Paljon olen lukenut toisten äitien kirjoituksia hermojen menetyksestä ja nyt ajattelin itsekin kirjoittaa.
Minulla tilanne on tämä:
Hermostun ja tiuskin/huudan aivan mitättömistäkin asioista NYKYÄÄN,en todellakaan ymmärrä mikä minuun on mennyt kun en pysty käyttäytymään kuin aikuinen ihminen.Varmasti raskaus hormonit vaikuttaa,mutta en todellakaan yritä laittaa käytöstäni niiden piikkiin.Tänäänkin raivostuin pienelle pojalleni joka on 1v7kk,niin pieni vielä ettei ymmärrä mitä voi tehdä ja mitä ei...hän oli kiivennyt keittiönkaapin laatikoita pitkin ja kaatanut kahvipannusta vedet lattialle,siitä jo hermostuin ja pauhasin,sitten hän oli heitellyt kukkamullat pitkin olohuonetta kun käväisin vessassa(kukka on kyllä piilossa,mutta oli päässyt sohvalta roikkumaan senverran jälleen että ylsi levittää mullat),jäi syömään kiltisti makarooneja keittiöön ja ajattelin hänen siinä viihtyvän hetken...no,tästä en jaksanut senkummemmin hermostua vaan vein hänet pesulle,sen jälkeen hän oli ihan pienen hetken ilman vaippaa ja kerkesi istahtaa sängylle johon oli eilen vaihtanut lakanat ja siihen hän sitten heti pissi...TIETENKÄÄN lapsi ei ymmärtänyt,osannut pidätellä pissiään ja minä hermostuin ja sanoin:hetikö siihen piti pissiä,eikö sitä voi hetkeäkään olla pissimättä ja vein hänet äkäisenä uudestaan pesulle...sitten taas älysin minkälainen olin JÄLLEEN...MINUN oma syynihän se oli eikä lapsen!!!!Mikä minulla on kun olen tämmöinen???Onko teitä muita samanlaisia hermoilijoita?Kuinka saisin tämöisen loppumaan?Lupaan itselleni olla hermostumatta,sitten taas yhtä äkkiä huomaan raivostuvani tämmöisistä asiosta!!!
Minulla tilanne on tämä:
Hermostun ja tiuskin/huudan aivan mitättömistäkin asioista NYKYÄÄN,en todellakaan ymmärrä mikä minuun on mennyt kun en pysty käyttäytymään kuin aikuinen ihminen.Varmasti raskaus hormonit vaikuttaa,mutta en todellakaan yritä laittaa käytöstäni niiden piikkiin.Tänäänkin raivostuin pienelle pojalleni joka on 1v7kk,niin pieni vielä ettei ymmärrä mitä voi tehdä ja mitä ei...hän oli kiivennyt keittiönkaapin laatikoita pitkin ja kaatanut kahvipannusta vedet lattialle,siitä jo hermostuin ja pauhasin,sitten hän oli heitellyt kukkamullat pitkin olohuonetta kun käväisin vessassa(kukka on kyllä piilossa,mutta oli päässyt sohvalta roikkumaan senverran jälleen että ylsi levittää mullat),jäi syömään kiltisti makarooneja keittiöön ja ajattelin hänen siinä viihtyvän hetken...no,tästä en jaksanut senkummemmin hermostua vaan vein hänet pesulle,sen jälkeen hän oli ihan pienen hetken ilman vaippaa ja kerkesi istahtaa sängylle johon oli eilen vaihtanut lakanat ja siihen hän sitten heti pissi...TIETENKÄÄN lapsi ei ymmärtänyt,osannut pidätellä pissiään ja minä hermostuin ja sanoin:hetikö siihen piti pissiä,eikö sitä voi hetkeäkään olla pissimättä ja vein hänet äkäisenä uudestaan pesulle...sitten taas älysin minkälainen olin JÄLLEEN...MINUN oma syynihän se oli eikä lapsen!!!!Mikä minulla on kun olen tämmöinen???Onko teitä muita samanlaisia hermoilijoita?Kuinka saisin tämöisen loppumaan?Lupaan itselleni olla hermostumatta,sitten taas yhtä äkkiä huomaan raivostuvani tämmöisistä asiosta!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voi tunnistan itseni täysin kirjoituksestasi ja tunnistan myös oman poikani.
Yritin juuri hakea apua neuvolasta tähän samaiseen ongelmaan. Neuvolatädin mielestä olen normaali, mutta en silti saisi menettää malttiani. Ohjeeksi hän antoi lohdutuksen etten ole yksin.
Mielestäni olisikin parempi että edes täällä saisi jonkinlaista vertaistukeaa eikä pelkkää soimaamista muilta.
Voimia sulle, ja lohdutuksen sana; et ole yksin.
Yritetään yhdessä pitää jäkri kädessä ja hermot kurissa.
Joskus palaa käämi. Olemmehan ihmisiä. Jos vessakännin aikana alkaa tuhoketju, yhden sotkun kun saat siistittyä on kaksi seuraavaa jo valloillaan :D lapset ovat lapsia mutta kyllä minä ainakin toivoisin että ne olisivat hiukan rauhallisempia ja vähemmän uteliaita :D
Kun nyt kuitenkin inhimilliset virheet otetaan lukuun, ja raskaana ollessa ei hormoneilla tosiaan mikään pieni osuus ole, itselläni olen huomannut kuukautiskierron vaikuttavan pinnan pituuteen aivan hurjasti, nyt on kiukkukausi meneillään. Ärjäistyä tulee. Laitan sen itse siihen syyllisyyslokeroon jonka päällä lukee "asioita joita voi pyytää lapselta anteeksi" ja kun anteeksi on pyydetty ne menevät osioon "lapset oppivat että negatiivisiakin tunteita saa näyttää"
Väärinhän se on, tiedetään. Pitäisi pystyä sen verran aikuisen ihmisen itseään hillitsemään. Mutta...
***
mieleeni nousi kuva sanasta VESSAKÄNNI: Äiti pakenee vessaan ja vetää kännit =D =D =D
Ei hitto toi oli hauska! En ees huomannut ekaks. Tristar vedäksä usein kännit vessassa? Ota mut mukaan, pistetään ovi lukkoon!
Hitto, freudilainen lipsahdus??? *ulvoo* päivät naurut ja vielä omasta mokasta :D vessakänni... pitää joskus kokeilla?
***
Pirut vessasta, sulkeudutaan kaikki yhdessä kylppäriin vetämään lärvit. Paremmin tilaa ja saunoakin voi.
***
Noi muutamat viestit oli tosi hauskoja=)
Ihan piristi ajatuksia.
Mutta niinhän se on et äidit löytävät mitä ihmeellisimmistä asioista piristystä elämään.
Kiitokset hymystä joka nousi huulilleni=)
meitä rähjääviä äitykäisiä on varmasti kuule suuri liuta, joten et ole taatusti yksin.
Ihme olisi jos itselläkin viikko menisi ilman pinnan katkeamista ja suivaantumista, sitä kun ei luonnolleen mahda mitään välillä. Mutta:ei ne lapsukaiset siitä kiljumisesta rikki mene!
Neuvolaohje, että on samanlaisia äitejä, muttei saisi menettää malttiaan on kyllä NAURETTAVA!
Jokainen äiti hermostuu riippumatta lapsen iästä ja käsityskyvystä!
Ensinäkin, se että jupisee, on kiukkuinen tai sanoo tylysti kun lapsi tekee tuhojaan on mielestäni ihan normaalia. Ja tarpeellistakin.
Jos lapselle hymyilee söpösti ja sanoo kauniisti, ettei saa lyödä/ levittää multia/ heittää ruokaa tahallaan pitkin ym. Ja ohjaa hymyssä suin lapsen huomion muualle, on lopputulos, että varmasti tehdään toistekin, kun sillä saa äitylin keksimään hauskaa ohjelmaa!
Kun lapsi huomaa, että epätoivotusta käytöksestä saa epämieluisaa palautetta (=äiti suuttuu, kenties huutaa), ei tätä käytöstä tee mieli jatkaa!
Mutta:
JOS HUOMAAT, ETTÄ LYÖMINEN LÄHESTYY, on aika harkita apua!
Tosin, kyllä varmasti monikin äiti on huomannut kätensä nousseen, ilman että siitä seuraisi mitään...
Meillä on kolme lasta, nuorin 1v 10 kk ja tietää kyllä tasan olevansa kielletyssä paikassa jos multia kaivaa ruukusta. Tietää, ettei pöydällä saa istua ja että pissa kuuluisi pottaan.
Tietenkin vahinkoja sattuu, pissat tulee kesken jännän leikin, kun ei muista pottaa. Enkä siitä hermostukaan.
Mutta kun pikkuherra kiipeää pöydälle tanssimaan, karjaisen takuulla!!!
Sinäpä sen hyvin sanoit. Voin yhtyä kirjoitukseesi.
, sillä tuon ikäiselle lapselle voi hyvin jo opettaa mihin saa koskea ja mihin ei. Pissimiset eivät ole lapsen syytä -senhän allekirjoitatkin- eikä muukaan tihutyö, ellei lapselle ole opetettu.
Sama vika rahikaisella, että en kestä älytöntä menoa ja silloin suututaan. Olenkin opettanut lapsilleni tarkat rajat, joita he osaavat noudattaa. Opettaminen vaatii johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä (jostain sitä ihme kyllä on löytynyt). Eli vaatii juoksemista lapsen perässä ja aina kiellot jos tekee taas kiellettyä. Lapsen voi reippaasti ottaa kielletystä tilanteesta pois ja sanoa painavasti EI. Hän oppii siitä kyllä. Moni vanhempi luulee, ettei lapsi ymmärrä mitään kunnes täyttää kolme ,mutta voin kertoa ,että ymmärtää PAAAAAAAAAALJON aiemmin. Lapsellakin on helpompaa kun ei tule vanhempien ylläriraivareita ja "kyllä mä kohta sitä ja tätä"-hokemia kun säännöt ovat selvillä. Ja lapsille on annettava rakkautta ja syliä ja aikaa. Silloin kiellot tehoavatkin. Kauniit kukat kasvavat hyvässä mullassa:)
Voih!!Olen juuri tänään pohtinut samaa...olenko ainoa äiti jolla pinna tosi lyhyt...=o(
Mulla vaikuttaa paljon väsymys,ja ihan fyysinen sellainen.Että unta palloon enemmän,ni mulla ainaki pinna pitkittyy yllättävän paljon.Mulla nuorin 8kk-vanhin 11v.adhdpoika ja kolme tyttöä välissä...et onhan mulla aika vilskettäki...ku osais olla itseään kohtaan armollisempiki,eikä vaatis täydellisyyttä.Ja ku sais nokkansa ees pienelle lenkille päivittäin,ni varmasti jaksais paremmin.
Nää nyt oli mun ajatelmia tänään.....=o)
tän ketjun aloittamisesta. Mäkin huudan 2,5-vuotiaalleni ja tunnen aivan tajutonta syyllisyyttä siitä. Paskin olo tulee, kun pentu kysyy jälkeen päin, onko sulla äiti nyt parempi mieli? Mieskin huomas mun käytöksen viime viikolla ja huomautti siitä, sitten itkin kaks päivää omaa surkeuttani äitinä. Tosin musta tuntuu pahalta kun mies vuorostaa huutaa lapselle, ja olen välillä mennytkin väliin, vienyt lapsen omaan huoneeseensa leikkimään, kun isällään oikein tuntuu palavan pinna. Kuitenkin meillä on ihana, suloinen, älykäs lapsi. Miksi mä olen näin kamala sille? Olen aivan varma että aiheutan lapselleni vaikka mitä traumoja ja estoja, ja että pilaan hänen tunne-elämänsä kehityksen kamalalla käytökselläni. Onko meidän vanhemmilla ollut vastaavia syyllisyyden tunteita? Miten ne on ennen selvinneet? Olisiko selkäsauna/tukkapölly sittenkin se vähemmän traumaattinen vaihtoehto? Olen ihan hukassa, raskaushormonit painaa päälle ja itken päivittäin. Neuvolaan en voi soittaa, siellä on kamala terkkari, aivan erilainen kuin edellisessä asuinpaikassamme. APUA!
Vo että tänä aamuna taas olin äkäisenä 4v tytölleni!!!En saanut yöllä nukutuksi juurikaan ja olin tosi väsynyt kun tyttö siinä kuuden aikaan rupesi kiukuttelemman että pissiittää,sanoin että käydään yläkerrassa pissillä niin tämäpä alkoi huutaa että eikun alakerrassa eikä rauhoittunut ja pienenmpi heräsi TOTTAKAI!Vielä olisin saanut nukkua 1-2 tuntia joka olisi ollut aivan mahtavaa kun lopultakin olin uneen päässyt...nyt sitten 4v nukkuu ja pienempi valvoo ja kun pienempi menee päiväunille isompi on jo herännyt...väsyttää vaan niin hirveästi ja tuli 4v tiuskittua pahemman kerran siitä kun herättää pienemmän kesken unien yms.yms.raivona ollaan,pahoja asioita sanoin
Joo,tulee raivottua kanssa kun hinaaja,kun pitää kiivetä sohvalle,sitten kurotellaan verhoja,revitään niitä,levitellään sohvatyynyjä, "säädetään" digiboksia,suljetaan telkka kun yritän katsoa sitä.. myöhemmin leikitään ruualla,eli siis syljetään kaikki suusta paidalle ja lattialle,joka on just pesty >:( auotaan kaikki kaapit ja tyhjätään tavarat pitkin lattioita ja tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin... hohhoijaa.
Välillä ihan hävettää kun en varmaan ole ihan niitä pieniäänisimpiä ihmisiä ja ei ole meidän poikakaan.Eli ensin huudan minä,sitten poika ja lopuksi huudetaan molemmat ja sitten ollaan kun mitään ei olisi tapahtunut.Eli näin meillä.. välillä kun nuorella isännällä (1v2kk) on näitä kiukuttelupäiviä,tekisi mieli heittää koko kersa seinään,kun itseäkin väsyttää.
Normaalisti on kyllä ihana ja hyväntuulinen. Ei valvota öitä,syö hyvin ja on muutenkin leikkisä ja touhukas lapsukainen.
itse huomaan ainakin että toisinaan kun alkaa ärsyttää niin se jatkuu ja jatkuu ja sitten huomaa sen ja alkaa ärsyttää kun ärsyttää ja sitten se pahenee siitä v****tuutksesta lisää vaan ja lopulta tulilinjalla on kaikki. Fiksuna päivänä menee koiran kanssa lenkille ja saa sen poikki kun koira on niin tyhmä, että se vaan tuijottaa kun sille säkättää. Toisena ei tajua ja jatkaa vaan..
Minulle tuli noita kun olin pitkään kotona lasten kanssa. Kun maailma siis pyörii siinä tönössä ja pienistä arkisista asioista tulee isoja, suorastaan valtavia. Suhteellisuus katoaa..
Tietysti odotuskin vaikuttaa eri vaiheineen ja jos on vähän huono olo jne tai miettii vauvan asioita..
Kyllä meitä näyttää täällä olevan muitakin joten et ole poikkeus. Ja onneksi se lapsikin unohtaa pienet asiat pian ja jatkaa eteenpäin.
Noista esimerkeistäsi; kahvipannussa olisi voinut ollakuumaa kahvia joten se varmasti kävi jossain mielessä väläyksenä ja reaktiosi oli sen mukainen vaikka nyt tilanne oli vaaraton. Tippumismahdollisuus siihen päälle. Kukka piilossa? No, kukin tyylillään mutta pienet silmät näkevät ja huomaavat kaiken kiinnostavan ja multahan on kestosuosikki kunnes oppii että siihen ei kertakaikkiaan kosketa. Ruoka on kivaa! Ja kun vatsa on täynnä se on loistavaa materiaalia muuhun toimintaan.. Ja jos vaihtoehtona on istua kylppärin lattialle tai sille sängylle niin kummalle itse istuisit? Ja eihän se missään tunnu jos on aikeiss avaihtaa lakanat juuri kohta.. Hyvä ajoitus joka asiassa ja ketjuun vielä! Miten se sattuukin aina niin eikä yksi asia yhtenä päivänä ja toinen toisena?
Ja keuhkoan melkein samoista syistä