motivaatiota laihdutukseen??

joka kerta kun meinaan sortua ajattelen pullamahaani. Lisäksi katson usein peiliin, niin siitä tulee motivaatiota. OOn osiaan ostanu mahdollisimman hyvää korvaavaa herkkuu (ei kyl aina auta) ja vaunujen kans käyn päivittäin tunnin kävelyl. Sit ku on vähän tulosta tullu, tulee enemmän motivaatiota, eikä haluu hetken mielijohteesta niin helposti tuhota tuloksii. Ikinä en osta herkkuja varastoon, sillä söisin ne kuiteskin pian. Niin ja sitten vertaan itteäni yhteen toiseen äiskään eli mielessäni luon muka jonku kilpailutilanteen, mut voishan tällanen ihan avoimestikin toimii, joku tsemppikaveri itelle. Hirveitä makeanhimoja tulee, mut ei voi syyä ku ei oo. No nää autto mulla, toivottavasti löydät

Itselläni oli nimittäin syynä ajanpuute, joten oli pakko hoitaa kuntoilu kotona, kolmen lapsen kanssa ei oikein lenkkeilykään onnistunut. Kuntopyörän oli hankkinut jo aikaisemmin, iltaisin yritin sillä siten aloitella. Kun töihin paluun aika läheni, oli pakko alkaa tehdä ihan lihaskuntojuttujakin, ja onnistuvat kotonakin ihan ilman apuvälineitäkin. Itse tein jumppani lasten päiväunien aikana, jätin vaan ne kotityöt rästiin, ja hoidin sitten illalla pois. Terveyskeskuksen fysioterapeutti laati ohjelman, maksoi 6 euroa. Ilman sellaistakin pärjää, jos on ns. terve, mutta itselläni on joitakin rajoitteita, siksi jouduin käymään siellä ensin tutkittavana. Hyvä ja halpa väline avuksi on myöskin jumppapallo, pieni miinus kuitenkin on sen suuri koko ahtaissa tiloissa varsinkin.

Jättitrampoliinia käytin myös, kun sellaisen hankinta tuli ajankohtaiseksi. On erittäin tehokasta kuntoilua, ja luutkin tykkää kovasti. Yllätys oli siinä myös se, että miten kokonaisvaltaisesti se perushyppelykin kiinteyttää.

Mitä motivaatioon tulee, itsellänikin oli ongelmia sen kanssa, joten pakotin itseni. Tiesin faktat, pitkän makoilun jälkeen (4 kk vuodelepoa ja sitten vauva-ajat)olin niin surkeassa kunnossa, että en olisi voinut tehdä työtäni, raskasta hoitotyötä. Sitten kun alkoi tuloksia näkymään ja huomaamaan se itsessään motivoi. Ja niitä kyllä näkyy, usko pois. Itse en ruokiin juuri muutosta tehnyt alkuun, koska jos kulutus lisääntyy ja energiansaanti pysyy entisellään laihtuu joka tapauksessa. Pikku hiljaa se napostelukin jäi vähemmälle ja nykyisin ei juuri ole minulla karkin himoakaan. Jos se joskus iskee, niin syön, en sillä ole itseäni lähtenyt kiusaamaan.

moikka vaa..
mulla kans tyttö 8kk..
siis jos sä oikeesti halut laihtua nii kyllä se halu sieltä tulee..
mulla alkuun meni joka toinen päivä suklaalövyjä!
no sitte oikeestui katoin peiliin aj häpesin itteäni..ei vaatteet mahtunu enään päälle! ainoastaan raskausvaatteet ja yhet ainoat housut!
silloin ajattelin et ei helvetti nyt on pakko tehä jotain!!!
takana on nyt 16 kg =)
kehtaa taas katta peilii..siis ihan ruokavaliota muuttamalla ja paljon liikuntaa..kävelen vaunulenkkejä noin 2h päivässä..kerran 1h amuupäivällä ku neiti nukkuu..ja sitte alkuillasta se toinen tunti!
tsemppiä kyllä se siitä..ja vaikka laihdutin nii oli mulla kerran viikossa herkkupäivä jolloin sain vetästä sen suklaalevyn napaan=)

Minä motivoin itseni niin, että otatin valokuvan, jossa kaikki ylimääräinen näkyy. Ei paljon tee herkkuja mieli, kun vilkaisee.

Sit oon aina aika ajoin ottanut uuden kuvan, ja nyt näyttää jo paremmalta.

Liikkumisesta ja pienestäkin painonpudotuksesta tulee hyvä olo, joka motiovi eteen päin.