Meillä siis lapset, kumpikin yli 10v päättävät milloin menevät isälleen, nyt nuo käynnit vaan ovat tosi vähäisiä, syy on varmaankin se ettei siellä ole kaverit lähellä. Nyt olen vaan miettinyt asiaa isän kannalta, hän kumminkin haluaisi nähdä useammin ja käykin meillä mutta minä koen sen välillä ahdistavaksi.
Pitäisikö minun ruveta "pakottamaan" lapset isälleen vai mitä teen? Tällähetkellä käyntejä on n.kerran kuukauteen.
Pitäisikö minun ruveta "pakottamaan" lapset isälleen vai mitä teen? Tällähetkellä käyntejä on n.kerran kuukauteen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
parempi, ettet pakottaisi ketään, et edes itseäsi.
Ymmärrän, että isän käynnit rasittavat ja ahdistavat. Mutta mutta, exälläsi ei enää ole tapaamisoikeutta sinuun, jos et itse sitä tahdo.Siis lapsillasi on oikeus tavata isäänsä.
Jos eivät tahdo useammin mennä isälleen, ongelma on ratkaistava lasten ja isän kesken. Jos ei onnistu, varaa aika perheneuvolaan. Siellä voivat keskustella miksi lapset ei tahdo useammin tavata isäänsä, onko siihen jokin erityinen syy(esim. kaverit, jokin tilanne isän luona), syitä varmasti löytyy kunhan lapset tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi.
Toki voit jo itse keskustella lastesi kanssa, miltä sinusta tuntuu ja mitä ajattelet asiasta. Luontevaa sen jälkeen on pohtia lastesi näkökantoja asiaan.
Pakottamalla sahaat vain omaa oksaasi, menetät pahimmassa tapauksessa luottamuksen itseesi, mikä voisikaan olla tuhoisampaa ajatellen tulevaakin murrosikää hormoonimyrskyineen ja kapinointineen.
Keskustelua kehiin. Rehellisesti toisia kunniottaen ja itseäänkin, silloin ei voi hävitä.
Tuon ikäisille juuri niin tyypillistä. Älkää pakottako, sopeutukaa lapsen kasvuun ja keksikää ns. korvaavat keinot. Juttele isän kanssa siitä että syy ei ole hänessä vaan tuo kuuluu useimmiten tuohon ikään, sellaista se on, kaverit tulee todella tärkeiksi. Se että lapsi ei halua mennä enää niin säännöllisesti ei ole sama kuin että tämä ei välittäisi, sen muoto ja maailmankuva vain muuttuu.
Voihan isä pitää yhteyttä tiiviimmin sitten muissa muodoissa, soittelemalla useammin ja vaikkapa tapailemalla pikaisesti pitkin viikkoa, jos välimatka ei ole iso.
syy ole isässä?
Meillä selvisi aikoinaan, että eron jälkeen exä alkoi juomaan uuden naisystävänsä kanssa muutettuaan hänen kanssaan yhteen.
Lapset olivat silloin 12 ja 14 vuotiaita poikia. Kävi niin, että isä ei välittömästi lähdöstään ehtinyt n. vuoteen olla lastensa kanssa, sillä menoja riitti ja uusi nuoruus alkoi lupaavasti.
Muutettuaan sitten yhteen uuden kanssa, uudeksi harrastukseksi tuli viikonloppu humalat.
Tämä selvisi lastensuojelussa, kun isä haastoi minut selvitykseen, miksei lapset tahdo mennä hänen luokseen käytyään muutaman viikonlopun verran.
Lapset sanoivat, että eipä huvita mennä, kun aina äitiä haukutte ja olette humalassa, siis miksi tultaisiin?!
Olin yllättynyt, sillä eivät olleet kertoneet minulle aikaisemmin kokemuksistaan isän luona. Eipä silti, en liiemmin ymmärtänyt kyselläkkään perään.
Lastensuojelussa sanoivat, että tämä riitti. Turha hakea uhkasakkoja, sillä lasten sanoma oli harvinaisen selvä.
Eniten minua jälkikäteen harmitti, ettei tullut aikaisemmin otettu suoraan puheeksi, miksi isän tapaamiset alkoivat vaikeutua lasten mielestä. Täytyi mennä sosiaalitoimistoon kuuntelemaan, mikä lapsia vaivaa.
Sen opin, että avoimesti, rehellisesti ja esimerkkiä näyttäen selvitetään perheessä suuremmatkin sopat.
Nyt nuoret ovat jo aikuisia, toinen pojista ei vieläkään suostu tapaamaan isäänsä, mikä on mielestäni harmi. Mutta luulen, että ajan kanssa ja jos isäkin osoittaisi halukkuutta, niin kyllä se siitä.
Muutoin olen samoilla linjoilla kanssasi, kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan aina, on ne vain sellaisia hyveitä kelle tahansa meistä.
Mutta ei kannata olettaa mitään, maailmassa kun on niin monenlaista tarinaa. Tässä niitä tuli yksi.
Jaksetaan edelleen, kyllä se kannattaa.=)
tietenkään ei ehdottomasti eikä aina. Tottakai voi olla ihan syytäkin kuten teillä, mutta pointtini olikin että tuossa iässä on ihan tyypillistä eräänlainen erkaantuminen peruskuvioista ja oman maailman laajentaminen. Palatakseni siihen yleensään.
Lapsen ei pitäisi koskaan joutua kuulemaan toisen vanhempansa haukkumista, sehän on sama kuin haukkuisi lasta itseään.
lapsilla on vapaa tapaamisoikeus. Isä kuitenkin laskee tapaamisia ja on sitä mieltä ettei tapaa lapsiaan ollenkaan. Joka kerta kun isä tapaa lapsiaan hän haukkuu heitä ja heidän asuinpaikkaa. ja mikä pahinta arvostelee ulkonäköä ja surkuttelee huonoja geenejä (-/) Tätä arvostelua ryydittää vielä valokuvaamalla lapsia joka ikisessä paikassa. Pahimmat on uimahallikuvat ja myöhemmin analyysit ulkonäön puutteista. Yhdessä vaiheessa isä lähetteli kirjeitä ja katsoi hänelle kuluvan isänä tilannetiedotus lasten puberteetin vaiheesta (yök!). Isä valittaa olemistaan ja rahapulaansa tapaamisilla ja jopa onnittelukorteissa kertoo seikkaperäisesti flunssistaa, vatsavaivoistaam iskias-vaivoistaa ym. ja tietenkin rahapulastaan. Sossuun isä on meidät haastanut jo pari kertaa epäillen, että jotain omituista kaikessa pitää varmasti olla kun nuorisoa ei huvita tulla tapaamisiin. Eivät ne ole mihinkään muuhun johtaneet kuin, että lapset ovat kieltäytyneet olemasta missään yhteydessä isäänsä pitkään aikaan kun kiusaa heitä kohtuuttomasti järjestämällä uhkaavia tilanteita, joissa joutuu taas sossuun haastatteluun. Itse ihmettelen että lapset menevät edelleen isäänsä tapamaan toisinaan. Takaisin he tulevat arvioiden, miten negatiivinen isä oli sillä kertaa. Toisinaan on mennyt suht hyvin. Isä ei ole haukkunut eikä ihan kauheasti valittanut.
Alkuun yritin, että menevät isälleen. Pienempi vielä suostuikin 9v., mutta murkkuikäinen ei. Toivoin heille yhteistä aikaa, tekemistä ym.
Siis käskin menemään, ja yritin perustella yhteisen ajan tärkeydellä myös isän kanssa.
Parin kerran jälkeen vanhempi sanoi ettei enää mene! Sanoi menevänsä mieluummin vaikka kaverille yöksi, jos on minun tielläni. Tajusin hänen olevan tosissaan, ja kauhukseni kokevan, että olisi minun tielläni. Sinä päivänä sanoin, etten koskaan pyydä menemään, vaan saat itse päättää menetkö vai et. Vuoden aikana ollut yhden yön isän luona. Hän haluaa olla kotona. Onneksi sentään edes joskus muulloin tapaa isää. Nuorempikin alkanut vastustella yökyläilyä, on väsynyt lähtemään reppu selässä ja itku silmässä kotoa.
Jos niin pahalta tuntuu, en aio pakottaa. Meidän tilanteessa pallo isällä, nyt on hänen vuoro tehdä lasten ja hänen suhteen eteen töitä. Ehkei riitä todeta, ettei voi mitään jos eivät halua...
Olisi joskus oikeasti läsnä ja tekisi lasten kanssa jotain, niin ehkä sitten!
Kyllä lapset menevät mielellään jos kaikki isän luona ok!
että täällä on tällaistakin puhetta kuten tässä keskustelussa. Ei ne tapaamiset aina ole isän ja äidin välisiä juttuja. Liian usein unohdetaan lapset siinä välissä. Siis ne jotka sen tapaamisen loppupeleissä hoitavat. Ja se, että isän on luotava suhde lapsiinsa ei äidin.
Meillä oli vähän samantapainen juttu. yritin usuttaa lapsia ottamaan isään hteyttä ja menemään käymään. Taustalla tietty myös palko ja painostus siitä, että isä nostaa metelin ja uhkailee minua ties millä. Aikani sitä tein, mutta sitten alkoi tulla vihaisia kommentteja lapsilta: ota ite yhteyttä kun noin kamalasti haluat!, Mene itse kun kerran noin haluat!, Tapaa itse, soita itse, ei kiinnosta. SInuahan se asia näyttää enemmän kiinnostavan jne. Jätin asian sikseen.
Ajattelin, että isä hoitakoot omat suhteensa. Jos ei hoida ei voi mitään. Ei ole minun vastuulla. Meillä isä haastoi sossuun selvittelemän tilannetta. Eipä auttanut. Tapaamiset jatkuvat lasten vapaaehtoisuuteen perustuen, Joten meillä vallitsee suloinen rauha sen asian suhteen.
Eikös yhteishuoltajuudessa ole molemmat vanhemma tasavertaisina huoltaja ja yksinhuoltajalla suurempi valta lapsiin? Miehelläni yhteishuoltajuus eikä ex vaimo "muista" ilmoitella koulunvanhempainiltoja ym lapsia koskevia tapahtumia. Sillompa soitti ja kiireesei ku vanhin oli joutunut poliisin kanssa tekemisiin. Mutta miehelläni on se puoli itsellään että voi sanoa ettei ole saanut kasvattaa lapsia siksi ovat tuollaisin. Äitinsä luona lapset ovat aivan kamalia ja meillä tottelevat myös minua! Ei syy ole isissä vaan niissä katkerissa ex vaimoissa jotka kasvattavat lapset vihaamaan isää ja eteenkin isän uutta vaimoa!!!!! Minä en hauku ex vaimoa koska en häntä tunne, mieheni tietysti haukkuu siksihän erokin on tullut kun exälle ei riittäy yks mies. Onhan yksinhuoltajissa ihan kunnollisia äitejä. Mutta se suuri joukko niitä sossun varassa eläviä pummeja jotka käyttävät rahansa muuhun kuin lapsiin on valta osa! Hyvää jatkoa vain niille kunnollisille yksinhuoltajille.
nitä kunnollisia on kyllä valtaosa yksinhuoltajista. Johan me suohon jouduttaisiin jos marginaaliryhmistä tulis valtaväestöä. Kuka heidät elättäisi?
Suuri osa yksinhuoltajista ei todellakaan käytä aikaansa haukkumalla exäänsä tai ota kasvatuksen pääaiheeksi isän vihaaminen. Eiköhän valtaosa halua katsoa eteenpäin ja keskity lapsensa hyvän tulevaisuuden luotsaamiseen. Moni joutuu tekemään sen hanakalan exän kanssa ja jatkuvan kiusaamisen alla, mutta pyrkimys on yleensä yvään elämään. Sossupummit ovat sossupummeja vaikka olisivat aviossa, ei se heitä muuta. Vai muuttaisiko? Jos muuttaisi voisimme hoitaa sosiaaliset ongelmat naittamalla kaikki yh:t. uskotko sen poistavan ongelman.