oppiiko kaikki ajamaan

Minustakin tuntui, etten opi koskaanja auto kolhiintuu parkkipaikoilla tms. Mutta otin 5-10 lisä ajotuntia ja kerrasta menikin niiden avulla sitten inssi läpi. Olin kuukausia sen jälkeen ajamatta koska ei ollut autoa käytössä ja se oli minusta huono juttu. Parempi, että olisi auto odottamassa minkä kanssa harjoittelee kun on kortti (harjoittelee vaikka syrjässä eka ettei mene kolaroimaan mihkään keskustaan joka taas käy kalliiksikin).

Itsellä kun ei ollut autoa kun sain kortin, niin paniikki vain kasvoi. No noin vuoden perästä sain oman auton hankittua ja aloin vaan ajamaan kaikkia kesäloma reissuja ja syksyllä sitten opiskelu ja työmatkoja, jotka olivat pitkiä välillä. Lopulta ajoin kymmeniä tuhansia kilometrejä vuodessa eikä ollut enää ongelmia.

Nykyään olen vain pari kertaa mennyt rattiin vuoden aikana koska en tarvitse autoa lainkaan normaalisti. Mutta nyt kaikkien kilometrien jälkeen ajotaito on niin syvällä minussa, että osaan ihan niin kuin aina ennenkin ajaa.

Sanotaan, että polkupyörällä kun kerran oppii ajamaan, niin se ei unohdu.. tässä on ehkä sama homma, että kun kerran on kunnolla oppinut ajamaan, niin sitten osaa.. osaan tosin itse paremmin ajaa autoa kuin polkupyörää :D

Mutta ne autokoulun tunnit ja satunnaiset ajot eivät vielä tosiaan riitä oppimaan varmaksi kuskiksi. Täytyy tosiaan ajaa pitkään ja paljon.

Mutta tiedän minäkin pari naista ainakin, jolla ei ajo luonnistu. Toinen heistä on ajanut kaksi pikku kolaria kaupungissa ja ei osaa tankata tms ja ajo on yhtä vapisemista. Johtuu tosin siitäkin, ettei uskalla harjotella eikä tarvitse omaa autoa lainkaan. Toinen tuttava taas lopetti kesken.

Höpö

Tulevaisuudessa on ihan turhaa ostaa automaattivaihteista autoa, koska tulevaisuudessa niitä vaihteita kun ei pahemmin mietiä, ei kokeneena kuskina mietitä "jaahas, ny kaasua vähemmän, nyt ykkönen" vaan ne menee ihan tottumuksesta, jolloin ne ei keskittymiseen vaikuta, automaatti kuuluisi nimenomaan olla heti eka opetusauto kun noin asiat ei mene selkäytimestä

Mutta monelle ajokortti ja auto on se ainoa tapa päästä töihin ja harrastuksiin. Julkinen liikenne on ajettu ahtaalle eikä bussilla pääse kun ehkä jossain Hgin keskustassa.
Enemmän itse peräänkuuluttaisin meidän enemmän ajavien suvaitsevaisuutta. Jokainen meistä tulee myös vanhaksi, en itse ainakaan heti paina tööttiä ja näytä keskaria jollekkin Papalle vaikka se liikkeelle lähtö tapahtuukin vähän hitaammin vaikkapa valoissa.
Kuka meistä kun on 75v myöntää, että on jo 'ikämies'. Nyt kun on (itse 52v) vielä hyvissä voimissaa, luulee että osaa ajoissa luopua kortista.
Mutta kuka vie sitten kauppaan tai mökille jos ei ole niitä busseja, kodinavustaja kerran kesässä?

nainen ratissa. Sain toivonkipinän, että ehkä minullekin käy noin. Kaksi ajokertaa siis jäljellä, tänään oli tunti mikä meni aivan metsään niin et hyvä ku en purskahtanu itkuun sen jälkee :( tuntuu et tein tänää kaikki mahdolliset virheet! ens torstaina inssi....

nepustus kirjoitti:

nainen ratissa. Sain toivonkipinän, että ehkä minullekin käy noin. Kaksi ajokertaa siis jäljellä, tänään oli tunti mikä meni aivan metsään niin et hyvä ku en purskahtanu itkuun sen jälkee :( tuntuu et tein tänää kaikki mahdolliset virheet! ens torstaina inssi....

Lue lisää

No heippa!;) Mulla olis huomenna inssi ja mulla on tällä viikolla ollu joka päivä ajotunti ja joka tunti oon jottain möheltäny:) Vielä tänäänkään kaistanvaihto ei meinannu onnistua, käänsin jo rattia enneku käänsin pään katsoakseni tuleeko ketään.. Ja tuli ihan outoja mokia tänään, esim. ku odotin liikennevaloissa ni huusin kauhuissani että ÄÄK MIHIN SUUNTAAN TÄSTÄ EDES SAA MENNÄ?!! en mä tienny oliks siin mun yläpuolella ollu jotain nuolia et mihi mennään, siis jonkun merkin mukaanhan mä olin kaistan valinnu mut en enää yhtään muistanu ku olin jo menny niistä merkeistä ohi:) Mulla on aika mummon muisti.. Ja eilen mä meinasin viel lähee motarille väärään suuntaan.. mut ope tosin lohdutti että kaikki muutki meinaa mennä siitä samasta kohtaa ku ekan kerran ajavat:) Ja sit multa sammu viel tänää auto risteykseen ja mä yritin kaks kertaa saada sitä käyntiin keskel risteystä ja se sammu aina uudelleen ja mä karjasin sen jälkeen että HITTO MÄ EN PÄÄSE TÄSTÄ LÄHTEEN!! Ope käski tarkistaa jonkun "perusasian" ja sitte mä tajusin että mulla oli viel vaihde kakkosella.. HITTO EN MÄ IKINÄ LÄHE KAKKOSELLA LIIKKEELLE!! Mut se kai vain jäi se kakkonen ku olin jännittyny ja se sammu se auto ollessaan kakkosella.. mut silti ihmettelen että en tajunnu vaihtaa ykköselle ku aina ennenkii oon tajunnu..Mut mun ilme olis varmaan ollu kuvattavan arvoinen ku en saanu sitä autoa kertakaikkiaan liikkeelle ;)Ja ope ei tietenkää heti voinu neuvoo kun me leikittiin inssiä..

varsinainen tunari kirjoitti:

No heippa!;) Mulla olis huomenna inssi ja mulla on tällä viikolla ollu joka päivä ajotunti ja joka tunti oon jottain möheltäny:) Vielä tänäänkään kaistanvaihto ei meinannu onnistua, käänsin jo rattia enneku käänsin pään katsoakseni tuleeko ketään.. Ja tuli ihan outoja mokia tänään, esim. ku odotin liikennevaloissa ni huusin kauhuissani että ÄÄK MIHIN SUUNTAAN TÄSTÄ EDES SAA MENNÄ?!! en mä tienny oliks siin mun yläpuolella ollu jotain nuolia et mihi mennään, siis jonkun merkin mukaanhan mä olin kaistan valinnu mut en enää yhtään muistanu ku olin jo menny niistä merkeistä ohi:) Mulla on aika mummon muisti.. Ja eilen mä meinasin viel lähee motarille väärään suuntaan.. mut ope tosin lohdutti että kaikki muutki meinaa mennä siitä samasta kohtaa ku ekan kerran ajavat:) Ja sit multa sammu viel tänää auto risteykseen ja mä yritin kaks kertaa saada sitä käyntiin keskel risteystä ja se sammu aina uudelleen ja mä karjasin sen jälkeen että HITTO MÄ EN PÄÄSE TÄSTÄ LÄHTEEN!! Ope käski tarkistaa jonkun "perusasian" ja sitte mä tajusin että mulla oli viel vaihde kakkosella.. HITTO EN MÄ IKINÄ LÄHE KAKKOSELLA LIIKKEELLE!! Mut se kai vain jäi se kakkonen ku olin jännittyny ja se sammu se auto ollessaan kakkosella.. mut silti ihmettelen että en tajunnu vaihtaa ykköselle ku aina ennenkii oon tajunnu..Mut mun ilme olis varmaan ollu kuvattavan arvoinen ku en saanu sitä autoa kertakaikkiaan liikkeelle ;)Ja ope ei tietenkää heti voinu neuvoo kun me leikittiin inssiä..

Lue lisää

Hei
Inssistä tulin juuri eikä mennyt läpi. Lisäajotunteja takana ja viimeisellä ajokerralla tuntui, että nyt kaikki alkoi vihdoin sujua hyvin. Vamis olen. Vaikeuksia oli ollut tuon kytkimen ja vaihteidenkin kanssa.
Vaan inssissä alkoi hirveä jännitys ja auton käsittely sujui huonommin kuin hirveimmässä painajaisessa ja auto sammui useasti. Aloin jo epäillä, että tankkiin oli joku kiusoillaan lirauttanut väärää ainetta.
Insinöörin kanssa meinasin alkaa päätöksestä kinaamaa, koska virheitä en tehnyt, mutta ajoneuvon huono käsittely johti hänen mielestään siihen, etten huomioinut kevyttä liikennettä tarpeeksi. Lopulta hän ohjasi minut pientaloalueelle, kun kun auto sammui Itäkeskuksessa poikkeusristeyksen jälkeen valoihin, jonne liityin oikein. Liikenneopettajalleni hän mainitsi, että emme päässeet tästä enää muualle ajamaan ajotaitojeni vuoksi. Jännittämisestäkin tuli moitteita. 10 lisäajotuntia räpsähti.

Olen lukenut noita muutamia, aika epäkannustaviakin viestejä ajokokelaille. Teille muillekin epävarmoille jännittäjille muistutan, että älkää uskoko noihin, jotka epäilevät kykyjänne.
Kun ajotunneilla olen seurannut muuta liikennettä, siellä liikkuu enemmän niitä, jotka ajavat röyhkeästi ja rikkovat tieliikennesääntöjä pahasti. Kuinka nämä tyypit on päästetty inssistä läpi? Ehkäpä, kuten muuallakin elämässä valitettavasti, röyhkeys, ylimielisyys ja itsevarmuus on parempi keino kortin saamiseen, kuin rehellisyys ja missään tapauksessa oman epävarmuuden paljastaminen.

Insinöörillä oli valta päättää ajokokeeni tuloksesta. Myönnän, että olin epävarma ja auto pysähtyi liian monta kertaa.

Ehkäpä seuraavalla kerralla osaan olla näyttämättä jännitystäni (nyt tätäkin pitää opetella). Aion tietty harjoitella rivakasti.

Eniten nyt harmittaa se, että ajoin sääntöjen mukaan, mutta tulin kunnolla rökitetyksi ja ilmeisesti myös Liikenneopettajani.

Me naiset. Siksi me ollaan lopulta niin kestäviä ja fiksuja, että silloinkin, kun/jos kohdataan vääryyttä, otetaan opiksi ja mennään eteenpäin.

Tsemppiä vain!