Viiltely

http://www.kelaa.com/punainen/

Kyseessä ei ole mikään pro-viiltely sivusto, vaan paikan tarkoitus tukea viiltelyn ja muun itsensä vahingoittamisen lopettamista, sekä tarjota foorumi missä voi keskustella asiasta ja kaikesta siihen liittyvästä.

Foorumilta löytyy myös läheisille tarkoitettu palsta, jota pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin.

Itselleni tehokkain apu viiltelyn lopettamisessa on ollut terapia, jonka avulla olen löytänyt muita hallintakeinoja ahdistukseen ja siitä selviytymiseen.
Helppoa se ei kyllä ollut ja vei pitkän aikaa.

syy itsensä satuttamiseen on selvitettävä,eikä ainoastaan hoitaa oiretta, koska se saattaa auttaa hetkeksi,mutta laueta taas myöhemmin uudelleen.
Jos hän saa jo terapiaa ongelmiinsa, saattaa niiden selvittelyjen jälkeen tuokin oire poistua.
Kannattaa puhua asiasta terapeutin kanssa,joka voisi neuvoa muita keinoja pahan olon purkamiseen.
Joskus harvoin tuo tapa voi olla muutakin kuin pelkän ahdistuksen purkamista, eli liittyä johonkin varsinaiseen sairauteen joka aiheuttaa pakonomaista halua/tarvetta itsensä satuttamiseen.
Itsensä viiltelystä tulee helpolla tapa, joten kannattaa puuttua siihen ajoissa.
Terapia lienee paras keino saavuttaa pysyviä tuloksia.

Eiköhän sitä ala itse pikku hiljaa alkaa tajuamaan että niitä jälkiä mitä viiltää ei tule koskaan saamaan lopullisesti pois,ne jäävät. Itse olen ollut ns."kuivilla" viiltelystä nyt n.kk verran,ei ole helppoa lopettaa mutta päivä kerrallaan, ja on hyvä kun saa puhua olostaan muille ihmisille eikä purkaa oloa teriin,tai mihin lie..Omat vanhempani silloin aikoinaan kun ensimmäiset viiltoni tein joskus 13v piilottivat kaikki mahdolliset terät ja tarkistivat kädet ja jalat etten ollut viillellyt. Viiltelyn lopettamiseen tarvitaan paljon "itsekuria" ja päättäväisyyttä,pitää kehittää joku muu keino purkaa pahaaoloaan... Sinä et voi vaikuttaa siihen mutta voit auttaa keksimään jonkun vastikkeenn viiltelylle.. itselläni se on nyrkkeily,hakkaan säkkiä niin kauan että on parempi olo,tai lähden lenkille,kirjoitan,piirrän.. mitä vaan kunhan en koskisi enään puukkoihin,sillä ne saavat pahaa jälkeä aikaiseksi, ja pahemmassa tapauksessa joudutaa tikit laittamaan. itsellä on hermoja vaurioitunut toisesta kädestä niin pahasti että en tunne vaikka kuinka nipistäisin.. ota selvää viiltelystä ja kerro tyttärellesi mitä kaikkea se voi aiheuttaa.. www.kelaa.com/punainen on masentuineille itseään vahingoittaville nuorille suunnattu keskustelu foorumi,suosittelen että näytät sen tyttärellesi.. sielä hän saa vapaasti puhua olostaa muiden nuorien kanssa..

Ikuiset arvet jäi ja nykyään hävettää hemmetisti varsinkin näin kesällä kulkea lyhythihaisessa paidassa. Itsellä viiltely alkoi murrosiässä ja kesti pari vuotta. Oli henkisesti niin paha olla ja koska olen huono puhumaan asioistani, en keksinyt muutakaan tapaa ilmaista sitä oloa. Tosin kukaan ei niitä viiltelyjä silloin nähnyt, myöhemmi kyllä vanhempani kiinnittivät huomiota, kun aina kuljin pitkähihaisessa paidassa kesät talvet.

Lopulta tuo viiltely ajoi minut anoreksiaan, josta toipuminen on vienytkin monenmonta vuotta elämästäni. Nyt viime vuosina olen saanut uuden otteen elämästä ja voin viimeinkin sanoa selvinneeni voittajana. =)

Totuus nyt vaan on se, että jos haluaa viillellä, niin viiltelee, ja jos ei halua, niin lopettaa sen. Arvet saivat minut haluamaan lopettamista. Retkahduksia tulee aina ja silloin viiltelen jalkojani. Nyt on tulossa kesä, joten en voi viillellä. Syksyllä taas viillän jalkojani ja arvet haalistuvat kesään mennessä.
Anna tyttäresi olla. Jos viilteleminen on hänen keinonsa selvitä, miksi kieltäisit sen? Olen usein lohduttanut itseäni, että vaikka mitään muuta minulla ei ole, niin ompahan sentään edes viiltely. Nyt ei vaan ole sitäkään.

Mä kuulin kaverilt et se uittaa käsiää jääpaloil viilennetys vedes ja siit saa helpotust ahistuksee. Onks muil kokemuksii täst.