Hei.
Minulle tehtiin abortti n4viikkoa sitten joka on
asia erikseen siitä mitä aion nyt kysyä teiltä
rakkaat ihmiset...
Aloin pillereiden syönnin seuraavana päivänä
annettujen ohjeiden mukaisesti ja vuoto jatkui
reilut 3viikkoa. Ajattelin sen olevan raskauden
keskeytyksestä johtuvaa jälkivuotoa. Kuukautiset
tuli ajallaan ja ne kesti n.4päivää. Nyt kun taas
aloitin pillereiden syönnin viikon tauon jälkeen
alkoi taas vuoto.. Siis pillerit vaihtoon vai
loppuuko vuoto kun elimistöni tottuu niihin..??
Vaatiiko pillereiden vaihto lisätutkimuksia,
tarkoitan että onnistuuko vaihto vaan
lääkärinkanssa keskustelemalla, ilman varsinaisia
tutkimuksia..Muita sivuvaikutuksia (?) en ole
huomannut, paitsi masentuneisuus mutta se
johtunee päätöksestäni ei pillereistä..
Kiitoksia jo etukäteen vastauksistanne. =)
Minulle tehtiin abortti n4viikkoa sitten joka on
asia erikseen siitä mitä aion nyt kysyä teiltä
rakkaat ihmiset...
Aloin pillereiden syönnin seuraavana päivänä
annettujen ohjeiden mukaisesti ja vuoto jatkui
reilut 3viikkoa. Ajattelin sen olevan raskauden
keskeytyksestä johtuvaa jälkivuotoa. Kuukautiset
tuli ajallaan ja ne kesti n.4päivää. Nyt kun taas
aloitin pillereiden syönnin viikon tauon jälkeen
alkoi taas vuoto.. Siis pillerit vaihtoon vai
loppuuko vuoto kun elimistöni tottuu niihin..??
Vaatiiko pillereiden vaihto lisätutkimuksia,
tarkoitan että onnistuuko vaihto vaan
lääkärinkanssa keskustelemalla, ilman varsinaisia
tutkimuksia..Muita sivuvaikutuksia (?) en ole
huomannut, paitsi masentuneisuus mutta se
johtunee päätöksestäni ei pillereistä..
Kiitoksia jo etukäteen vastauksistanne. =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
..teit sen,jos saan kysyä?ei oo pakko vastata...
Kun aloittaa pillereiden käytön, kestää
elimistöllä jonkin aikaa tottua niihin. Aluksi
voi tulla ylimääräisiä vuotoja ym
sivuvaikutuksia. Oletko lukenut huolellisesti
pillereiden mukana tulleen esitteen
sivuvaikutuksista ja muusta pillereiden käyttöön
liittyvästä?
Helposti ja varmaa tietoa saat, kun soitat
vaikkapa terveydenhoitajalle. Hän osaa kertoa
esim. kuinka kauan pillereihin totuttelu ja alun
sivuvaikutukset kestävät.
Ymmärrän täysin tilanteesi, koska itse olin
vastaavassa noin 10 vuotta sitten. Päätöstäni en
ole kuitenkaan koskaan katunut. Tiedän tehneeni
oikein. Anna itsellesi aikaa, älä anna muiden
syyllistää itseäsi, sillä he eivät kuitenkaan
tiedä ja ymmärrä tilannettasi täysin.
Kiitos vastauksestasi!
Happylle annan varmaan mielestäsi huonon
vastauksen mutta ajoitus oli pahin mahdollinen.
Tiedän että mielestäsi se ei oikeuta siihen mitä
tein. Pahalta tuntuu vieläkin enkä voi sanoa
etten olisi katunut koskaan päätöstäni. Kuitenkin
uskon että loppujen lopuksi tein oikein vaikka
toisaalta tunnenkin tehneeni pahan synnin. Toivon
että se pikkuinen tulee takaisin kun aikuistun ja
pystyn kantamaan vastuuta niin suuresta ja
ihanasta asiasta..
Sinulla abortista on kulunut vasta muutama
viikko. Aika todellakin parantaa haavat. Kesti
minullakin jonkin aikaa toipua, mutta näin
jälkeen päin ajatellen ei muitakaan vaihtoehtoja
ollut. Olin juuri täyttänyt 17 kun tulin
raskaaksi, kävin lukiota ja poikaystäväni meni
armeijaan. Meille ainakin abortti oli ainut
vaihtoehto.
Olen edelleen saman miehen kanssa ja nyt meillä
on 6-vuotias poika. Kun hän syntyi olin 22 ja
meillä oli mahdollisuus myös antaa hänelle
taloudellisestikin hyvät edellytykset elämälle.
Ole vahva! Kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät.
Auttoi paljon kun kerroit että olet edelleen
saman miehen kanssa ja teillä on lapsi. Onnea!
Mietitkö koskaan millainen se lapsi olisi ollut
jota ei koskaan syntynyt? Milloin ei enää
tuntunut pahalta? Miten sait itses psyykattua
siihen että tunnontuskat loppui?
Tuntuu nyt että tapauksessani ne loppuvat vasta
sitten kun oikeasti joskus saan lapsen... En
todellakaan kyllä tarkoita että omaatuntoani
korjatakseni lapsen haluaisin, mutta
tulevaisuudessa..ymmärrät kyllä! =)
Jo silloin sairaalassa tiesin tehneeni oikean
päätöksen. Heräämössä oli vieressäni vanhempi
nainen joka kysyi miksi olin siellä. Kerroin ihan
tuolle vieraalle ihmiselle, että minulle tehtiin
abortti. Hän sanoi minulle: "Ajattele tätä yhtenä
ehkäisymuotona, vaan vähän myöhässä." Ja niin
sitten tein ja se helpotti.
Tietysti olen joskus miettinyt, että nyt meidän
lapsemme olisi jo niin ja niin vanha ja tekisi
kaikenlaista. Ja mitä enemmän aikaa on kulunut
sen vähemmän olen ajatellut koko asiaa. Nyt se on
vaan jotain menneisyydessä. Ja tieto siitä että
teki oikein itseään ja sitä syntymätöntä toukkaa
kohtaan on auttanut paljon.
Onko sinulla ketään kenelle olet asiasta
kertonut? Minun vanhempani eivät saa koskaan
tietää, eikä myöskään lapsen isän vanhemmat.
Lapsen isä ja paras kaverini tiesivät, mutta vain
lapsen isän kanssa olen asiasta kunnolla
keskustellut. Meidän juttummehan se oli ja on.
Parille parhaalle ystävistäni olen kertonut mutta
en heidän kanssa ole puhunut asiasta lähes
ollenkaan. Poikaystäväni kyllä jaksaa tukea ja
saa minut puhumaan asiasta ja se helpottaa...
Tuntuu että kaverit ikäänkuin pelkää mainitakaan
asiasta minulle ja ehkä ajattelevat että parempi
jos asiasta ei puhuta. Päinvastoin, ainakin
ystävyyttämme kohtaan, vaikka ymmärränkin ettei
syy heidän puhumattomuuteen ole välttämättä
välinpitämättömyyttä mutta silti.. Pääasia että
poikaystävältäni saan tukea ja olen todella
iloinen että keksin kirjoittaa tänne!
Kiitos Minna ! =)