Olenko joutunut hyväksikäytön kohteeksi

Minua vaivaa jatkuvasti se että olenko pienenä joutunut kenties hyväksikäytetyksi.
Joitain pieniä epäilyksiä on ollut jatkuvasti,
muutamia erikoiskäyttäytymisiä alle kouluikäisenä mm. voimakas seksuaalisuus joka ei ole luonnollista niin pienenä.
Asia on varsin arkaluontoinen enkä voi lähteä syyttelemään ketään koska varmuutta ei ole vaikkakin eräs "ehdokas" onkin.
Kysynkin, onko täällä ketään jolla olisi samantyyppisiä ajatuksia mutta ei varmuutta.
Olen melko varautunut jopa pelokas ihmis-suhteissa, voisiko se juontaa jostain lapsuudessa koetusta negatiivisesta asiasta.
Mahdankohan koskaan saada totuutta selville.
6646
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

mutta varmuutta asiaan en mahda koskaan saada. kaikenlaista muuta inhottavaa olen lapsuudessani joutunut kokemaan, seksuaalinen hyväksikäyttö siitä enää puuttuisikin...=/

Äänestä

Minua on varmasti käytetty seksuaalisesti hyväksi pienenä.

Muistot alkoivat tulla vasta 24-vuotiaana kunnolla. Yläasteesta lähtien olin kärsinyt masennuksesta, murrosiässä pahaa häiriökäyttäytymistä jne. Miesten ja ihmisten pelko. Paniikkihäiriö. Tunnen itseni likaiseksi, saastaiseksi ja pahaksi.

Olen käynyt 3 vuotta psykoterapiassa masennuksen takia, silloin en ollut vielä muistanut. Nyt en ole hakeutunut mihinkään, miel.terv.tstossa minulle ehdotettiin jotain ryhmää mutta en oikein halua puhua asiasta jossain RYHMÄSSÄ! Psyk. sairaanhoitaja oli huono, en käy enää hänen luonaan. Mietin juuri kognitiivista psykoterapiaa tai emdr-terapiaa.

Jotain apua minun on saatava, olen huomannut etten selviä yksin. Olen nyt 27 vuotias.

Äänestä

En ole tottunut seksisuhteeseen mieheni kanssa koko kahden vuoden aikana.
Vain hän nauttii, minä pidätän itkua koko aktin ajan. Tunnen oloni likaiseksi ja hyväksikäytetyksi. Minäkin olin seksuaaliasioista kiinnostunut jo ala-asteen ekalla luokalla ja muistaakseni itsetyydytin orgasmiin asti jo ennen kouluikää, kauan ennen kavereitani. Tunsin syvää syyllisyyttä asiasta.
Isoveljeni "tutki" alapäätäni kynegologin tapaan kun olin 6-7v, en tiedä voiko arpeni johtua pelkästään tästä, mutta seksistä en usko ikinä nauttivani:(

Äänestä

En muistanut lapsuudestani yhtään mitään ennen. Ennen tuntui että synnyin 7-vuotiaana. Sitä edellisestä elämästä en juuri muistanut mitään en ainakaan näitä muistoja jotka jälkeenpäin olen muistanut. Sitten ikävä tapahtuma elämässäni laukaisi menneitä muistoja esille.

Käyn terapiassa.
En ole pystynyt mistamaan sitä kauheinta joka kalvaa sisällä ja odottaa poispääsyä. Kumma kyllä nämä muistot kalvavat niin kauan kun ne muistaa niihin yhditää tunteet jotka niihin tilanteisiin olisivat kuuluneet ja käy ne tuhanteen kertaan läpi. Itkee ja tuntee sen tuskan nyt mikä piti silloin tukahduttaa.
Ei tärkeitä ole se uskooko siihen joku muu tietysti tarvitset ammatti-ihmisen joka käy asitat rinnallasi läpi. Ei niihin usko välillä itsekkään, niistä syyttää itseään ja luulee että oma sairas mieli vaan keksii sellasia. Täytyy myös muistaa se että tätä samaa hyväksikäyttöä on tapahtunut myös henkisellä tasolla. Ja henkinen väkivalta on aivan yhtä rikkovaa kuin fyysinenkin.
On ikävää että muistit asiasi sillä tiesi ei tule olemaan helppo kuin ei minunkaan ole ollut eikä ole.Hyväksikäyttäjäni on kuollut, luojankiitos.
Usko sisäisen lapsesi viesteihin mutta kasvata samalla aikuistasi ottamaan nämä viestit vastaan puolustamaan lastasi ja olemaan syli näille surullisille muistoille.

Äänestä

Voimakas seksuaalisuus on nimenomaan ominaista pienille, alle kouluikäisille lapsille. Se vain yleensä tukahdutetaan siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa tyydyttää itseään muiden nähden, joka on tietysti ihan oikein.
Pienet lapset pitävät seksuaalisuutta täysin luonnollisena asiana ja sitähän se onkin - vasta aikuiset opettavat heille, että se on rumaa tai likaista.
Sinulla ei itselläsi taida olla lapsia? Et muuten kyselisi moista.

Olen itse hyväksikäytetty ala-aste-ikäisenä, ja voin kertoa, että se jos mikä nimenomaan *vähentää* seksuaalisuutta.
Tästä johtuen useat huorat, jotka ovat hyväksikäytettyjä, eivät nauti seksistä aikuisenakaan. Siksi heidän on helppo myydä itseään.

Itselläni meni useita vuosia, ennekuin uskalsin mennä sänkyyn kenenkään kanssa ja ilman erittäin hellää ja ymmärtäväistä poikaystävää olisin varmaan edelleenkin "kaapissa piilossa".

En siis menisi noiden oireiden perusteella vielä ketään tuomitsemaan. Terapia voisi auttaa sinua myös muistamaan, mikäli jotain oikeasti on tapahtunut.

Äänestä
  • Luin kaikki ylläolevat viestit, jotka kertoivat todella vakavista tapahtumista ja niiden seurauksista myöhemmällä iällä.

    Yleensähän on niin, että varhaislapsuudessa koetut ikävät asiat unohtuvat tietoiselta tajunnalta; ja on myös eräänlainen suojamekanismi meissä se, että kaikkein järkyttävimmät asiat tietoinen mieli pyrkii poistamaan tietoisuudesta. Muutoinhan elämä olisi yhtä kärsimyshistoriaa.

    Kuitenkin on myös niin, että vaikka tietoinen mieli unohtaa, niin alitajunta ei unohda, ja kun tulee vastaan samantyyppinen tilanne, jossa nämä ahdistavat kokemukset on joskus kokenut, alitajunnasta pulpahtaa esiin kokemukseen liittyvät tunteet. Eli seksuaalisen hyväksikäytön uhreille nämä ahdistuskohtaukset tulevat esiin siinä vaiheessa kun oma todellinen parisuhde syntyy ja alkaa varsinainen seksuaalielämä parisuhteessa.

    Yksi varteenotettava mahdollisuus näiden unohdettujen lapsuuskokemusten etsimiseen on hypnoosi ja hypnoosissa toteutettu aito regressio, jolloin eletään uudelleen todeksi varhaislapsuuden vaiheita ja kokemuksia; ja mikäli tällaisia hyväksikäyttöjä löytyy, nämä on hypnoosissa suhteellisen helppo hoitaa niin, ettei niistä ole haittaa myöhemmällä iällä.

    Tsemppiä teille kaikille tv. Leksa

    Terapeuttien yhteystietoja löytyy mm. osoitteesta

    http://www.hypnologia.com/fin/terapial.php

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tyttö kirjoitti:

Minua vaivaa jatkuvasti se että olenko pienenä joutunut kenties hyväksikäytetyksi.
Joitain pieniä epäilyksiä on ollut jatkuvasti,
muutamia erikoiskäyttäytymisiä alle kouluikäisenä mm. voimakas seksuaalisuus joka ei ole luonnollista niin pienenä.
Asia on varsin arkaluontoinen enkä voi lähteä syyttelemään ketään koska varmuutta ei ole vaikkakin eräs "ehdokas" onkin.
Kysynkin, onko täällä ketään jolla olisi samantyyppisiä ajatuksia mutta ei varmuutta.
Olen melko varautunut jopa pelokas ihmis-suhteissa, voisiko se juontaa jostain lapsuudessa koetusta negatiivisesta asiasta.
Mahdankohan koskaan saada totuutta selville.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu