Tiesitkö, että juuri NAINEN ensimmäisenä käytti lestadiolaisuudessa
sitten niin tärkeiksi tulleita synninpäästösanoja "Jeesuksen nimessä ja
veressä on synnit anteeksi".
Hän oli Lestadiuksen tunnetun työtoverin ja saarnaajan Heikki
Parkajoen (Parka-Heikki) sisar, Maria (Eeva)Parkajoki.
Oli kesäkuu 1853 ja Lestadius ja Parkajoki pitivät seuroja
Kitkiöjärven Tuomaan talossa, kolmisen kilometriä Muoniosta länteen.
Maria Parkajoki julisti tallin ylisillä Lestadiuksen saarnan jälkeen
sielun tuskissaan kippuroiville naisille synninpästön, vakuuttaen
heidät siitä, että kaikki synnit on Kristuksen ristinkuoleman tähden
anteeksi annettu. Ne ovat anteeksi ilman mitään ihmenäkyjä, joiden
varassa siihen saakka oli vasta rohjettu uskoa itsensä armahdetuksi.
"Jeesuksen nimessä ja veressä."
Tämä oli ensimmäinen kerta. Uskon vahvistuksesi vakuutus.
Näistä tapahtumista kertoivat monet silminnäkijät ja sukulaisiltaan
tapahtumista kuulleet aikoinaan tätä asiaa selvittäneelle O.H.
Jussilalle. Nimittäin itse Lestadius ei halunnut heti ottaa
minkäänlaista erillistä synninpäästö-siunausta käyttöön. Hän epäröi yli
puoli vuotta. Samoin Juhani Raattamaa oli varovainen.
Esimerkiksi Ruotsin Ylitornion entinen kätilö ja rokottaja Matilda
Fogman muisteli niitä aikoja O.H. Jussilalle: "Kun Raattamaa Lutherin
postillasta oli käsittänyt syntien anteeksiantamisen evankeliumin ja
synninpäästön voiman, Laestadius ensin pelkäsi sitä käyttää.
Ensimmäisinä käsittivät evankeliumin ja syntien anteeksiantamisen neljä
naista: Heikki Parkajoen sisar Eeva (tai Maria) Muonion Ylipäästä,
Ranta-Loviisa (Loviisa Ranta) Muodoslompolosta ja Vuolon Luuva (Vuolon
emäntä Loviisa Vuolo), hänkin Muonion Ylikylästä. He ylistivät Jumalaa,
puhuivat Laestadiukselle kauan myöhään yöhön ja saarnasivat tavattoman
rohkeasti evankeliumia."
Uskovaiset naiset siis käyttivät ensimmäisenä Jumalan valtakunnan
päästöavaimia eli synninpäästön sanoja, joista tuli sittemmin Heikki
Parkajoen ja Juhani Raattamaan vakiinnuttamana lestadiolaisuuden
tunnusmerkki.
O.H. Jussila (itsekin vl) on haastatteuihin, aikalaistodisteisiin ja
muihin dokumenttilähteisiin nojautuen selvittänyt vuonna 1953
julkaistussa kirjassa Maitojyvä, millä tavoin tämä nykyään
vanhoillislestadiolaisuuteen anteeksisaamisen ja autuuden yksin
varmistama sanamuoto tuli otetuksi herätysliikkeessä käyttöön.
Lähde:
Jussila, O.H.(1953. Vangituille vapautusta - sidotuille päästöä:
Satavuotismuisto. Julkaisussa: Maitojyvä 1953.
LAESTADIOLAISTEN YLIOPPILASKOTI, Helsinki. 1953.
Vammala 1953 Vammalan kirjapaino Oy.
Sivut 3 ? 8.
http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila .htm
sitten niin tärkeiksi tulleita synninpäästösanoja "Jeesuksen nimessä ja
veressä on synnit anteeksi".
Hän oli Lestadiuksen tunnetun työtoverin ja saarnaajan Heikki
Parkajoen (Parka-Heikki) sisar, Maria (Eeva)Parkajoki.
Oli kesäkuu 1853 ja Lestadius ja Parkajoki pitivät seuroja
Kitkiöjärven Tuomaan talossa, kolmisen kilometriä Muoniosta länteen.
Maria Parkajoki julisti tallin ylisillä Lestadiuksen saarnan jälkeen
sielun tuskissaan kippuroiville naisille synninpästön, vakuuttaen
heidät siitä, että kaikki synnit on Kristuksen ristinkuoleman tähden
anteeksi annettu. Ne ovat anteeksi ilman mitään ihmenäkyjä, joiden
varassa siihen saakka oli vasta rohjettu uskoa itsensä armahdetuksi.
"Jeesuksen nimessä ja veressä."
Tämä oli ensimmäinen kerta. Uskon vahvistuksesi vakuutus.
Näistä tapahtumista kertoivat monet silminnäkijät ja sukulaisiltaan
tapahtumista kuulleet aikoinaan tätä asiaa selvittäneelle O.H.
Jussilalle. Nimittäin itse Lestadius ei halunnut heti ottaa
minkäänlaista erillistä synninpäästö-siunausta käyttöön. Hän epäröi yli
puoli vuotta. Samoin Juhani Raattamaa oli varovainen.
Esimerkiksi Ruotsin Ylitornion entinen kätilö ja rokottaja Matilda
Fogman muisteli niitä aikoja O.H. Jussilalle: "Kun Raattamaa Lutherin
postillasta oli käsittänyt syntien anteeksiantamisen evankeliumin ja
synninpäästön voiman, Laestadius ensin pelkäsi sitä käyttää.
Ensimmäisinä käsittivät evankeliumin ja syntien anteeksiantamisen neljä
naista: Heikki Parkajoen sisar Eeva (tai Maria) Muonion Ylipäästä,
Ranta-Loviisa (Loviisa Ranta) Muodoslompolosta ja Vuolon Luuva (Vuolon
emäntä Loviisa Vuolo), hänkin Muonion Ylikylästä. He ylistivät Jumalaa,
puhuivat Laestadiukselle kauan myöhään yöhön ja saarnasivat tavattoman
rohkeasti evankeliumia."
Uskovaiset naiset siis käyttivät ensimmäisenä Jumalan valtakunnan
päästöavaimia eli synninpäästön sanoja, joista tuli sittemmin Heikki
Parkajoen ja Juhani Raattamaan vakiinnuttamana lestadiolaisuuden
tunnusmerkki.
O.H. Jussila (itsekin vl) on haastatteuihin, aikalaistodisteisiin ja
muihin dokumenttilähteisiin nojautuen selvittänyt vuonna 1953
julkaistussa kirjassa Maitojyvä, millä tavoin tämä nykyään
vanhoillislestadiolaisuuteen anteeksisaamisen ja autuuden yksin
varmistama sanamuoto tuli otetuksi herätysliikkeessä käyttöön.
Lähde:
Jussila, O.H.(1953. Vangituille vapautusta - sidotuille päästöä:
Satavuotismuisto. Julkaisussa: Maitojyvä 1953.
LAESTADIOLAISTEN YLIOPPILASKOTI, Helsinki. 1953.
Vammala 1953 Vammalan kirjapaino Oy.
Sivut 3 ? 8.
http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila .htm
Vastaukset 3
Vanhimmat
synnistä? Eikö Jeesus sovittanut syntimme ristinkuolemallaan, ilman mitään ehtoja ja lappilaisten maatalonemäntien keksimiä lauseita asian vahvistamiseksi?
Eikö jokaisella katuvalla ole lupa uskoa syntinsä anteeksi Kristuksen uhrin ilman tuota muodollista synninpäästöä? Miksi Jeesuksen sovitustyö ei ole pätevä ilman noita sanoja?
Kun ne on keksitty vasta 150 vuotta sitten, niin kuinka sitä ennen kukan on saanut syntejään anteeksi kun ei ole ollut tuota "Jeesuksen nimessä ja veressä! -lausetta?
Olet tismalleen oikeassa, vain Jeesus sovittaa syntimme, vain Jeesus.
Kyllä se, mitä Milla teki, oli Raamatun mukaista, sillä jokaisessa uskovassa on uskon antama Pyhän Hengen pappeus. Mutta ettei puurot ja vellit mene sekaisin, usko Jeesukseen vain pelastaa. >> Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille, Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Milla toi Lestadiuselle vain elävän uskon ja VLien viljelemä >> synnit anteeksi Jeesuksen veressä on vain henkilökohtainen rippi, ei pelastuksen sanoma, vai ristiin naulittiinko yhtään Lestadiolaista Jeesuksen viereen. Toisaalta, Millaan/ Mariaan loppu sitten lahkon naisen kunnioitus, jopa nimi yritettiin muuatta jopa Raamattuun äidiksi??? niin ihmisten tekemissä säännöissä lahko elää.
Mutta mikä SRK;lle on tärkein, jos sileää ihmiset huomaisivat, että Jeesus pelastaa, kolehtianteeksianto, joka tulee olla viikoittaista, menettäisi merkityksensä, ja koko lahko hajoaisi, kuten hajoaakin suviseuroissa.
poimittua:
...niinkuin kuulet itsellesi julistettavan syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen, niin usko se, ja sinä totisesti sen saat.
...kun synninpäästössä julistetaan synnit anteeksi, niin pidä näitä sanoja yhtä totisina, kuin jos Jumala itse olisi sanat lausunut. Jumala itse julistaakin sinulle sen päätöksen, että olet synnistä vapaa.
Matti Suo käyttää kirjassaan synnin päästöksi samoja sanoja kuin Luther; Jeesuksen nimeen...
Synninpäästössä voima ei ole sanoissa, eikä sananlausujassa, vaan siinä, että USKOO sanat todeksi omalle kohdalle.