apua tarvitsee 22vuotias nainen

Olet sen verran nuori , että jopa itsenäistymisesi
on kesken. Lapsi on sinulla (, jos sen saat) 24
tuntia vrk noin 18 vuotta ja siitäkin eteenpäin.
Meillä voi olla visioita millaista elämä olisi
"sitten kun" olisi sitä ja tätä-- valitettvasti se
arki on erilaista. Lapsi ei olekaan sellainen ,
omat voimamme eivät ole niin riittävät kuin
luulimme, suhteet kariutuvat, valtiokaan ei elätä
- eikä pidä elättää ikuisesti!
Siis jo saadakseen lapsen pitää olla suhde
itseensä , lähimmäisiinsä ja kumppaniinsa terve ja
aikuinen. Pitää olla toimeentulo ja arkiaskareiden
osaaminen .
Se , että pitää lapsista , täytyy pystyä pitämään
myös muistakin kuin biologisista lapsista- mikset
koettaisi hoitaa jonkun toisen lapsia muutaman
päivän , saat tuntumaa siihen mihin pyrit,
kokemusta niin olet valmiimpi sitten äitinä.
Elämä menee niinkuin on määrätty , uskon ja lapsi
tulee kun aika on . Onnea elämääsi:))

käperry itseesi, mokoma marttyyri!

Kyllä sinun on otettava itseäsi niskasta kiinni.
Auttavatko negatiiviset ajatukset elämääsi? Ei
todellakaan. Pelkosi ettet tule raskaaksi voi
olla ihan aiheeton. Itselläni oli samankaltainen
ongelma: en tullut raskaaksi vaikka mieheni
kanssa yritettiin ja yritettiin. Menimme lopulta
lapsettomuusklinikalle, koska halusin tietää,
mistä kiikastaa. Paljastui, että mieheni ei
kyennyt saamaan lapsia, sperma ei ollut tarpeeksi
hyvänlaatuista.

Laitahan elämäsi kuntoon, hanki töitä, ajattele
positiivisesti, jotainhan olet (toivottavasti)
elämäsi aikana oppinut. Kyllä ne lapset tulee
aikanaan, kun niiden aika on.

täydennystä kirjoitukseeni,
mikä on aikuistumista?
sekö että on 40vuotias vaiko se että tienaa työssä
15 000mk/kk

mielestäni olen aikuinen, olen elänyt omillani ja
elättänyt itseni 15 vuotiaasta asti. ikinä en ole
turvautunut vanhempiini tai kaupungin apuun
(asumistukea lukuunottamatta)
avioliitossa mieheni kanssa olimme tottakai
läheisiä toisillemme, mutta vaikka kuinka olisitte
aikuisia niin ei kukaan jaksa kauaa puolisonsa
"nyrkkejä". se ei ole lapsellisuutta että ei
hyväksy miehen käytöstä.
olisin onnellinen jos minulla olisi ollut koti
jossa olla opiskelujeni ajan ja elää sitä lapsen
elämää...

kiitokset

Hei,

luin nuo vastaukset mitä sinulle oli tullut ja
voin vain ihmetellä ihmisten epäsydämmellisyyttä
ja epäsympaattisuutta.
Haluaisin tietää minkä takia tunnet että olet
katkaissut välisi ystäviisi? Onko jotain
tapahtunut? Luulisin ettei tilanteesi ole niin
toivoton kuin annoit ymmärtää... Olet nyt käynyt
läpi niin paljon asioita ja elämänmuutoksia että
sinusta vain tuntuu että olet "tyhjän päällä".
Myöhemmin katsottuna tämä on ehkä aikaa jolloin
sinun oli vain pakko alkaa järjestää elämääsi
uudestaan?
Tottakait voit hankkia lapsia jos todella niitä
itse haluat, mutta en usko että se on mikään
ratkaisu ongelmiisi. Et voi hankkia lasta vain
siksi että niin saisit itsellesi jonkun joka
sinusta välittää. Ja mielestäni oman itsetunnon
täytyy olla todella hyvässä kunnossa ennenkuin
pystyy huolehtimaan toisesta ihmisestä.