kuin kaikki olisi hyvin, koska ihmiset ovat yksinkertaisia aivan selvästi. Teeskennellään sitten että on niin niin saatanan kivaa joka päivä!
Oletteko kokeilleet saada apua mielenterveystoimistosta. Sellainen löytyy varmaan useista kunnista, ja sieltä kuuntelija ja sitä kautta vertaisryhmiä.Kyllä sieltä toivonkipinä löytyy
Niin se on ettei "tavalliset" ymmärrä,
vaan vaivautuvat kun eivät tiedä mitä ajatella tai sanoa.
Ihmiset ei vaan halua tajuta,liian vaikea asia.
Mutta kuule mä ymmärrän,kerro mulle:[email protected]
läpi. kiitos vain
Mullakin vakava masennus ja ollu itsetuhoisia ajatuksia. Voisko auttaa jos voitas vaihtaa kuulumisia ja purkaa oloamme toisillemme. Kirjoittele jos kiinostaa [email protected]