Minulla olisi opintoja vielä noin 2 vuotta jäljellä, mutta tuntuu että tämä opintojen parissa ahertaminen alkaa ottamaan päähän niin paljon, että tekisi mieli lopettaa koko paska! Joko olen todella tyhmä, koska joudun tekemään enemmän töitä kuin muut jokaisen opintopisteen eteen tai sitten tämä ei todellakaan ole minun ala. Opiskelen siis psykaa. Muutenkin tuntuu, ettei opintojen lisäksi ehdi harrastaa mitään ja proffat ovat yllättävän luotaantyöntäviä. Käsitykseni psykologeista on muuttunut todella paljon huonompaan suuntaan opintojen edetessä.
Opiskelu alkaa tulla korvista ulos!
Hannamanna
114177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun itse pääsisin opiskelemaan yhteiskuntatieteelliseen olisi unelmani täynnä. Kaikki ei sinne pääse, kannattaa kestää.
siis haaveenani on aina ollut opiskella psykaa. Mikä siinä niin kamalaa on? Mulla on ollut aina naiivi käsitys psykan opiskelijoista ja yleensäkin psykologian alalla hääräävistä ihmisinä, joissa yhdistyy parhaimmillaan viisaus, älykkyys ja auttamisenhalu. Taas mun kuvitelmat romuttuu... damn
Mikset diagnosoi itseäsi, tilannettasi ja anna itsellesi jokin hyvä neuvo? :D
Tyhmä tuskin olet, sillä tyhmä ei selviytyisi karsinnasta 14henkeä 1 paikkaa kohti. Jos olisin sinä, niin motivaationani toimisi se 100% taattu työpaikka ja Suomen kovimpiin kuuluva palkka! Musta kyllä tuleekin rahanahne juristi, joten sulla taitaa olla ihan eri motivaatio, kuten varmaan auttamisen halu tjmv.
Älä missään nimessä kuitenkaan lopeta kun olet jo noin pitkällä! Sinnittele toi 2 vuotta vaikka burnoutin uhalla, ammatin aina ehtii ja voi vaihtaa. Jääpähän käteen ainakin yksi maailmanlaajuisesti arvostetuimmista tutkinnoista!
Kuka muuten sitten hoitaa mua kun mä joskus sekoan? Jo nyt (19-vuotiaana) psyykkinen tasapaino horjuu, ja kun katsoo sukua niin veikkaisin, että about 40 vuotiaana kärsin alkoholismista, masennuksesta, luulotaudista ja paniikkihäiriöstä. :-) Olisi ihan kiva jos saatavilla olisi tuolloin mahdollisimman paljon asiantuntevaa porukkaa!
>Suomen kovimpiin kuuluva palkka!
Mitä ihmettä? Psykologien palkat eivät todellakaan ole "Suomen kovimpiin" kuuluvia, päin vastoin palkkaus on todella alhainen koulutuksen pituuteen nähden. Hyvä kun kirii edes kahteen ja puoleen tonniin. Vaihtelua tietysti on runsaasti, mutta esim. Psylin ohjeistus vastavalmistuneelle jää alle 2300 e/kk, eikä työkokemuskaan tuota ohjearvoa paljonkaan nosta.
Töitä varmasti riittää lähinnä juuri koulutuksen vähäisten aloituspaikkojen takia, mutta psykologit ovat kyllä enemmän tai vähemmän palkkakuopassa; vilkaise itse keskiarvoja esim. tilastokeskuksen tai työministeriön sivuilta.
Ihan mahdollista, että sekoitin jotain. Ehkä sekoitin psykologin ja psykiatrin, mutta eikö ne käytännössä ole aika lähellä toisiaan?
Ainakin kun yksi tuttu kertoi, että kävi vuodattamassa tunteitaan psykologille/psykiatrille (nyt menin totaalisesti sekaisin) niin siellä veloitettiin tunnilta ihan älyttömiä liksoja. En valitettavasti muista paljon, mutta ei ollut kaukana satasesta.
Psykiatri: lääkäri, joka on erikoistunut mielenterveyden häiriöihin.
Psykologi: psykologiaa pääaineenaan yliopistossa opiskellut, maisteriksi valmistunut henkilö. Esim. "vain" kandin paperit hommannut ei yleensä ole laillistettu psykologi.
Ihanaa termisekamelskaa kieltämättä. :D
Kuulostaisi siltä, että kaverisi on käynyt psykoterapeutilla, joka taas on sitten asia erikseen. Toisaalta jos taksa on lähempänä sataa euroa, se kuulostaa jo psykiatrin esim. diagnoosi- tai lausuntotaksalta. Eipä tuolla kai väliä. :)
ja lähde vaikka vaihtariksi. Niin muutama tuttu on tehny kettuuntuessaan opintohin. palatessaan opintomotivaatio on ollut alkuperäistä korkeammalla ja loppurutistus on mennyt nopsaan! Kannattaa harkita tarkkaan ennen kuin lopettaa, kysehän voi olla vaan väsähtämisestä ja parin kuukauden päästä tilanne taas eri!
Vaihtarivuosi voisi kyllä olla yksi ratkaisu...
Pääset tuulettumaan ja palatessasi olet niin virkeä että teet loppurutistuksen ennätysajassa.. :) Muista kuitenkin että viimeisenä kannattaa pysytellä tuossa tilanteessa missä nyt olet.. Jokin muutos on tultava ettet oikeasti sekoa.
Heh, kuulostais muuten kivalta vaihtoehdolta toi vaihtoon lähteminen, mutta psykalla just sattuu olemaan aika heikot vaihtomahikset.... :) Muutama pohjoismaa ja siinä se sitten onkin. Että kovin kauas karkuun ei kyllä pääse... Mutta onhan noi pohjoismaatkin kivoja, ja vahva ruotsi avaa uusia työmahiksiakin.
Pidä ihmeessä lomaa jos tuolta tuntuu. Ei kannata hankkia burn outia, se on yksi hirveimmistä kokemuksista mitä voi olla. Psykologian opiskelija on ihminen siinä missä muutkin ja tarvitsee välillä lomaa ja motivaation palautusta... Jos pystyt niin pidä lomaa tai vaikka välivuosi... Jos opiskelu ylipäätään ei kiinnosta ollenkaan ja lomaa et pysty pitämään tai halua pitää, niin pystyisitkö tekemään töitä, jotain fyysistä duunia vaikka, siis jotain todella erilaista opiskeluun verrattuna...