Juu täällä kotosalla oon yksin kissan kaa.
Vaimo joka nyt on virallisesti vaimoni.
lähti yhden naisystävän luokse asumaan.Itse
jäin tänne kolmioon,,meillä onyksi 8wee tyttö,joka
kaiken lisäksi on huostaanotettu ja siirreetään sijaisperheeseen,jossa ainakin aluksi kk välein tapaaminen.Olipas vaimolla sopiva ajoitus jättää mut.Ei kuulemma palaa enää samaan asuntoon ,koska täällä on vain ikäviä muistoja.Todella ahdistavaa vielä kuulla moinen juttu.Voi olla että tulee sitten sinne uuteen asuntoon kunhan oon saanu itteni kuntoon,elikkä mun täytyy muuttua ihan toiseksi mieheksi että voisi palata ,näyttöä täytyy olla.Täällä yksin tiskaan siivoon hoidan kissaa katson mitä postia tulee ja ilmottelen niistä hänelle.Tää on todella raastavaa ei ystävää missään kuka tällasenkin huolii kun kertoo kaikki tarinat ..ei kukaan...Sukulaisista ei mitään apua tuskin voisin mennä asumaan esim systerin luokse tai minnekään muuallekkaan...
Vaimo joka nyt on virallisesti vaimoni.
lähti yhden naisystävän luokse asumaan.Itse
jäin tänne kolmioon,,meillä onyksi 8wee tyttö,joka
kaiken lisäksi on huostaanotettu ja siirreetään sijaisperheeseen,jossa ainakin aluksi kk välein tapaaminen.Olipas vaimolla sopiva ajoitus jättää mut.Ei kuulemma palaa enää samaan asuntoon ,koska täällä on vain ikäviä muistoja.Todella ahdistavaa vielä kuulla moinen juttu.Voi olla että tulee sitten sinne uuteen asuntoon kunhan oon saanu itteni kuntoon,elikkä mun täytyy muuttua ihan toiseksi mieheksi että voisi palata ,näyttöä täytyy olla.Täällä yksin tiskaan siivoon hoidan kissaa katson mitä postia tulee ja ilmottelen niistä hänelle.Tää on todella raastavaa ei ystävää missään kuka tällasenkin huolii kun kertoo kaikki tarinat ..ei kukaan...Sukulaisista ei mitään apua tuskin voisin mennä asumaan esim systerin luokse tai minnekään muuallekkaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei toista ihmistä voi/saa muuttaa täysin toiseksi, eikä siihen pidä suostua. Pieniä myönnytyksiä voi toki tehdä, niinhän sitä avioliitossa joutuu kompromisseja muutenkin tekemään, mutta totaalinen muutos?? Ei onnistu (ainakaan pitkällä aikavälillä).
Tsemppiä sinulle! Yritä levätä ja löytää joka päivästä jokin positiivinen asia, olkoonkin se vaikka kiva leffa joka tv:stä tulee tms. Minua auttaa aina ulkoilma. Reipas kävelylenkki tekee hyvää, jos jaksat, niin yritä sitä.
Minä voisin "kuunnella". Sinulla tosiaan olisi varmasti paljon kerrottavaa, kun ottaa huomioon, että tyttärennekin on huostaanotettu. Enkä ole kärkäs tuomitsemaan, jos sitä pelkäät. Olen nähnyt itsekin elämää monelta kantilta ja tiedän, että mikään ei ole aivan mustavalkoista. Jos tahdot keventää sydäntäsi, laita sähköpostiosoitteesi tänne, niin kirjoitan sinulle.
jotakin mulle no annappa tulla...