Olen ollut koko elämäni ajan epäonninen rakkaudessa. Tästä johtuen aloin suojaamaan itseäni, enkä ole oikein ketään päästänyt lähelleni. Tapasin vähän aikaa sitten miehen, joka oli kuin suoraan jostakin haaveistani ja ensi silmäyksestä koin, että meillä on yhteistä, ennemmän kuin sanat kertovat, kuin hän olisi se toinen puolikkaani.
Ihastuin ja rakastuin, mutta nyt olemme kuitenkin eronneet. Sydän on murskana. Tuleeko hän takaisin, kun saa ongelmansa selvitetyksi vai yritänkö unohtaa hänet? Auttakaa joku, olen todella epätoivoinen ja sydämeen koskee. Tuhannet kiitokset vastauksesta.
Ihastuin ja rakastuin, mutta nyt olemme kuitenkin eronneet. Sydän on murskana. Tuleeko hän takaisin, kun saa ongelmansa selvitetyksi vai yritänkö unohtaa hänet? Auttakaa joku, olen todella epätoivoinen ja sydämeen koskee. Tuhannet kiitokset vastauksesta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tämän päättyneen suhteen tarkoitus oli opettaa sinua avaamaan sydämesi rakkaudelle siitäkin huolimatta, että antautumiseen liittyy aina haavoittumisen riski. Pidä häntä tärkeänä opettajana, äläkä ripusta onneasi tai onnettomuuttasi hänen tekoihinsa tai tekemättä jättämisiinsä.
Ennen kaikkea muista tämä:
sinä luot omilla oletuksillasi ennusteen tulevaisuudellesi. Mitä syvällisemmin paneudut nyt suremaan menetystäsi ja irroitat sen ainutlaatuisena kasvukokemuksena aikaisemmista pettymyksistäsi, sitä todennäköisemmin vedät tulevaisuudessa puoleesi positiivisia tapahtumia.
Älä tuomitse iseäsi, vaan arvosta tuskaasi ja kskity olemaan itsellesi jatkossa hellempi. Sinä olet jollakin tasolla valinnut tuon "epäonnisen" rakkauden polun. Voit myös valita toisin.
"Näkisin" siis, että sinulla on kaikki edellytyksen antoisaan ja onnelliseen rakkauteen,kunhan onnistut katkaisemaan aikaisemman "tappioputkesi". Kyseessä oleva mies voi hyvinkin palata elämääsi, mutta uudessa roolissa ja sellaisena hetkenä, jolloin olet hänet jo oikeastaan unohtanut. Silloin olet viisaampi arvioimaan tilanteenne uudestaan.
Kiitokset sanoistasi. Olen juuri kirjoittanut (varmaan samoilla hetkillä kuin sinä kirjoitit vastausta) päiväkirjaani, kuinka ihanaa oli tuntea nämä tunteet ja tietää, että minulla on tunteita ja uskaltaa näyttää ne.
Tuo mitä sanoit itseni tuomitsemisesta ja kuinka minun tulisi olla itselleni hellempi, oli outoa kuulla sinulta, joka et minua tunne. Niin minulle on sanoneet ihmiset, jotka minut tuntevat.
Yritän olla itselleni hellempi ja antaa enemmän anteeksi. Lupaan yrittää:-).
Saanko vielä esittää kysymyksen, joka on itseäni tärkeämpi (taisin jo unohtaa lupauksen. Asetan muut aina itseni edelle), kuinka äitini ja veljeni terveys tulee olemaan jatkossa.
Kiitoksia ja lämpimiä ajatuksia!
En tituleeraa itseäni näkijäksi, vaan pikemminkin eläytyjäksi. Olen kokenut itse kaikenlaista ja varsinainen lahjani ei siis ole niinkään ennustaminen, vaan jonkinlainen psykologinen herkkyys, jonka avulla yritän kätilöidä ihmisestä sitä sisäistä viisautta, joka hänessä jo valmiiksi on. Eli haluaisin auttaa sinuakin auttamaan itseäsi, sillä sain sen käsityksen, että olet kovin hoksaavainen ja herkkä, joskin epäileväinen itsesi suhteen.
Kyky syviin tunteisiin haavoitumisen jälkeen kertoo kauniista luonteesta, jota sinun tulee suojata liialta maailmanmenoon ja ihmissuhteisiin liittyvältä tuskalta ja murehtimiselta.
Ymmärrän kyllä, että haluaisit varmuuden perheenjäseniäsi koskeviin kysymyksiin. Samalla tulee kuitenkin tunne, että "lintsaat" oman surusi käsittelemisestä huolehtimalla muista.
Samalla kuormitat itseäsi asioilla,joille et välttämättä voi mitään (kuten muiden terveys) itsesi hoitamisen kustannuksella.
Mitä tietoisempi olet omasta roolistasi kuissakin elämäsi tapahtumassa, sitä paremmat valmiudet sinun on selviytyä itsestäsi riippumattomista takaiskuista. Ne asiat, joissa voit taas toimia itse aktiivisemmin (esim. tulevan kumppanin valinnassa), auttavat sinua itseäsi ennakoimaan omaa tulevaisuuttasi.
Eli maailmassa on paljon asioita, joiden ennuste riippuu omasta ajattelustasi ja toiminnastasi ja sitten niitä kohtalonomaisilta tuntuvia "suurempia voimia", joihin meidän kunkin on vain sopeuduttava.
Paljon voimia sinulle, muista tyhjentää mielesi hetkeksi muusta ja keskity omiin tuntemuksiisi: sure, kaipaa,iloitse...tärkein läksymme on kai se, että pelottavinta maailmassa on vain pelko itse.
Tuntuu, kuin lukisit minua kuin avointa kirjaa. Minä olen aina ollut se, joka on huolehtinut ja hätäillyt perheen-, ystävien- ja maailman ongelmista. Toisten asioita on ollut niin paljon helpompi murehtia, kun on omat asiat voinut jättää sivuun. Ehkä nyt olisi aika tehdä muutos elämässä.
Olen varmaan aina jättänyt omat asiani sivuun ja keskittynyt toisten murheisiin. Nyt yritän antaa aikaa itselleni ja keskittyä omiin asioihini ja omaan elämääni. En todellakaan voi vaikuttaa muiden asioihin. Omaan elämääni voin!
Otan sanasi talteen ja tutkailen niitä. Niissä on paljon viisaita ajatuksia.
Lämpöä sinulle!
Varmasti koet tulevaisuudessa onnen ja rakkauden, mutta et luultavasti ko. miehen kanssa.
Pyri rehellisyyteen itsesi kanssa ja katso ympärillesi, millainen on se oikea mies - todellisuudessa?
Kun sen huomaat, löydät elämänkumppanin nopeammin kuin luuletkaan.
Sinne meni elämäsi rakkaus, enempää sitä ei ole luvassa.
Ainakaan miehen kanssa. Oletko koskaan katsellut tyttöjä sillä silmällä? Se porsaanreikä voisi vielä olla. Röhröh.
Jaaha, siellä joku leikkii. Varmasti löydän vielä sen oikean rakkauden, ainakin toivon niin, sillä minulla on niin paljon annettavaa, kunhan ensin tästä toivun.
Kun itselläsi on vaikeaa, niin toivottavasti sinulle ei silloin tehdä pilkkaa!
Älä välitä,
nämä pelleilijät vain testaavat, pystytkö pysymään itsesi puolella vaikeuksien keskellä - ja tulet todennäköisesti kohtaamaan näitä haaskalintuja muuallakin. Nämä henilöt koettelevat sinua, mutteivat todella voi vahingoittaa, jos vain muistat keskittyä oman surusi käsittelyyn, etkä taas ala huolehtia muista saati epäillä omaa oikeuttasi rakastaa ja surra menetystäsi.
Edelleen voimia!
käännä käsi, käännä käsi näin, peikkotanssi tanssitaan käsi nurinpäin.
Tiputanssin kautta oman elämän sankariksi!
Edellisen kirjoittaja on mitä suurimmalla todennäköisyydellä oman elämänsä luuseri ja kuuluu tosiaan peikkojen pariin. No, onneksi täällä liikkuu myös aidosti empaattisia, kyvykkäitä ihmisiä.
Voimia sinulle! Tiedän että ponnistelet läpi vaikeaa vaihetta elämässäsi, mutta epätoivoon ei tule eikä ole syytä vaipua. Säilytä elämänilosi vastoinkäymisistä huolimatta sillä onni tulee sen luo joka menee onnen luo.
Kiitos Sulikki, Realismus ja muut, jotka tukevat. Pahalta tuntuu puukotukset. Olo on muutenkin niin surkea.
Nyt epätoivoani vielä vaivaa, kun tämä surun syy ei ole edes vastannut viestiini. Onko hänelle sattunut jotain vai miettiikö hän rauhassa tilannetta ja siksi ei vastaa? En haluaisi uskoa, että ei vain viitsi vastata. Joka tapauksessa minuun koskee.
Lämpöä ja rakkautta kaikille!
Mies hautoo nyt omiaan, eikä kykene ottamaan kantaa tarpeisiisi. Tiedän, että tämä vetäytyminen tuntuu pahalta, mutta todellakin parasta mitä voit tehdä, on antaa hänen olla, ilman yhteydenottoa. Silloin hänellä on tilaisuus mennä itseensä ja jos kantti kestää, kohdata sinut.
Mutta älä odota tai vaadi tätä käännettä tapahtuvaksi:se tulee omilla ehdoillaan ja kuten sanottu, siinä vaiheessa, kun olet päässyt pahimman yli.
Tämä suhde ei todellakaan ollut viimeinen tilaisuutesi, joten anna itsellesi ja paranemisellesi aikaa ja mieti sitten, vieläkö rakastat tätä ihmistä. Voihan olla, että siihen mennessä oletkin jo päästänyt hänet hellästi menemään, sillä elämällä on taipumus mennä eteenpäin...meistä huolimatta.
Kuinka tunteet voivatkin mennä kuin vuoristorata. Välillä tuntuu, kuin sydän pakahtuisi ja kurkkua kuristaa. Hän tosiaankin miettii tällä hetkellä omaa elämäänsä, eikä varmasti ole helppoa hänelläkään.
Osaatko Sulikki (tai joku muu) kertoa, saanko tulevaisuudessa lapsen. Alan olla sen ikäinen, että kohta tulee kiire. Tapaanko tulevan mieheni, ennen kuin aika menee "umpeen". Miltä minun elämäni pääpirteittäin näyttäisi tulevaisuudessa? Tulenko kehittämään/käyttämään luulemiani "lahjoja" vai onko niitä edes?
Kiitos taas!
Lämpöä ja rakkautta!
Neuvoisin sinua nyt olemaan kasaamatta kaikkia elämääsi liittyviä huolenaiheita( kuten lapsensaamista)tähän erosuruun.
On aivan luonnollista surra miehen lisäksi sitä "mahdollista" elämää hänen kanssaan,lapsineen päivineen. Mutta muista, kysymys on pelkästä spekulaatiosta: et ole todellisuudessa menettänyt mitään sellaista, joka olisi sinulle kuulunut tuon ihmisen kanssa. Hänen lähtönsä saattaa olla juuri se asia, joka mahdollistaa tulevaisuuden perheonnen ja hyvän suhteen jonkun toisen kanssa.
Kerronpa tämän lisäksi esimerkin omasta elämästäni: olin sinun laillasi huolissani lapsen saamisesta ja hermoilin suhteideni kestämättömyyttä. Viisaat näkijät povasivat kyllä lasta, mutta vasta jonkin ajan kuluttua. He neuvoivat minua ottamaan rennommin, ja lopettamaan paineiden kasaamisen ja murehtimisen. Ja ihme kyllä nyt, hiukan yli kolmekymppisenä odotan esikoistani, joka ilmoitti tulostaan mitä yllättävimpänä hetkenä. Eli tulin raskaaksi heti kun unohdin lapsi-pakkomielteeni, joka oli valvottanut minua yökaupalla vuosien ajan!
Ole siis lempeä ja kärsivällinen, äläkä katkeroidu, vaikka asiat ottaisivat aikansa. Unelmasi voivat toteutua tavalla, jota et todellakaan osannut aavistaa. Osa toteutuu ehkä myös tavalla, joka saattaa alkuun tuntua pettymykseltä, mutta paljastuukin ajan myötä juuri siksi,mitä tarvitsit.
Lahjoja sinulla on, olet sen verran itsekriittinen, ettet ole niitä kuvitellut ; ) On siis omasta viitseliäisyydestäsi kiinni, kuinka saat kynttiläsi pois vakan kanssa. Lahjasi voi auttaa sinua tämän vaikean vaiheen yli ja sitten kun olet vapautunut eron käsittelemisestä sinulla on entistä parempi mahdollisuus kehittää itseäsi.
Ole rohkea, älä vähättele itseäsi. Katkennut suhde ei ole vienyt sinulta mitään, jos pidät kiinni omanarvontunnostasi.
Vaistoni sanoo myös, että saatat tulevaisuudessa hyödyntää voimakasta tunnekapasiteettiasi ja luontaista myötätuntoisuuttasi jonkinlaisessa auttamistyössä. Siihen mennessä sinun tulee kuitenkin vahvistaa itseluottamustasi ja omia rajojasi. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että erotat itsensä uhraamisen ja muiden ihmisten ongelmiin pakenemisen selkeästi heidän tukemisestaan.
Kiitos taas kauniista sanoistasi. Olet ollut minulle tällä viikolla melkoinen apu ja tuki, sekä tässä erossa, mutta myös itseni kasvun kannalta.
Olen tällä viikolla todellakin yrittänyt keskittyä itseeni ja itseni kehittämiseen. Olen ollut murehtimatta muiden asioita ja päättänyt, että hoidan kaikki murehtimiset kerralla (yksi kerta/päivä) ja muun ajan käytän itseeni. Kun jonkun asiat alkavat mietittymään, niin olen kieltänyt itseäni miettimästä: sinä et voi niille mitään, keskity itseesi.
Elämässäni on monta pientä ja isoa asiaa, jotka tavallaan ovat jääneet roikkumaan, mutta jotka olen nyt päättänyt tehdä loppuun. Tavallaan voisin sanoa tätä jonkunlaiseksi perustan rakentamiseksi. Olen ollut kuin airoton vene, joka on ajelehtinut lähellä rantaa, mutta nyt työnnän veneen rantaan. Sitten olen valmis jatkamaan. Uskoisin, että sen jälkeen tulen käsittelemään eron loppuun ja sen jälkeen voin jatkaa elämääni kaikilla tavoin.
Muutama vuosi sitten tapasin Budabestissä erään miehen ohikulkien, jonka katseessa oli jotain "tuttua". Emme keskustelleet, koska meillä ei ollut yhteistä kieltä. Heti tuon tapaamisen jälkeen aloin "nähdä". Näin ihmisistä heidän elämän: menneen ja tulevan. Aluksi ihmettelin asiaa vain itsekseni, mutta sitten jäin kiinni kaverilleni, kun lipsautin suustani hänen toisesta kaverista asian, jota minun ei olisi pitänyt tietää. Niinpä sitten kerroin, kuinka "näen". Hän tietenkin halusi testata minua ja niinpä sitten kerroin ravintolassa täysin tuntemattomille ihmisille heidän elämästään.
Näin kaikissa ihmisissä jotain (en kuitenkaan perheessä ja muissa läheisissä). Kun kuljin kadulla, niin luin kaikkia ihmisiä. Tuo oli pelottavaa. Veljeni, joka on maailman skeptisin ihminen ei antanut minun katsokaan häneen päin, vaikka en hänessä mitään nähnytkään.
Lopulta koin tuon kaiken näkemisen raskaaksi ja luovuin tuosta kyvystä.
Jälkeen päin olen harmitellut asiaa, kun luovuin näkemisestä ja samalla epäillyt itseäni, että "olikohan se nyt ihan niin". Vaistoan edelleen paljon asioita muista ihmisistä ja asioista ja jollain tavalla tämä vaisto on kasvanut koko ajan vuoden verran.
Jollain tavalla tämä viikko on ollut tuonkin asian suhteen kasvamista. Mietin, että pitikö minun kohdata tämä ero, jotta tulisin tänne palstalle kyselemään ja sitä kautta taas alan kiinnostumaan itsestäni ja itseni kehittämisestä? Asioilla kun yleensä on tarkoitus.
Toisaalta tuo ero muistuttaa minua niin hyvin siitä, että minulla on tunteita. Olen ollut niin kylmä ja tunteeton (miehiä kohtaan) vuosia, että on ihanaa tajuta voivan tuntea tämmöisiä tunteita. Tai lähinnä kai sitä ihastumista ja rakkautta. Ehkä tällä erolla on monenlaisia vaikutuksia minuuteen ja minuun tulevaisuudessa.
Eniten saan/joudun tekemään töitä sen kanssa, että en katkeroidu, etten taas tule kylmäksi ja tunteettomaksi. Yritän mielikuvissani saada sydämen auki, enkä sulkea. Kaikki muurit haluan myös pois elämästäni, jotta olisi mahdollisuus ottaa kaikki ihmiset ja asiat vastaan sellaisinaan. Siinäpä onkin tekemistä:-).
Lämpöä ja rakkautta sinulle ja pienokaiselle!
Vaali pelotta kallista lahjaasi! Siitä on sinulle ja kaikille auttamillesi ihmisille suuri ilo.
Vaikeat kokemuksesi avaavat kanaviasi, niin että voit tulevaisuudessa tarjota tukesi muille kärsiville.
Sinä olet sitä ihmistyyppiä, jota vaikeudet kasvattavat tärkeään tehtävään. Olet oikealla tiellä välttäessäsi katkeruutta. Ajattele, että nämä ovat niitä synnytyskipuja, jotka edeltävät uutta, antoisampaa elämänvaihetta.
Paljon rakkautta ja rohkeutta elämääsi!
ongelmaasi on aivan ilmeinen! Sinun täytyy vain yksinkertaisesti...zzZZzz...krrrh...zzZZzz...
Onpas dada
elämässä dada.
Ilman dadaa
on vaikeaa dadaa.
Suru pyrkii dadaan
kyynel dada.
kuin korsi taittuu
kirjoittajamme ellei
apu pian löydy
Ota vastaan pelastus herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa - vain yksin Hän joka on syntimme verensä lahjalla lunastanut voi meitä murheemme alhossa auttaa.
"Vaikka minä kulkiksin pimeässä laaksossa..."