Oulun poliisi on saanut rikosilmoituksen Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla tapahtuneesta pahoinpitelystä.
Rikosilmoituksen on tehnyt 8-vuotiaan pojan äiti. Kevään aikana poika on ollut pariin otteeseen tutkittavana kyseisellä osastolla. Hoitokertojen aikana poika on saanut mustelmia eri puolelle vartaloa.
Poliisi vahvistaa rikosilmoituksen, mutta kuulusteluja ei ole vielä tehty.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Ylen Oulu Radio.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi tutkii pahoinpitelyepäilyä lastenpsykiatrisella osastolla/1135227318998
Rikosilmoituksen on tehnyt 8-vuotiaan pojan äiti. Kevään aikana poika on ollut pariin otteeseen tutkittavana kyseisellä osastolla. Hoitokertojen aikana poika on saanut mustelmia eri puolelle vartaloa.
Poliisi vahvistaa rikosilmoituksen, mutta kuulusteluja ei ole vielä tehty.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Ylen Oulu Radio.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi tutkii pahoinpitelyepäilyä lastenpsykiatrisella osastolla/1135227318998
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pelkään vain, että hoitohenkilökunta pystyy kiemurtelemaan irti syytteistä, niin noissa jutuissa yleensä käy. Meillähän käännettiin lastenkodin psykiatrisella osastolla asiat niin, että pahoinpitelytkin olivat vain lapsen harhaa, jotka johtuivat siitä, että äiti ei hyväksynyt koskaan huostaanottoa ja totta kai äidin ahdistus sitä paikkaa kohtaan tarttui lapseen meidän symbioosistamme johtuen. Hoitovirheisiin syyllistynyt omahoitaja ratkesi riemusta tämän lääkärin näkemyksen kuullessaan.
Sillä ei tietysti ollut mitään merkitystä, että sen lapsen kohdalla ei todellisuudessa ollut harhaisuudesta tietoakaan. Lapsi oli lähetetty sinne väärällä diagnoosilla, oikea varmistui vasta kun huostaanotto oli saatu puretuksi ja pääsin itse vaikuttamaan oikean hoidon saamiseen.
Käteviä tulkintoja näyttää löytyvän aivan joka tilanteeseen. Diakkarin terapeutti on oiva kikkaamaan jatkosyitä miksi vanhempi ei ole ok. Viimeisin oli, että äiti ei osannut sanoa os.hoitajalle tiukasti vastaan...(ja jos sanoisi tiukasti vastaan, evättäisiin osaston taholta tapaamisia). He osaavat totta maar turvata selustan, ja HÄIKÄILEMÄTTÄ. Ja äidin ahdistus on osoitus, että lapsi kannattelee äitiä.
ei ne yleensä näy heti just sekunnissa!
Jospa jo äiti/isä, tms. on ne jo aiheuttaneet?
Ainakin mulle tulee tosi helposti mustelmia, aina, mutta en ikinä muista mihinkähän nyt "törmäsin" kun on tullut uusi "muistelma"!
Ja jos on esim. raudanpuute, tulee ne helposti!
No, usko tai elä!
Ei tarvi uskoa, ei ole uskonkappale!
sairaalassa viikkoja, niin eiväthän vanhemmat käy kuin tapaamassa häntä siellä. Jos siellä olo aikana syntyy mustelmia, niin kyllä sen nyt tietää, ettei siitä vanhempiin päin tarvi arvailla mitään.
Mikä edellisellä nyt oikein oli pointtina?
olonsa aikana mustelmia saanut ......
jos vaikka joku sairaala-aikuinen on ihan vahingossa 8-vuotiasta puristanut tai painanut, ihan vahingossa hupsista, tietenkin....
vanhemmathan ne on mielestäsi tietenkin salaa lasta mustelmoineet ja sitten syyttelevätkin sairaalan psykkayksikköä,
niiiiinhäään?
Oulun yliopistollisen keskussairaalan lasten psykiatrisella osastolla tutkitaan myös asperger-lapsia. Näin siis monen autistisenkin lapsen tie kulkee psykiatristen osastojen kautta. Varsinkin asperger-lapset joutuvat helposti väärinymmärryksen ja kaltoinkohtelun kohteeksi haastavan käytöksen vuoksi. Kiinnipidon ja mustelmat voi ehkäistä ennalta oikeanlaisilla hoitomenetelmillä. Googleta vaikka "haastava käytös" niin saat ohjeita näihin tilanteisiin.
Jos katsot tarkasti alkuperäisen viestin linkkiä, niin huomaat, että suomi24:n ohjelma on tehnyt linkistä vajaan.
Kopioi koko alla oleva teksti ja liitä se selaimen osoitepalkkiin.
hs.fi/kotimaa/artikkeli/Poliisi tutkii pahoi npitelyepäilyä lastenpsykiatrisella osastolla/1135227318998
Artikkeli löytyy HS-kotimaan sivuilta myös laittamalla etsintäikkunaan sana "pahoinpitelyepäily"
hyvä maine neurologisten oireyhtymien hoidossa. Siksi tuo uutinen vähän ihmetyttää, mutta ainahan kaikki on mahdollista. Ja voihan olla kyse lapsesta, jota ei voi luokitella näiden oireyhtymien piiriin kuuluvaksi.
Se oikea dg meillä oli juuri Asperger, mutta psykiatrian yksikkö ei välittänyt kuunnella pyyntöjäni neurologisista tutkimuksista. Mutta meidän kohdalle sattui tietysti yksi Suomen huonoimmista psykan yksiköistä, mitä suhtautumisessa neuron ongelmiin tulee.
Kyse rikosilmoituksessa oli Lasten psykiatrian yksiköstä eikä neurologian yksiköstä.
Lapsemme hoitopaikassa Hyksin lasten psykiatrian yksikössä ei myöskään haluta kuunnella vanhempien asperger-epäilyjä. Sitä kutsutaan kyseenalaiseksi syndroomaksi. Mielluummin täällä puhutaan psykoosista. Vaikka hoitajat ovat hoitaneet leiviskäänsä jo 20 vuotta ja kehuvat asiantuntemuksellaan, olemme saaneet kotiinvietäväksi milloin mustelmilla olevan lapsen, milloin mahatautisen, milloin huonekaverin flunssan tartuttaman lapsen, vaikka kielsimme tuomasta sairasta lasta samaan huoneeseen. Kotonakaan emme pidä flussasia lapsia samassa huoneessa terveitten kanssa.
Tuossa vielä linkki kehitysvammaliiton sivuille perheen kuulemisesta lastensa hoidosta:
http://verneri.net/yleis/index.php?id=1021&backPID=1004 &tx_faq_faq=852
Erityislasten vanhemmuutta palkitaan huostaanotolla
Kirsti Sivosen tunnustus vaikeasti kasvatettavien lasten äideille (HS 13.5.) kohotti varmasti äitienpäivän tunnelmaa monessa kodissa.
Yksi tunnetusti vaikeasti kasvatettavien lasten ryhmä ovat autististen lasten kirjo. Klassisen autismin useimmat tuntevat, mutta sosiaalisina vaikeuksina ilmenevä aspergerin oireyhtymä aiheuttaa edelleen ympäristössä kummastusta ja paheksuntaa.
Vanhemmat ovat usein tehneet vuosien ajan työtä oppiakseen ymmärtämään ja käsittelemään lastaan. Kun ongelmia kuitenkin tulee sosiaalisesti vaaativissa ympäristöissä, kuten koulussa, saattavat vanhemmat joutua viranomaisten tutkivan katseen kohteeksi. Vaikeinta on, jos lapsi ei ole vielä saanut asianmukaista diagnoosia.
Toisinaan autisti- ja asperger-lasten vanhemmat päätyvät kamppailemaan lastensa puolesta viranomaisia vastaan. On perheitä, joista lapsi on otettu huostaan epätyypillisen käytöksen takia - esim. katsekontaktin välttäminen, syrjään vetäytyminen ja raivokohtaukset tulkitaan usein kasvatuksesta ja huonoista perhesuhteista johtuviksi.
Kaikilla opettajilla, päiväkodin työntekijöillä ja sosiaaliviranomaisilla ei ole tietoa autistisille lapsille tyypillisestä käytöksestä; monet eivät myöskään tiedä, että syynä on neurologinen poikkeavuus.
Toki autismin tai asperger-oireyhtymän tunnistaminen kuuluukin siihen perehtyneille asiantuntijoille, mutta usein lapsi ei edes pääse tutkimuksiin, koska hän ei saa lähetettä: vanhemmat on jo saatettu leimata "huonoiksi" vanhemmiksi eikä nähdä mitään syytä neurologisiin tutkimuksiin.
Joku tajuaa hakeutua yksityiselle lastenneurologille, mutta siitäkään ei välttämättä ole enää tuossa vaiheessa hyötyä, eikä kaikilla ole kalliisiin tutkimuksiin varaa.
Usein lasten ongelmat vain pahenevat sijoituspaikoissa. Voi vain kuvitella, miltä kotoa pois joutuminen tuntuu autistisesta lapsesta, jonka elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin arjen ja siihen kuuluvien ihmisten pysyvyys ja ennustettavuus. Lisäksi harvoissa sijoituspaikoissa osataan kohdella autisti- tai asperger-lapsia oikein.
Omat vanhemmat ovat oppineet lapsen kasvun myötä hyviä keinoja, jotka toimivat juuri tämän lapsen kohdalla. Kun lapsi reagoi voimakkaasti palattuaan kotilomalta sijoituspaikkaan, tapaamisia vanhempien kanssa saatetaan rajoittaa. Toisinaan asperger-oireyhtymä myös sekoitetaan psykiatrisiin häiriöihin, ja lasta aletaan "kuntouttaa" väärillä menetelmillä.
Suomessa tarvitaan kiireesti enemmän julkista keskustelua huostaan otetuista lapsista - myös siitä näkökulmasta, että osa huostaanotoista on perusteettomia ja haitallisia lapselle.
Suomessakin on perheitä, joissa on jouduttu viranomaisten mielivallan alle. Tällainen perhe on epätoivoinen: apua on vaikea saada."