Niin. Onko se? Kun eräs tuttavani sanoi että se on ja minä rupesin nauramaan. Sitten se väitti että lihavuus on oikeasti sairaus ja minä sanoin etteipäs ole. Sanoin että se on ihan itse-aiheutettua ja se suuttui. Mutta eihän se ole sairaus jos sen itse aiheuttaa mässäilemällä ja sitten valittaa että on muka sairas. Onko ylipaino sairaus???
Onko ylipaino sairaus?
Mukamasko
302005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Onko sydäninfarkti sairaus, tai vesirokko tai flunssa? Eikö nekin ole "itseaiheutettuja", mitä sillä sitten tarkoittanetkin.
"Itseaiheutettu" flunssa = olet ollut jossain, josta olet saanut tartunnan. Sinun kehosi ei ole pystynyt puolustautumaan taudinaiheuttajaa eli virusta vastaan.
Kaikkia sairauksia voidaan pitää itseaiheutettuina, tai sitten ei mitään. Myös lihavuus on sairaus, samoin kuin alkoholismi.
Sairaus ei tarkoita pelkkää fyysistä sairastumista, siihen kuukuu myös psyyke. Monella lihavalla on taustallaan psyykkisiä vaikeuksia, ja, yhtälailla kuin alkoholisti viinalla, lihava "lääkitsee" itseän ruualla.
ole mikään sairaus, vaan sairauskohtaus. Mites vesirokko on itseaiheutettu, kun sen saa jokainen ihminen? Flunssiakin on jokaisella, kellä useammin, kellä harvemmin.
Sen sijaan lihavuus syntyy pitkäjänteisestä ylensyönnistä/liikumattomuudesta. Siinä ei ole sattumalla mitään sijaa.
Keksikää nyt pölvästit vähän parempia vertauskuvia edes, jos yritätte lihavuudelle saada sairausluokituksen.
"Sen sijaan lihavuus syntyy pitkäjänteisestä ylensyönnistä/liikumattomuudesta"
Ei pidä paikkaansa.
Sydäninfarkti on pitkäaikaisen "altistumisen" tulos, jos ymmärrät, mitä tarkoitat. Ainoastaan asumalla autiolla saarella, saattaisit, ehkä, välttyä monilta sairauksilta. Toisaalta, eivät ihmiset pelkästään tartuta toisiaan, myös autiolla saarella saattaisi olla eläimiä, joista voisit jonkun taudin saada.
Tartuntataudit, kuten vesirokko, tarttuvat ihmisestä toiseen. Jos et olisi sellaisen ihmisen lähettyviltä, säästyisit em. taudilta. Tai flunssalta ja monilta muiltakin taudeilta. Nämä ovat somaattisia sairauksia.
Psyykkisiin sairauksiin voi hyvin laittaa esim. alkoholismin ja sairaalloisen lihavuuden. Mietipä em. juttuja, niin ehkä ymmärrät paremmin tarkoitukseni.
Eikä pidä unohtaa, että ihminen on kokonaisuus, eli fyysistä puolta ja psyykkistä puolta, jotka kulkevat käsi kädessä. Se, joka syntyy, se kuolee, elitpä miten tahansa. Aina ei voi itse siihen vaikuttaa kuoleeko lihavana vai laihana.
ei tee siitä itseaiheutettua. Jotta välttäisi vesirokon, on elettävä koko elämänsä täydellisessä eristyksessä. Tämä ei liene relevantti vaihtoehto.
Tietysti esim. sukupuolitaudin voi saada oman huolimattoman toiminnan tuloksena, mutta vesirokko on pisaratartunta, joka tarttuu jo itämisvaiheessa. Joten jossain muovikuplassa pitäisi elää sen välttääkseen.
Sen sijaan voit vallan mainiosti syödä vain tarpeesi mukaan. Eikö?
Jos et voi liikkua tai sinulla on jokin aineenvaihduntahäiriö, niin sitten vain sen mukaan ruuan määrä. Täytyy muistaa kuitenkin, että vain häiviävä prosentti on näitä ongelmia. Suurin osa lihoo, kun syö väärin ja piste.
Mielestäni täysin suora päättelyketju, mutta tällä uskomattomalla läskilogiikalla ilmeisesti saadaan tosiaan väännettyä lapsena sairastettu vesirokkokin "itseaiheutetuksi" Hoh, hoijaa. Sitten vielä ihmettelette, kun täällä käydään naureskelemassa jutillenne.
samanlaista kuin alkoholismi ja tupakointi. Jotku jäävät helpommin koukkuun. Ei ole nautinto olla läskirasismin kohteena,syrjitty ja haukuttu, mutta roskaruoka antaa hetkeksi hyvän olon. Ylimielisyys on myös jonkinlainen ongelma, mistä kannataa yrittää päästä eroon. Voi olla että tulet vanhaksi ja lihavaksi, ihmettelet että kuinka tässä näin kävi.
joillekin asioille enemmän kuin toiset, ei vielä oikeuta sairausluokitukseen.
Kukaan ei ole alkoholisti juomatta alkoholia. Alkoholin juominen on yhteiskunnassamme täysin vapaaehtoista. Alkoholin liikakäyttö synnyttää alkoholismin.
Kukaan ei myöskään ole lihava syömättä liikaa, vaikka täällä jotkut itsepetoksen kourissa olevat läskit niin vakuuttelevat. Onko lopputulos sitten sairaus vai ei, on loppujen lopuksi yhdentekevää.
Se on totta, että useimmiten lihomisen taustalla on laiskistuminen ja epäterveellisen ravinnon, tai muuten vain energian liikasaanti. Epäterveellisestä ruoasta saa omanlaistaan tyydytystä (nimimerkillä suklaa-addikti), ja varsinkin jos ei kaikin puolin elämä ole tasapainossa niin herkästi tulee mässäiltyä esimerkiksi suruun tai pahaan oloon. Todistetustihan esimerkiksi suklaa tms vapauttavat aivoissa välittäjäaineita, jotka saavat aikaan paremman olon.
Sitten. On se toinen puoli, eli ihmiset joilla on todella elimistössä jotain vikana. Esimerkiksi stressi yksinään jo saa aikaan rasvan kerääntymistä ja verenpaineen nousua sitä kautta että kortisolin eritys nousee. Nyky-yhteiskunnassahan vallitsee jatkuva kiire ja stressi, ei siis ihme, että verenpaineet ovat korkealla ja rasvaa kerääntyy. Toinen yleinen vaiva on kilpirauhasen vajaatoiminta, josta aika moni lihava kärsii. Monella on lievä vajaatoiminta tietämättään, ja sitten on niitä jotka eivät halua minkäänlaisia lääkityksiä vaikka mikä olisi. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa lihomista, hidastuneen aineenvaihdunnan (normaali ruokamäärällä voi lihoa ja on erittäin vaikea laihduttaa). Lihomista edesauttaa myös se, että on koko ajan väsynyt ja saamaton olo. On turha alkaa haukkua ihmisiä saamattomuudesta ja laiskuudesta, jos ei tiedä kaikkia taustalla olevia tekijäitä. Endokriinisten rauhasten toimintahäiriöille ei ihminen itse voi mitään! Lisäksi on paljon muitakin sairauksia, jotka jo itsessään aiheuttavat lihomista.
Lihavuus on luokiteltu sairaudeksi terveydenhuollossa sen takia, että sitä täytyy hoitaa, jotta esim. metabolisen oireyhtymän, kardiovaskuläärisairauksien, munuaisten vajaatoiminnan ja diabeteksen kehittymistä voitaisiin ehkäistä. Potilaan on kuitenkin mielestäni turha tuudittautua siihenkään, että hän on itse TÄYSIN sairauden uhri. Itse voi jossain määrin vaikuttaa, ja onkin jossain määrin itse vastuussa lihavuudestaan. Lihavuuden hoitokin vaatii sitä, että potilas sitoutuu hoitoon, ottaa vastuun itsestään ja haluaa laihtua.
Voivoi... Taitaa ottaa sinulla hiukan koville, koska on oikeasti sairaus, joka voi lihottaa!
Tulehan tuonne kilpirauhaspalstalle joskus kyselemään paino-ongelmista, niin saat varmasti useita vastauksia, joissa kerrotaan, kuinka sairaus on vaikuttanut elimistön toimintaan ja painoon.
Toisaalta ymmärrän sinuakin: joskus on helpompaa pitää laput silmillään ja uskoa yksitoikkoisesti vain omaan mielipiteeseen välittämättä muiden kokemuksista tai oikeasta asiatiedosta...
ne ovat sen verran harvinaisia sairauksia, ettei vaikuta lihavuusongelman kokonaisuusarviointiin juuri ollenkaan.
Sitä paitsi sen sairaan pitää vain sitten syödä vielä vähemmän ja liikkua vielä enemmän. Tunnenkin yhden kilpirauhaspotilaan, joka on ihan hoikka muuten, mutta kasvot ovat ikävä kyllä lääkityksestä turvonneet.
Hän syö aamulla pienen puuron, marjoja, hedelmiä lounaaksi salaatin tai keiton ja ruisleipää ja kevyen päivällisen ja iltapalan. Kaloreita noin 1300-1600/vrk. Liikkuu päivittäin ja nelisen kertaa viikossa oikein kunnolla. Joskus on varaa juhlapäivinä syödä hänen enemmänkin. Elävä esimerkki siitä, ettei kilppariongelmista kärsivän tarvitse olla lihava, täytyy vain olla tarkempi.
Kasvot eivät kilpirauhasen alitoiminnan lääkityksestä turpoa. Päinvastoin. Turvotus on hoitamattoman vajaatoiminnan oire. Olisikohan niin, että tuntemallasi henkilöllä onkin kilpirauhasen ylitoiminta ja kasvojen turvotus johtuu jostain muusta? Alitoiminnan oireena on laihtuminen/hoikkuus.
Kirjoitit "Sitä paitsi sen sairaan pitää vain sitten syödä vielä vähemmän ja liikkua vielä enemmän."
Jos asia olisi näin yksinkertainen, ei lihavia olisi olemassa. Kuka mukaa haluaa olla lihava?
Lapsena olin hoikka kunnes sairastuin parantumattomaan krooniseen kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen ja sen vajaatoimintaan noin 13-vuotiaana. Siitä lähtien taisteluni lihomista vastaan on ollut jokapäiväistä. Silti olen nyt ylipainoinen keski-ikäinen, BMI 30-33. Painoa on tullut tasaisesti noin 10 kiloa jokaisessa 10 vuodessa. Alun perin lihoin sairastuttuani kilpparin alitoimintaan niin nopeasti, että sain rintoihin ja lantioon raskausarpia. Mitään muutoksia ei elämässäni tuolloin tapahtunut. Söin ja liikuin kuten aikaisemminkin.
Olen liikunnallinen ja syönyt terveellistä, vähärasvaista, vähähiilihydraattista ja kuitupitoista ruokaa (vain 1200-1600kcal/vrk) vuosikymmenet. En syö pullaa, pizzaa, suklaata tai muita herkkuja kuin poikkeustapauksessa muutamia kertoja vuodessa - ja silloinkin kohtuudella. Läskini eivät myöskään kasva mehuista, oluista tai muusta alkoholista. Minun ruokavalioni on jo niin riisuttu, että siinä ei ole enää mitään riisumista. Tämän vähempää ei voi syödä, sillä silloin ravinnosta ei saisi ihmisen tarvitsemia suojaravintoaineita tarpeeksi ja sairaus vain pahenisi. Liikuntaankaan ei kaikkea aikaa voi käyttää, kun töitä ja kotitöitäkin pitää tehdä. Työni on valitettavasti istumatyötä.
Joten voin sanoa, että et tiedä tästä kilpirauhasasiasta yhtään mitään!!! Tuollaiset kommentit vain satuttavat minua ja montaa muuta kilpirauhassairasta. Meitä on yllättävän paljon. Tämä on vakava sairaus, johon hoidon vaikutus on yksilöllistä. Toisilla hormonikorvaushoito auttaa paremmin, toisilla huonommin. Lääkityksen annostuksen säätäminen moninaisten oireiden poistamiseksi on myös erittäin vaikeaa. Liikalihavuus on kuitenkin tämän sairauden oireista vähiten vakava ongelma. Voin vannoa, ettet vaihtaisi osaa kanssani.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille! Antautua läskeille ei saa, vaikka taistelu meille on paljon vaikeampaa kuin terveille ihmisille.
Ylipaino ei ole sairaus eikä lihavuuskaan. Mutta lihavuus tuo mukanaan sairauksia. Pieni ylipaino ei ketään haittaa eikä sairastuta vaan runsas ylipaino eli lihavuus.
Ylipaino on "korvien välissä". Ihminen ei hallitse omaa syömistään. Syö suruun, iloon, ja kun tekee vain jotain hyvää mieli. Mielestäni sen voi luokitella "tunne sairauksiin".
En kyllä itse tajua mitä siinä on niin sairautta kun tekee mieli jotai hyvää ja on vaa niin pakko käydä ostamassa sitä. Siinä tarvitaan vain itsekuria.
Mielitekoja on meillä kaikilla joskus, mutta jos niitä ei hallitse ja se on joka päiväistä menee se jo sairauden puolelle. Itsekuri vaatii paljon, ja tunteet ovat voimakkaita.
Mieliteoille periksi antaminen on siis itsekurittomuutta vain jos olet lihava. Lihavuus ei ole sairaus vaan ominaisuus. Miljoonat laihat antavat jatkuvasti periksi itselleen ja mässyttävät päivittäin herkkuja. Miljoonat lihavat taistelevat vuosikausia kaikkia mielitekoja vastaan. Kieltäytyvät kaikista herkuista, saattavat laihtua vähän mutta heistä ei koskaan tule mitään mallivartaloisia. Samalla lailla kun lihavilta vaaditaan että he muuttavat omaa perittyä olemustaan, voisi laihoilta vaatia samaa. Tuolos olisi yhtä mahdoton saavuttaa molemmissa tapauksissa. Lihava on aina lihava, hän ei voi koskaan pitää painoaan kurissa ellei tarkkaile jokaista suupalaansa. Laiha on aina laiha vaikka yrittäisi kuinka lihottaa itseään. Miksi ei voi antaa jokaisen olla sellainen kuin on. Niissä mitoissa joissa pysyy normaali elämisellä ilman jatkuvaa pinnistelyä.
Jokainen toki saa olla sellainen kuin on. Normaalipainoinenkaan ei ole kauan normaalipainoinen, jos mussuttaa jatkuvasti jotain eikä liiku. Se vain on totinen tosi ei mikään ominaisuus.
vastaus kysymykseesi ei ole yksioikoinen.
Sanoisin että lievä ylipaino siis muutama kilo ylimäräistä ei ole tietenkään sairautta.
Sairalloinen lihavuus bmi 40 ja yli on taasen selvä merkki vakavasta syömishäiriöstä. Syömishäiriö on sairaus. Sen taustalla olevat tekijät ovat moninaiset - mahd. psyykkiset ja fyysiset sairaudet,tilat jne..
Se että onko jokin sairaus itse aiheutettu ei vaikuta sen luokitteluun sairaudeksi tai ei sairaudeksi. Toki tiedät aloittaja että maailmassa on paljon sairauksia joita voi vältää elämällä terveemmin mutta ei kaikki siihen pysty. Ja siihenkin ovat syyt moninaiset :-). Fyysiset ja psyykkiset ongelmat - usein myös muu elämän tilanne vaikuttaa.
Tässä muutama semmoinen sairaus: syömishäiriöt, keuhkosyöpä(tupakoimalla aiheutettu), alkoholismi, narkomania jne. ne luokitellaan kyllä ihan sairauksiksi vaikka suuremmilta osin ovatkin itse aiheutettuja tavalla tai toisella. Toisilla on niihin synnynnästä alttiutta sairastua joidenkin tutkimusten mukaan mutta mutta mutta..
että olisiko joillekkin riippuvuus ruoka ? Samoin kuin on viina alkoholisteille,tupakka tupakoiville,ja huumeet narkomaanille ?
"että olisiko joillekkin riippuvuus ruoka "
Tunnetko montakin, joka olisi elossa oltuaan muutaman kuukauden syömättä? Ruokaa, ihmisen perustarvetta, ei voi verrata alkoholiin, tupakkaan tai huumeisiin, joita ilman voi olla ja joiden käyttö pitää erikseen aloittaa ja opetella.
Tietenkin syömishäiriöt/ahmimishäiriöt ovat sairauksia. Mutta varmasti joku voi olla lihava muustakin syystä!
Ilmeisesti sun ajatukellas ei syöpäkään ole sairaus, kun itse sen on aika moni aiheuttanu elämän tyylillään vai ?
salli mun nuraa.
Kyllä se lihavuuskin sairaus on, ei jokainen ihminen joka on lihava ole syömällä lihonut, siis ahmimisellaan.
Ja ahmiminenkin on sairaus.
Juu ei varmaan jokainen lihava ole aiheuttanut tilaansa syömällä. Osa on aiheuttanut sen myös juomalla.
Laihoilla ja normaalipainoisilla on huono itsekuri koska heistä nämä ylipainoiset kehittyvät. Jos on syntyessään jo lihava silloin on varmasti syytön tilaansa.
Tere...
Pitkästä aikaa vaivaudun vastaamaan viestiin. Eka kyllä ajattelin etten edes vaivaudu..
Ensimmäiseksi sanoisin että ei se ihan suklaata mussuttamalla välttämäti se lihavuus tule. Toisekseen itsellä syynä lääkkeet jotka aiheutti erittäin kovan ruokahalun. Itse lääke ei lihota tosin. Kun hoidin sairauttani, minua ei paljon kiinnostanut lihoamiseni, kunhan sain itseni edes jotenkin toimivaan kuntoon. Lääkkeet useilla syynä lihoamiseen. Myös sairaudet joista sanotaan että ovat harvinaisia, eivät välttämäti ole harvinaisia vaan ilman diagnoosia.. Jos sinä hoidat vakavaa sairauttasi lääkkeellä joka aiheuttaa ruokahaluja ja jopa pahoinvointia jos et syö, kunpi on mielessäsi silloin, vakava sairautesi hoito, vai perseesi koko?
Nämä eivät ole mielipiteitäni, vaan seuraavassa ajattelun aihetta näille itsekuri-ihmisille:
Luin myös kommentteja joissa sanotaan että kyse on itsekurista. Ottaisin ensimmäiseksi vertailukohteeksi koulumenestyksen. Me kaikki olisimme korkeakoulutettuja jos meillä olisi itsekuria opiskella. Mitä matalampi koulutus, sitä vähemmän itsekuria. Eikö näin? Kaikessahan on kyse itsekurista... Oikeastaan maailma olisi parempi paikka jos olisi itsekuria, itsekuria kulkea linja-autolla tai pyörällä pitkätkin matkat, itsekuria kierrattää, itsekuria laittaa roskat taskuun... Ei-toivottuja raskauksia tulisi vähemmän jos ihmisellä olisi itsekuria kieltäytyä seksistä tai itsekuria vähentää seksin nautintoa käyttämällä kondomia (järkevää tosin olisi) ihmisiin sattuisi vähemmän jos varatulla olisi itsekuria kieltäytyä seksistä (muuten huomautan, en ole pontso, tämä on vain vertailukuva) lapsille olisi enemmän aikaa jos olisi itsekuria hankkia työpaikka jossa on hyvä palkka, mutta vähän työtä. Palaten koulutukseen, jos kaikilla olisi itsekuria tehdä työtä opiskelessaan, ei niiden opiskelijoiden tarvitsisi käyttää valtion rahoja. Myös työttömät ovat itsekurittomia, sillä heillä ei ole itsekuria tehdä ilmaista työtä. Pahimpia itsekurittomia ovat alkoholistit, jotka huomaavat stressin orjina, jotain rentoutumiskeino etsineenä, liukuneensa liikaan juomiseen josta eivät pääse irti. Jotkut lihavat tosin juovat siihen että eivät voi mennä julkisille paikoille, sillä joku on aina huomauttamassa itsekurista tai liian isosta perseestä, sehän tosin vain pahentaa asiaa. Itsekuria vaatii siinä tilanteessa myös itsensä hillintä ettei mättäisi nenään nyrkkiä...
Alkoholistille viina ei ole välttämätön aine, mutta useille lihaville laihduttaminen on vaikeaa, sillä riippuvuus on ruoka, jota on pakko kuitenkin syödä ja sita ei vältltämäti mittaa se kuinka terveellisesti syöt vaan kuinka paljon. Eihän alkoholistinkaan ole helppo lopettaa juomistaan jos joka päivä pitäisi juoda 4 olutta!!!
nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta! Ihmettelin jatkuvaa lihomista, vaikka en syönyt kuin salaatin ja yhden lämpimän ruuan. Työni on ruumiillisesti tosi rankkaa ja harrasta vielä hikiliikuntaa useampana päivänä viikossa. Taloni työt, lapseni ja koiraharrastukseni plus kaikki muu vielä lisäksi ja painoa kertyi aina vaan.
Mieheni söi lisäksi pullat ja karkit, joi kaljat, söi makkarat, joihin en koske tikullakaan, suklaalevy upposi toinen toisensa perään - minulle ei maistu sekään, vaan mies ei lihonut ollenkaan (pieni kaljamaha kyllä ), mutta minä olen ollut useamman vuoden aikas täti.
Onneksi lopulta syykin selvisi!
Että kiitti vaan teille veesti, kun irvistelette täällä sairaita ihmisiä - joskus toivon, että kohtalo olisi teille yhtä veen suopea, niin saisitte tuta mitä toisille aiheutatte.
Ei ole pelkkä lihominen, minkä tämä sairastuminen tuo tullessaan ja teidänlaisenne ihmiset lisäävät vielä pahaaoloa ja erakoitumista entisestään!
Suomella ei olis varaa määrittää sitä sairaudeksi. Minäkin hakisin heti saikkua.
Vakavasti sanottuna lihavuus on oire jostain. Monesti se on oire hyvästä mausta ruoan suhteen.
Joskus se johtuu siitä että jokin fysiikassa tai psyykkisellä osastollä mättää.
Ja sitten on niinkin että se on vähän kaikkea noita enemmän tai vähemmän yhdisteltynä.
millä sairaus mitataan, niin ojassa ollaan! Ei edes joka syöpäsairaudesta automaattisesti saikkua saa tai mistä tahansa sairaudesta...
Voi veetulanväki näitä juttuja!
eikös anoreksia ja bulimiakin ole sairauksia myös ylensyönti on sairaus siinä missä muutkin syömishäiriöt...tosin anoreksia ja bulimiahan eivät sinun silmääsi haittaa ellet satu kurkkaamaan anorktisen/bulimikon suuhun...voi äly hoi monet asiat voivat olla itseaiheutettuja myös anoreksia ja bulimiakin jollain tasolla mutta ne ovat kuitenkin sairauksia kuten bed häiriö joka tarkoittaa ylensyömistä ilman että sitä kompensoisi oksentamalla...einiin se on parempi vaihtoehto kuin bulimia terveyden kannalta...bulimia näet nostaa sydänkohtausriskiä samantien...monet laihat syömishäiriöstä parantuneet ovatkin kuolleet sydänkohtaukseen...noh toivon kuitenkin ettei kellään olisi minkään sortin häiriöitä ja ihmiset löytäisivät henkiset voimavaransa ja uskon itseensä.itseäään rakastamalla voi parantua mistä vain..klisee eikö,mutta niin kävi minullekin=)
Sairauslomaa saadaan sairauteen. Eli se ei määrittele sairautta vaan on sen seuraus.
Ylipaino ei ole sairaus ja sillä sipuli.