Eilisen tapahtuman jälkeen Palvelutalossa ajatukset kulkee edelleen siinä, että voidaanko näin todella menetellä.
Äitini on vaikeaa dementiaa sairastava 84-vuotias vanhus, asunut jo kolme ja puoli vuotta Dementiakodissa. Muuten niin touhukas hyvin liikkuva ihminen, mutta muisti on hukassa.
Eilen aamulla puhelimeni soi, nuori hoitajaopiskelija ilmoitti minulle, että äiti on jouduttu viemään ambulanssin ja poliisien kanssa täältä, kun hän oli saanut erittäin agressiivisen kohtauksen viiden aikoihin aamulla. Kysyin, mitä tapahtui ja hän kertoi mitä tiesi. Sitten kysyin minne äiti on viety. Hän ei tiennyt, aikoi ilmoittaa sitten kun kuulee enemmän, kello oli noin 8-9 välillä aamulla.
Järkytykseltäni en itsekään ajatellut sen enempää, raksutti vain että poliisien kanssa. Hyvänen aika.
Hetken mietittyäni rupesin soittamaan sairaalaan, minne ambulanssi yleensä vie, ja muutaman soiton jälkeen sain tiedon missä äitini on.
Lähdin sinne ja sain kuulla, kuinka hänet oli tuotu kädet selän taakse sidottuna päivystykseen.
Dementoitunut ihminen, joka ei muista, ei tiedä mitä äsken on tapahtunut, makasi vyötettynä sängyssä, huusi, itki ja kiroili. Hänellä oli varmasti hätä. Oli saanut rauhoittavaa lääkettä tultuaan, mutta se kohtaus oli niin raju, ettei kovin äkkiä palaudu.
Tutkimuksia tehtiin, yritin rauhoitella parhaani mukaan, olen tottunut saamaan äidiltäni monenlaista ryöppyä silmilleni näiden viiden vuoden aikana, kun hoidin häntä vuoden kotona, ja niin sitä tuli nytkin.
Sitten tuli tutkimustuloksia, "pissatulehdus", näin saattaa dementikko reagoida, kun ei tiedä eikä muista hetkeä enempää.
Mutta jäin miettimään, onko liian vähän väkeä tuollaisessa dementiakodissa, kun ei ole "oikeaa" sairaanhoitajaa paikalla esim yököttämässä, joka voisi antaa rauhoittavan pistoksen tai lääkkeen. Eihän näillä opiskelijoilla ja muulla hoitohenkilökunnalla ole oikeutta. Yli 30 asukasta ja yksi valvoja kameroineen.
Tämä on yksityinen palvelutalo keskellä kaupunkia.
Ja sitten ambulanssimies kertoi, että he eivät voi käyttää rajuja otteita, vaan oli soitettava poliisit. Onko todella näin, että sairas vanha ihminen joutuu kokemaan vielä tällaista.
Tietenkin me selvitämme tarkasti tämän tapahtuman.
Palvelutalossa
18
2124
Vastaukset
Järkyttävää ja surullista kuultavaa, ainakin meidän vanhojen kannalta, jotka ehkä itse olemme kohta samojen tosiasioiden edessä.
Olettaisi, että ambulansiimiehet pystyisivät taltuttamaan vanhan ja heikon naishenkilön.
Kirjoitathan myöhemmin tietoja meille, koskien äitiäsi ja tapauksen jatkokäsittelyä.
Valmius eri tilanteisiin pitäisi olla paljon parempi. Kas kun eivät kutsuneet Suomen armeijaa apuun?voikaan tapahtua, mistä ei tietoa leviä??
Sinulle Maarit voimia asian tutkimiseen ja äitisi olotilan korjaamiseen.
Selittelyt ei auta, parannusta on vanhusten kohteluun saatava.- Sinikynä
Maaritin kertomus sairaan äitinsä kohtelusta on taas yksi esimerkki ”hyvin vointi Suomen” tavasta hoitaa vanhukset.
Juuri pidetyt eduskuntavaalit ovat kuin kaukainen muisto menneiltä ajoilta, kun kaikki ehdokkaat kilvan toitottivat vanhusten hoidon tärkeyttä.
Todellinen tilanne avautuu surullisena, järkyttävänä ja ärsyttävänä monille lähiomaisille päivittäin. Suuri yleisö…me suomalaiset emme saa niistä tietoa, muuten, kuin sattumalta, kuten nyt tässä tapauksessa.
Mitä tekevät valvovat viranomaiset? Mitä tekee ne lukemattomat, monesti poliittisin perustein valitut tarkastajat? Ja mitä tekee esim. läänin portaan viranomaiset? Pitääkö ensin tapahtua järkyttäviä asioita ja omaisten niistä valittaa, ennen kuin konsulit heräävät?
Elämme kolmatta vuosituhatta. Nyt ei enää yksinkertaisesti saa kohdella vanhoja sairaita ihmisiä, kuin rikollisia. Täytyy olla keinoja kohdella levotontakin, sairasta vanhusta inhimillisesti.
Meitä ns. vanhuuseläkeläisiä, siis yli 65 vuotiaita, on nyt lähes miljoona ja määrä kasvaa kovaa vauhtia.
Monet meistä ovat riskiryhmässä joutua samaan tilanteeseen, mistä tässä on puhe.
Annammeko sen tapahtua? Vai ryhdymmekö jo nyt vaatimaan äänekkäästi parempaa kohtelua, ennen kun sairaus, tuska ja hätä meidät kohtaa?
Niin sanotut yksityiset hoitolaitokset ovat bisnes-pohjalla toimivia. Siksi niiden valvontaa on tiukennettava tuntuvasti. Yhä enemmä ja enemmän pitää tällaisia tapauksia tuoda julki, että asennoitumiseen tulee muutosta.
Kirjoitelkaa hyvät ihmiset tällaisista tapauksista, se saa päättäjät heräämään. Kiitos Maarit että toit asian esille.Kovin oli ikävä kohtaus yksityisessä hoitokodissa. Ymmärrän hyvin miten omaiset ovat huolissaan hoidettavan kohtalosta.
Valitettavasti näitä "raivareita" tapahtuu, jokainen meistä ymmärtää, kun sairaus tai sairaudet tuhoavat aivojen toiminnan, joskus voi tulla eteen tällainen ennalta arvaamaton tilanne. Ihme kumma, silloin voimaa löytyy kun pienestä kylästä,on kyseessä minkäikäinen henkilö tahansa.
Kaikki mahdolliset normaaliin käyttäytymiseen kuuluvat tavat ovat poissa. Ennalta ehkäisy on rauhoittavat lääkkeet,niitäkin kehoitetaan välttämään. Arvioi sitten ennalta kuka mahdollisesti saa raivarin.
Hoitaja ja ambulanssimiehet ovat yrittäneet taltuttaa riehuvaa heille annettujen valtuuksien mukaan ilman tulosta. Viimeinen oljenkorsi tilanteen haltuun ottamiseksi on poliisit joilla on lain säätämät valtuudet.
Ensiaputyötä kokeneena tiedän millaisien hyökkäysten kohteeksi ennalta arvaamatta voi myös hoitohenkilökunta joutua, purraan, syljetään,potkitaan, käydään käsiksi, maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi nimittely, ym, mustelmat ovat jokapäiväistä palkanlisää. Vaitiolovelvollisuuteen vedoten pitää vain nuolla haavansa mukisematta, korvauksia on turha hakea. Aina näissä tilanteissa myös henkilökunta saa omat "mustelmansa".
On hyvä selvittää miten tilanne johti tähän. Henkilökunta myöteisesti suhtautuu omaisten vaatimiin selvityksiin, silloin ei jää kenellekään osapuolelle epäselvyyttä mikä johti tällaiseen toimintaan.- Sinikynä
Ihmettelen hieman reetta5:n kommenttia, kun hän väittää, että "aina näissä tilanteissa myös henkilökunta saa mustelmia".
Onko näistä tapauksista tehty tarkka tilasto vai onko reetta5 aina paikalla, kun näitä tilanteita sattuu, kun hän voi sanoa tuolla tavoin?
Sitä paitsi ammattitaitoinen ja riittävä henkilökunta kyllä selviää ilman mustelmia useimmissa tapauksissa.
Mutta siitähän tässäkin tapauksessa oli kysymys, että paikalla EI OLLUT AMMATTITAITOISTA HENKILÖKUNTAA ja oliko hoitolaitoksen asiat muutenkaan kunnossa tällaisia tapauksia ajatellen.
Ovatko valvontaviranomaiset tehneet tehtävänsä?
Sietää olla tarkempi kommentoidessaan näitä arkoja asioita, sillä ne ovat omaisillekin hyvin tuskallisia. - mennyttä elämää
Sinikynä kirjoitti:
Ihmettelen hieman reetta5:n kommenttia, kun hän väittää, että "aina näissä tilanteissa myös henkilökunta saa mustelmia".
Onko näistä tapauksista tehty tarkka tilasto vai onko reetta5 aina paikalla, kun näitä tilanteita sattuu, kun hän voi sanoa tuolla tavoin?
Sitä paitsi ammattitaitoinen ja riittävä henkilökunta kyllä selviää ilman mustelmia useimmissa tapauksissa.
Mutta siitähän tässäkin tapauksessa oli kysymys, että paikalla EI OLLUT AMMATTITAITOISTA HENKILÖKUNTAA ja oliko hoitolaitoksen asiat muutenkaan kunnossa tällaisia tapauksia ajatellen.
Ovatko valvontaviranomaiset tehneet tehtävänsä?
Sietää olla tarkempi kommentoidessaan näitä arkoja asioita, sillä ne ovat omaisillekin hyvin tuskallisia.Nyt joudutaan palkkaamaan kouluttamatonta väkeä, kunhan vaan joku saadaan. Moni varmaankin menee harjoittelijaksi aikomuksenaan opiskella vanhustyöhön liittyvään ammattiin, mutta kyllä on varmasti järkytys huomata, että on selvittävä omin avuin vaikeissa tilanteissa.
Kyllä aina koulutettu ihminen pitäisi olla saatavilla.
Ymmärsin, että tässä tapauksessa niin ei ollut. Sinikynä kirjoitti:
Ihmettelen hieman reetta5:n kommenttia, kun hän väittää, että "aina näissä tilanteissa myös henkilökunta saa mustelmia".
Onko näistä tapauksista tehty tarkka tilasto vai onko reetta5 aina paikalla, kun näitä tilanteita sattuu, kun hän voi sanoa tuolla tavoin?
Sitä paitsi ammattitaitoinen ja riittävä henkilökunta kyllä selviää ilman mustelmia useimmissa tapauksissa.
Mutta siitähän tässäkin tapauksessa oli kysymys, että paikalla EI OLLUT AMMATTITAITOISTA HENKILÖKUNTAA ja oliko hoitolaitoksen asiat muutenkaan kunnossa tällaisia tapauksia ajatellen.
Ovatko valvontaviranomaiset tehneet tehtävänsä?
Sietää olla tarkempi kommentoidessaan näitä arkoja asioita, sillä ne ovat omaisillekin hyvin tuskallisia.Vastineessanne, aliarvioitte tietojani ja taitojani, tietämättä asiantuntemustani.
Katsomme eri tasoilta asiaa,herra Sinikynä omalla näkemyksellään ja tietoinen halu loukata ja aliarvioida ammattitaitoani.
Kirjoitin vastauksen yleisellä tasolla kohdistamatta asiaa keneenkään henkilönä.Yleisillä keskustelupalstoilla keskusteluissa pitää varoa loukkaamasta toista kirjoittajaa sen jo antaa ymmärtää netti-etiketti.
On vuorenvarmaa, hoitolaitoksissa sattuvat tapahtumat selvitetään perinpohjaisesti, toimitaan selvityksen edellyttämällä tavalla.
Kuten tiedätte Sinikynä, tapahtumassa on kaksi osapuolta. On aivan oikein omaisten pyytää selvitystä heitä askarruttavista asioista.
Kuka lohduttaisi Nyytiä?reetta5 kirjoitti:
Vastineessanne, aliarvioitte tietojani ja taitojani, tietämättä asiantuntemustani.
Katsomme eri tasoilta asiaa,herra Sinikynä omalla näkemyksellään ja tietoinen halu loukata ja aliarvioida ammattitaitoani.
Kirjoitin vastauksen yleisellä tasolla kohdistamatta asiaa keneenkään henkilönä.Yleisillä keskustelupalstoilla keskusteluissa pitää varoa loukkaamasta toista kirjoittajaa sen jo antaa ymmärtää netti-etiketti.
On vuorenvarmaa, hoitolaitoksissa sattuvat tapahtumat selvitetään perinpohjaisesti, toimitaan selvityksen edellyttämällä tavalla.
Kuten tiedätte Sinikynä, tapahtumassa on kaksi osapuolta. On aivan oikein omaisten pyytää selvitystä heitä askarruttavista asioista.
Kuka lohduttaisi Nyytiä?Toivottavasti omaiset saavat heitä tyydyttävän selvityksen tilanteesta. Ymmärrän hyvin omaisten huolen läheisestään, Demetiaan kuuluu sairauden äkilliset muutokset psyyken puolella. Yksinkertaisesti kun ei tajua niin ei tajua, toimii täysin hallitsemattomasti.
Mainitsin jo edellä, aina tapahtumista jää henkiset mustelmat. Mustelmat joille jää kasvot usein ikuisiksi ajoiksi kaikille osapuolille.
Hoitotyö on monikasvoista, pyyteetöntä hoivaamista joka vaatii paljon alalla työskentelevältä.
Toivon asian selkiintymistä kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Tapaus vaatii hyvät henkiset voimavarat omaisilta ja hoitajalta.
Asian käsittely itsensä kanssa vie aikaa. Pääseekö asian ylitse vai ei on iso kysymysmerkki, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kuka lohduttaisi Nyytiä, koskee kaikkia osapuolia.- eräs omainen
reetta5 kirjoitti:
Toivottavasti omaiset saavat heitä tyydyttävän selvityksen tilanteesta. Ymmärrän hyvin omaisten huolen läheisestään, Demetiaan kuuluu sairauden äkilliset muutokset psyyken puolella. Yksinkertaisesti kun ei tajua niin ei tajua, toimii täysin hallitsemattomasti.
Mainitsin jo edellä, aina tapahtumista jää henkiset mustelmat. Mustelmat joille jää kasvot usein ikuisiksi ajoiksi kaikille osapuolille.
Hoitotyö on monikasvoista, pyyteetöntä hoivaamista joka vaatii paljon alalla työskentelevältä.
Toivon asian selkiintymistä kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Tapaus vaatii hyvät henkiset voimavarat omaisilta ja hoitajalta.
Asian käsittely itsensä kanssa vie aikaa. Pääseekö asian ylitse vai ei on iso kysymysmerkki, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kuka lohduttaisi Nyytiä, koskee kaikkia osapuolia.Minulla on erittäin hyvät kokemukset ambulanssien ensihoitajista, hehän aloittavat jo veritulpan liotushoidonkin ambulanssissa.olen nähnyt monasti isäni kohdalla heidän potilasta kunnioittavan ja kaikkia rauhoittavan käytöksensä.
Poliisihan täytyy kutsua myös, jos joku kuolee kotonaan ja kai jonkinlaisia kuulustelujakin pidetään Ei sekään ole omaisille mieleistä, mutta se kuuluu järjestelmään. - on täälläkin
eräs omainen kirjoitti:
Minulla on erittäin hyvät kokemukset ambulanssien ensihoitajista, hehän aloittavat jo veritulpan liotushoidonkin ambulanssissa.olen nähnyt monasti isäni kohdalla heidän potilasta kunnioittavan ja kaikkia rauhoittavan käytöksensä.
Poliisihan täytyy kutsua myös, jos joku kuolee kotonaan ja kai jonkinlaisia kuulustelujakin pidetään Ei sekään ole omaisille mieleistä, mutta se kuuluu järjestelmään.kun lähiomaiseni kuoli yllättäen kotonaan ollessaan yksin.
Kun silloin soitettiin hätänumeroon, tuli lääkäri ja poliisi lähestulkoon samalla oven avauksella.
Se oli ihan ymmärrettävää, että lain mukaan oli näin toimittava, eikä siinä ollut mitään huomautettavaa.
Mutta tässä tapauksessa, joka antoi aiheen tälle ketjulle, oli tilanne aivan erilainen, jos ymmärsin sen oikein siitä Maaritin selostuksesta.
Hänen äitinsä oli dementiaa sairastavien vanhusten hoitolaitoksessa, jossa pitäisi kaiken järjen mukaan olla asiansa osaava, riittävä henkilökunta.
Mutta siitä selostuksesta päätellen näin ei ollut, vaan paikalla oli yksi epäpätevä yöhoitaja, joka oli neuvoton tällaisen tapauksen ilmaannuttua.
Se, että ambulanssin ensihoitajat pyysivät poliisin paikalle, selitettiin sillä, että ensihoitajat eivät saa käyttää väkivaltaa agressiivisesti käyttäytyvää potilasta kohtaan.
Missä määrin poliisi käytti väkivaltaa ei ole tiedossani, mutta jo se, että poliisi oli kutsuttu paikalle, aiheutti järkytyksen lähiomaisissa. Näinhän Maarit asian kuvailee.
Tuntuu aika oudolta, että yli kahdeksankymmentä vuotias vanhus ja nainen on niin vaikeasti hoidettava, että ambulanssin ensihoitajat eivät selvinneet siitä.
Tämän halusin kertoa nimim. ensihoitajalle ja muillekin, vaikka asia ei minua kosketa muuta kun empaattisena lähimmäisenä.
- mikkoWaari
Kiitos .oli oikein asiallinen kirjoitus,joka toivottavasti herättää mielenkiintoa jo päättäjissäkin
- tapaus mutta
hän pääsi hoitoon,olen kuullu että kun se pääsee pahaksi ,niin se menee aivoihin.Omalla kohdallani olen sairastanut,mutta lähdin onneksi heti lääkäriin ja sattui vielä ulkomailla.Olisi oltava kyllä hoitohenkilö kuntaa enemmän kuin yksi.Niin sitä mentiin taas lankaan lupausten kanssa,herrat nostaa vain palkkoja ja lisää virkoja.Pidetään toisistamme huolta.
Ymmärrän oikein hyvin, omaisille on aina suuri shokki, Hoitajat dementia osastoilla taas tietävät missä mennään, mutta heillä on vaitiolo
velvollisuus. Ei niitä muuten salata, kyllä omaiset saavat tietoa niin halutessaan.
He taas päättävät puhutaanko asiasta, vai ei.
Päättäjiä nämä asiat eivät liikuta pätkän vertaa... onhan se nähty!! Vaalit ovat nääs ohi...
Koulutetulla hoitajalla on lupa antaa rauhoittavaa lääkettä,ellei lääkitys riitä sitä voi soittaa vaikka yöllä lisää, ellei lääkäri ole paikalla.
Ketään loukkaamatta, tai kenenkään puolella olematta kyllä Reettan puheet pitävät paikkansa.
Agresiivisuus kuuluu osana dementiaan, ja monesti vaan pahenee iän myötä.
Samoin sellaiset ikäänkuin "raivokohtaukset" !
Omaisten onkin vaikea ymmärtää(kuka ei kotona hoida):Esimerkkejä olisi kymmenittäin, vaikka vierailevalle tyttärelle yritetään sanoa äidista tai isästä, se monesti torjutaan,, ei meidän äiti ole sellainen, hoitajat liioittelee.
Sitten kun äiti ennalta arvaamatta viskaa kuuman kahvin tyttärensä päälle vierastunnilla,
tai käy kurkkuun kiinni, sitten totuus alkaa valjeta.........
Olen samaa mieltä että ihan ehdottomasti hoitajia pitäisi saada lisää kaikille vanhus-osastoille.
Ehkä tilanne ei olisi päässytkään niin pahaksi jos olisi ollut useampi hoitaja rauhoittamassa, ja saanut siellä oikeanlaisen lääkityksen heti alkuun.
Nämä ovat hyvin ikäviä ja masentavia omaisille.
Dementtia on sairaus, kuten muutkin sairaudet, eikä sitä itse niin täysin tiedosta.
Ainakin se "herättää",, että itse muistaisi olla kiitollinen jokaisesta "terveestä" päivästä, kun muistikin vielä pelaa....
Maarit60, Hyvää vointia ja jaksamista Sinulle!!
Varmaan tilanne taas rauhoittuu, ja palaa entisiin uomiinsa! Jospa se tapaus vähän jouduttaisi henkilökunnan lisäystäkin, toivotaan niin!!meri-kukka98 kirjoitti:
Ymmärrän oikein hyvin, omaisille on aina suuri shokki, Hoitajat dementia osastoilla taas tietävät missä mennään, mutta heillä on vaitiolo
velvollisuus. Ei niitä muuten salata, kyllä omaiset saavat tietoa niin halutessaan.
He taas päättävät puhutaanko asiasta, vai ei.
Päättäjiä nämä asiat eivät liikuta pätkän vertaa... onhan se nähty!! Vaalit ovat nääs ohi...
Koulutetulla hoitajalla on lupa antaa rauhoittavaa lääkettä,ellei lääkitys riitä sitä voi soittaa vaikka yöllä lisää, ellei lääkäri ole paikalla.
Ketään loukkaamatta, tai kenenkään puolella olematta kyllä Reettan puheet pitävät paikkansa.
Agresiivisuus kuuluu osana dementiaan, ja monesti vaan pahenee iän myötä.
Samoin sellaiset ikäänkuin "raivokohtaukset" !
Omaisten onkin vaikea ymmärtää(kuka ei kotona hoida):Esimerkkejä olisi kymmenittäin, vaikka vierailevalle tyttärelle yritetään sanoa äidista tai isästä, se monesti torjutaan,, ei meidän äiti ole sellainen, hoitajat liioittelee.
Sitten kun äiti ennalta arvaamatta viskaa kuuman kahvin tyttärensä päälle vierastunnilla,
tai käy kurkkuun kiinni, sitten totuus alkaa valjeta.........
Olen samaa mieltä että ihan ehdottomasti hoitajia pitäisi saada lisää kaikille vanhus-osastoille.
Ehkä tilanne ei olisi päässytkään niin pahaksi jos olisi ollut useampi hoitaja rauhoittamassa, ja saanut siellä oikeanlaisen lääkityksen heti alkuun.
Nämä ovat hyvin ikäviä ja masentavia omaisille.
Dementtia on sairaus, kuten muutkin sairaudet, eikä sitä itse niin täysin tiedosta.
Ainakin se "herättää",, että itse muistaisi olla kiitollinen jokaisesta "terveestä" päivästä, kun muistikin vielä pelaa....
Maarit60, Hyvää vointia ja jaksamista Sinulle!!
Varmaan tilanne taas rauhoittuu, ja palaa entisiin uomiinsa! Jospa se tapaus vähän jouduttaisi henkilökunnan lisäystäkin, toivotaan niin!!Kiitos teille kaikille kannustavista ja osaaottavista mielipiteistänne.
Tässä ei ole kyse ruveta arvostelemaan kenenkään ammattitaitoa ja kokemuksia työssään, vaan siitä kuinka avuton se sairas ihminen on ja siitä, että todella näissä kyseisissä yksityisissä kodeissa pidetään niin vähän henkilökuntaa kun vain mahdollista, ja vain murto-osa on saanut koulutuksen tällaisten esim dementikkojen hoitoon. Heidän maailmansahan on aivan eri kun meidän, joilla vielä muisti pelaa.
Ja tottakai on aina kaksi puolta potilaat ja hoitohenkilökunta.
Minä tunnen äitini temperamentin ennen sairautta ja karvaasti myös sairauden puhjettua. Olen saanut monet kerrat näpeilleni hänen omaishoitajanaan ja sen vuoden aikana, minkä hän asui kanssani mieheni ja minun kodissa. Se aika ei tule unohtumaan koskaan. Mutta onneksi ymmärrän ja tiedän, että ne kaikki pahat sanat ja haukkumiset, ne kuuluvat tähän sairauteen, olen niiltä osin "roskakorini" tyhjentänyt.
Mutta kuitenkin on syytä ja halua selvittää mistä tämä tilanne lähti ja kuinka kaikki tapahtui, ja varmasti omaiset saavat tiedot asioista, mikä heitä kiinnostaa.
Olen kiitollinen, että on tällaisia hoitokoteja olemassa, koska ei meillä kaikilla ole mahdollisuus eikä edes taito hoitaa sairaita vanhempiamme kotihoidossa. Mutta kun tällaista sattuu, niin tottakai me jokainen omainen hätkähdämme, onko meidänkin tulevaisuus millaisissa käsissä yhteiskunnassamme kun se aika koittaa.
Ja tähän lopuksi kiitoksien myötä, kävin äsken äitini luona sairaalassa, minne hänet nyt hoitoon määrättiin tutkimuksiin ja lääkkeiden kontrolliin.
Hän oli rauhallinen, muistamaton koko eilisestä tapahtumasta, oli vain tyttärelleni sanonut, että hän oli ihmeellisessä elokuvassa käynyt, muttei muistanut koska ja millaisessa.- Atolfia
maarit60 kirjoitti:
Kiitos teille kaikille kannustavista ja osaaottavista mielipiteistänne.
Tässä ei ole kyse ruveta arvostelemaan kenenkään ammattitaitoa ja kokemuksia työssään, vaan siitä kuinka avuton se sairas ihminen on ja siitä, että todella näissä kyseisissä yksityisissä kodeissa pidetään niin vähän henkilökuntaa kun vain mahdollista, ja vain murto-osa on saanut koulutuksen tällaisten esim dementikkojen hoitoon. Heidän maailmansahan on aivan eri kun meidän, joilla vielä muisti pelaa.
Ja tottakai on aina kaksi puolta potilaat ja hoitohenkilökunta.
Minä tunnen äitini temperamentin ennen sairautta ja karvaasti myös sairauden puhjettua. Olen saanut monet kerrat näpeilleni hänen omaishoitajanaan ja sen vuoden aikana, minkä hän asui kanssani mieheni ja minun kodissa. Se aika ei tule unohtumaan koskaan. Mutta onneksi ymmärrän ja tiedän, että ne kaikki pahat sanat ja haukkumiset, ne kuuluvat tähän sairauteen, olen niiltä osin "roskakorini" tyhjentänyt.
Mutta kuitenkin on syytä ja halua selvittää mistä tämä tilanne lähti ja kuinka kaikki tapahtui, ja varmasti omaiset saavat tiedot asioista, mikä heitä kiinnostaa.
Olen kiitollinen, että on tällaisia hoitokoteja olemassa, koska ei meillä kaikilla ole mahdollisuus eikä edes taito hoitaa sairaita vanhempiamme kotihoidossa. Mutta kun tällaista sattuu, niin tottakai me jokainen omainen hätkähdämme, onko meidänkin tulevaisuus millaisissa käsissä yhteiskunnassamme kun se aika koittaa.
Ja tähän lopuksi kiitoksien myötä, kävin äsken äitini luona sairaalassa, minne hänet nyt hoitoon määrättiin tutkimuksiin ja lääkkeiden kontrolliin.
Hän oli rauhallinen, muistamaton koko eilisestä tapahtumasta, oli vain tyttärelleni sanonut, että hän oli ihmeellisessä elokuvassa käynyt, muttei muistanut koska ja millaisessa.että olet joutunut äitisi kiukun kohteeksi. Vaikka kuinka sen koettaa unohtaa, kyllä se mieleen palaa. Onneksi olet ymmärtäväinen ja annat anteeksi.
Ymmärrän myöskin hoitajien voimattomuuden tällaisissa tapauksissa, jos ei ole päteviä paikalla.
Onneksi äitisi on nyt sairaalassa, jossa testataan lääkkeitä, jotka tasoittavat näitä kohtauksia. Nykyäänhän on hyviä lääkkeitä, kunhan sopiva koknaisuus löydetään.
Surullista, että tämä dementia on todella yleistä nykyään. Me ikäihmiset elämme niin vanhoiksi, että se kohtalo voi olla meidän kenen tahansa osana. Toivon vaan hartaasti, että en joutuisi koskaan löukkaamaan lapsiani tällaisten kohtausten sattuessa.
Onnellinen asia on, ettei äitisi muista tapahtunutta. Muistamattomuudesta on hyötyäkin.
Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi!
Halusin tässä hieman valottaa ensijärkytyksen mentyä tilannetta tälle tapahtumalle.
Aluksi täytyy todeta, että on tultu tilanteeseen, että äitini dementia on nyt ehkä siinä vaiheessa, että hän ei olekaan enää sen kuntoinen, että voisi asua tällaisessa dementiakodissa, vaan on jo ehkä erilaiseen hoitomuotoon menossa. No se tilanne selviää, kun aikaa menee. Nyt hän on kuitenkin sairaalahoidossa.
Tuosta meitä omaisia järkyttäneestä tilanteesta on raportointi meneillään. Ambulanssimiesten ja poliisien toimet on tiedossa, heidän oikeutensa ja velvollisuutensa. Ainoastaan vielä on saamatta tieto, mitä on tapahtunut silloin aamun tunteina, mikä on laukaissut tämän tilanteen, mutta sekin tieto on tulossa kirjallisena.
Ja me lähiomaiset menemme sinne Palvelutaloon asian tiimoilta juttelemaan.
Paljon olen minäkin tästä sairaudesta lukenut ja saanut tietoa, mutta ensijärkytys ja tällaiseen tapahtumaan reagointi, kun ei tiedä käytäntöjä, saa tietenkin mielen ja jopa vihankin liikkeelle.
Ja tuo, että poliisit mukana, se sattui, jopa sisarenikin, joka on sairaanhoitajana vanhusten parissa, ei ollut koskaan kuullut, että näinkin rajuihin toimiin joudutaan ryhtymään.
Mutta tällaista on elämä ja sen lait ja kiemurat.
Näistä asioista vaan julkisesti niin kovin vähän kerrotaan.
Nyt kaunista kesää palstan kirjoittajille ja lukijoille ja kiitokset mielenkiinnosta ja vastauksistanne.
Elämä jatkuu, ei koskaan tiedä etukäteen, mitä sillä on annettavaa.- Likka321
Ymmärrän hyvin tuskasi ja toivon Sinulle jaksamista.
Oma äitini on samanikäinen ja vaikeasti sairas ,mutta henkisesti vielä virkeä. Minulla on vain kovin pitkä välimatka käydä häntä katsomassa. Huolta on onneksi jakamassa monta sisarustani ja nuoremmatkin sukupolvet.Nuorille ja lapsille on hyvä nähdä vanhusten tilanne läheltä, ehkä seuraavat sukupolvet hoitavat asiat paremmin.
Lämpimät terveiset täältä etelärannikolta sinne, luumupuut aloittelevat juuri kukintaansa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt3708394- 582344
- 341712
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että271569IS Viikonloppu 29.-30.6.2024
Melko hyvä 3- -tasoiseksi merkitty Kovis Jari Keräseltä. Pääkuvan merkitys on varsin vähäinen rajoittuen alakulman aukio811324- 1201312
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia. Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA hel3531154- 161025
Tässä viimeinen mahdollisuutesi nainen
Kysyä tai sanoa minulle, jos jotain jäi vuosien takaisista. Sen verran meillä oli kuitenkin jotain, että välillä mietin541002- 112941