Mulle tulee välillä sellanen olo, että ei viitsi edes ulos lähteä moneen päivään. Ruokaa sitten käy hakemassa lähikaupasta kun loppuu. Jotenkin ahdistaa se ihmisten ilmoilla liikkuminen, ei osaa mitään syytäkään oikein sanoa. Vakava masennnus diagnoosina. Onko muilla samoja kokemuksia ja mitä tuo pelko/ahdistus tarkoittaa?
Ulkona liikkumisen pelko
Mr. Diapam
81186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
On toisinaan aivan saman kaltaisia oireita. Ongelma on siinä, että olet vain kotosalla. Pelot ei sinääänsä ole turhia, koska muilla saattaa olla saman kaltaisia ongelmia. Ongelmia suhtautua muihin ihmisiin ja itseensä, selän takana juoruilua, nälvimistä, kiusaa ja arvostelua. Se, että tunnistaa ongelmansa ja on valmis ja halukas tekemään asian vuoksi jotain, niin on iso askel eteen. Käytännön askel eteen on vain ja ainoastaan siinä, että ottaa sen konkreettisen askeleen vaikka aluksi päivittäisiä kävelylenkkejä ulkona ja kaupungilla, kavereissa ja sukulaisissa. Osa ihmisistä haluaa katsoa esim. silmiin jne.. älä välitä. Sinä olet sellainen kun olet, kuntoutuat itseäsi, saat tehdä sen, sinua ei voida estää.
en käynyt koko viikossa missään, en soittanut kenellekään.
Vaikken pelkää ihmisiä, en halua tavata ketään.
hei,
ne pelot lisääntyy sitä myötä mitä enemmän on sisällä. tärkeintä olisi vaan lähteä ulos eikä välittää niistä peloista. sano itselles että nyt riittää ja lähde ulos. ne invalidisoi sut kokonaan ellet ala muuttamaan suuntaa. käy juttelemassa terapeutin kanssa asiasta. tarvitset aluksi vähän masennuslääkkeitä jos sulla ei vielä ole . tule parempi fiilis kunhan syö niitä riittävän kauan.
Samoja fiiliksiä minulla. Eipä tule ulkos lähdettyä muutoin kun ruokakauppaan. Syksyllä ja talvella oli helpompi liikkua, oli pimeämpää ja talvitakki oli suojana.
Minulla on sama juttu. En mene ulos kuin käyn kaupassa, jos on pakko. Minusta on tullut sellanen kotihiiri. Minäkin luulin, että masennus on ohi, mitä vielä. Olen samanlainen kuin sinä lisäksi paniikki iskee päälle.Mitä enemmän olen sisällä,sitä enemmän minusta tulee erakko.
samaa vaivaa oli mulla pahimpaan aikaan. Lääkitys ja terapia menossa ja tuo oire poistunut
Ihmispelkoahan se vaan on pelkää leimautumista, pelkää ihmisten arvostelua, pelkää että ihmiset huomaa että sairastaa psyykkistä sairautta. Kyllä se
antaa periksi pikkuhiljaa. Ainakin itsellä on näin käynyt ajattelen nykyään että ajatelkoot mitä lystää.Yritä vaan olla eristymättä,koita hakea vertais-seuraa vaikka se tuntuisi kuinka vaikealta tahansa. Sosiaaliset pelot on hyvin yleisiä ns. terveidenkin keskuudessa.
Sitähän se on, kun luulee, että jokainen vastaantulija arvostelee katseellaan ja alkaa pelottaa, että näkyykö masennus ja se "että olen täysi nolla" päälleppäin. Mutta sinä VAIN LUULET niin, että jokainen ihminen, joka vastaan tulee, arvostelee sinua. Näinhän ei ole, tuskin kukaan edes huomaa sinua, vaikka sinä ajattelet niin, että sata silmäparia tuijottaa ulkona sinua. Sen sijaan, että "kuulostelee" ja tarkkailee itseään ihmisten ilmoilla, kannattaa alkaa tarkkailla muita ihmisiä ja arvostella heitä, äänettömästi, hiljaa mielessään. Näin huomaa, että muutkaan eivät ole täydellisiä. Vastaantulijoista ja kohtaamistaan ihmisistä voi ajatella ilkeästikkin, hehän eivät sitä tiedä, mitä heistä ajattelet, tyyliin: Ompa tädilla iso ahteri. Karsea plottinenä tuolla pojalla. Nuori ihminen ja noin monta leukaa ja jenkkakahvatkin jo vyötäröllä, yök. Ompa paksureisinen nainen ja vielä tunkenut ne noin kireisiin trikoihin. Tuo nainen ei kyllä osaa kävellä pätkääkään noilla korkokengillä, naurettava harppu. Jessus mikä ölppipötsi tuolla pukumiehellä. Ompa tuo kassaneiti elämäänsä kyllästyneen näköinen. Oho, tuolla miehellä on pulisongit kuin Anttilan kuvastosta vuodelta 1971, järkky muinaisjäänne. jne.
Tuon on erittäin terapeuttista, kun huomaat, että monikaan ihminen ei kovin häävi ole ja se oma itsetuntokin nousee siitä pikkuhiljaa.