Kirpputori

Myyjä voi mahdollisesti vedota esimerkiksi oikeustoimilain pätemättömyysperusteisiin. Jos ostaja on tiennyt ostavansa eurolla tuhannen euron arvoisen taulun ja ostaja on tätä erehdystä käyttänyt hyväkseen, niin myyjä voi vaatia purkua oikeustoimilain nojalla. Menettely on voinut olla myös kunnian vastaista tai arvotonta.

"ei voi mitenkään, jos tuli maksetuksi mitä myyjä torilla pyysi."
Vastaus on hyvä osoitus palstalla esiintyvästä kansalaisen oikeustajusta. Juridiikkaa ei tulisi kommentoida, jos sitä pelkästään maallikkona tarkastelee. En tietenkään tarkoita kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta yms.

Myyjä on tajunnut taulujen todellisen arvon jälkikäteen ;)

Se ei ole rikos, jos on tietämättään kirppikseltä ostanut varastettua tavaraa, mutta tietoisesti ostettu on.

Kiki kirjoitti:

Myyjä on tajunnut taulujen todellisen arvon jälkikäteen ;)

Se ei ole rikos, jos on tietämättään kirppikseltä ostanut varastettua tavaraa, mutta tietoisesti ostettu on.

Lue lisää

Niin tuli mieleen tämä kysymys siitä kun nää kirpputorilla myytävät taulut on ollut yleensä hinnoiltaan 30-300 euroa niin nämä kaksi taulua jotka ostin maksoi yhden euron ja toinen oli kaksi euroa ja näissä oli oikein kunnolliset kehyksetkin ja kooltaan sellaisia LP levyn kokoisia kirppis oli sellainen itsepalvelukirppis jossa maksoin kassalle.

Ostaja kirjoitti:

Niin tuli mieleen tämä kysymys siitä kun nää kirpputorilla myytävät taulut on ollut yleensä hinnoiltaan 30-300 euroa niin nämä kaksi taulua jotka ostin maksoi yhden euron ja toinen oli kaksi euroa ja näissä oli oikein kunnolliset kehyksetkin ja kooltaan sellaisia LP levyn kokoisia kirppis oli sellainen itsepalvelukirppis jossa maksoin kassalle.

Lue lisää

Miten ihmeessä se vois tietää, että tulis just sulta niitä vaatimaan ????

Ostaja kirjoitti:

Niin tuli mieleen tämä kysymys siitä kun nää kirpputorilla myytävät taulut on ollut yleensä hinnoiltaan 30-300 euroa niin nämä kaksi taulua jotka ostin maksoi yhden euron ja toinen oli kaksi euroa ja näissä oli oikein kunnolliset kehyksetkin ja kooltaan sellaisia LP levyn kokoisia kirppis oli sellainen itsepalvelukirppis jossa maksoin kassalle.

Lue lisää

Jos maksoit sen hinnan, mitä myyjä pyysi tai minkä myyntiin valtuutettu hyväksyi, niin kauppa pätee.
Myyjä ei voi peruutta kauppaa silläkään perusteella, että myöhemmin tavara osoittautuu paljon pyydettyä arvokkaammaksi. Vaikka olisit ostanut Rembrandtin markalla ja vaikka olisit jo ostotilanteessa huomannut, että kyse on ilmeisesti Rembrandtista.

jorma.uski kirjoitti:

Jos maksoit sen hinnan, mitä myyjä pyysi tai minkä myyntiin valtuutettu hyväksyi, niin kauppa pätee.
Myyjä ei voi peruutta kauppaa silläkään perusteella, että myöhemmin tavara osoittautuu paljon pyydettyä arvokkaammaksi. Vaikka olisit ostanut Rembrandtin markalla ja vaikka olisit jo ostotilanteessa huomannut, että kyse on ilmeisesti Rembrandtista.

Lue lisää

Lue yllä kirjoitukseni "Väärin". Kauppa ei todellakaan olisi pätevä mainitsemassasi tilanteessa. Pätevä siinä mielessä, jos myyjä sen haluaisi peruuttaa, eikä hän tiennyt todellista arvoa.

" Ne sutor supra crepidam" - "Suutari pysyköön lestissään "

Siis kirjoitti:

Lue yllä kirjoitukseni "Väärin". Kauppa ei todellakaan olisi pätevä mainitsemassasi tilanteessa. Pätevä siinä mielessä, jos myyjä sen haluaisi peruuttaa, eikä hän tiennyt todellista arvoa.

" Ne sutor supra crepidam" - "Suutari pysyköön lestissään "

Lue lisää

Jos tarjoat OTL 30 §, niin se edellyttää petollista toimintaa tms. ostajalta. Kirputorille myytäväksi tuodun tavaran kohdalla on vaikea kuvitella, miten se olisi sovellettavissa. Kysehän on nimenomaan myyjän aktiivisuudesta.

Yhtä vaikea on kuvitella pätevää selitystä, miksi 31 §:n "hädänalainen tilanne" tai "ymmärtämättömyys" tms. tulisi sovellettavaksi. Ostajan lisäksi myös myyjällä on - ja pitääkin olla - selvittämisvelvollisuus.
Ehkä siinä tapauksessa, että myyjä on vähintää "puolihullu" ja ehkä jopa holhouksen alaiseksi julistettava, voisi ajatella kaupan purkuvaatimustakin. Vaatiahan voi mitä tahansa, mutta rohkenen epäillä sellaisen menestymismahdollisuutta.

jorma.uski kirjoitti:

Jos tarjoat OTL 30 §, niin se edellyttää petollista toimintaa tms. ostajalta. Kirputorille myytäväksi tuodun tavaran kohdalla on vaikea kuvitella, miten se olisi sovellettavissa. Kysehän on nimenomaan myyjän aktiivisuudesta.

Yhtä vaikea on kuvitella pätevää selitystä, miksi 31 §:n "hädänalainen tilanne" tai "ymmärtämättömyys" tms. tulisi sovellettavaksi. Ostajan lisäksi myös myyjällä on - ja pitääkin olla - selvittämisvelvollisuus.
Ehkä siinä tapauksessa, että myyjä on vähintää "puolihullu" ja ehkä jopa holhouksen alaiseksi julistettava, voisi ajatella kaupan purkuvaatimustakin. Vaatiahan voi mitä tahansa, mutta rohkenen epäillä sellaisen menestymismahdollisuutta.

Lue lisää

Maallikon on ehkä vaikea kuvitella, että esittämääsi tapaukseen soveltuisi oikeustoimilain eräät säännökset. Jos toinen myy arvokkaan taulunsa eurolla, niin kyseessä on varmastikin ymmärtämättömyys juuri pykälän esittämässä merkityksessä. Ja tarkoitukseni on nyt tarkastella lähinnä tapausta, jossa myyjä ei todella tiennyt todellista arvoa.
Kuka myy tietoisena arvokkaan taulunsa eurolla? Tietoisuus vaikea näyttää toteen (myyjä voi vedota vielä myös 36§:ään, josta alempana)

Haluan myös täsmentää, että edes tietoisuus ei välttämättä sulje pois 31§:n soveltuvuuden mahdollisuutta ymmärtämättömyyden osalta, mutta en käsittele tätä nyt.

Tällainen kauppa voidaan purkaa OikTL 31§:n nojalla. Tämä käy yksiselitteisesti ilmi sekä pykälästä että oikeukirjallisuudesta (esim. Hemmo: Sopimusoikeus 1, 1997)

Jos kauppa on tehty tietoisena, täytyy taustalla olla esim. yritys vahingoittaa velkojien etua tms. Kyseessä voisi olla myös yritys kiertää lahjaveroa. Kuitenkin, jos ostajana on täysin tuntematon ja myyjä on tietämätön taulun arvosta, soveltuu 31§. Ei pitäisi olla "vaikea kuvitella":

31 §
Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.


Myös OikTL 36§ tulee sovellettavaksi, jos muuten jouduttaisiin kohtuuttomuuksiin. Jos kauppaa ei nyt kyseisessä tapauksessa (mahdollisuus teoreettinen) purettaisi, niin kauppahinta todennäköisesti nostettaisiin lähelle todellista arvoa. Tuskin siis jäisi voimaan!? OikTL 36§ tulee sovellettavaksi myös silloin, jos myyjä on myynyt tietoisena arvokkaan taulunsa halvalla. Tietoisuudella ei siis ole väliä.

36 § (17.12.1982/956)

Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

---

Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

"Ostajan lisäksi myös myyjällä on - ja pitääkin olla - selvittämisvelvollisuus." En ihan tiedä, mitä ajat takaa. Käsite ei ole ainakaan hirveän tunnettu oikeuskirjallisuudessa. Lieneekö omasi? Se kuitenkin kietoutuu yhteen sen kanssa, tiesikö vai ei myyjä taulunsa arvon. Myyjällä ei ole lain mukaan mitään erityistä velvollisuutta selvittää taulunsa arvoa. Ja kuten sanottu voidaan sopimusta joka tapauksessa kohtuullistaa 36§:n nojalla. Mielestäni "myyjän selvittämisvelvollisuus" -käsite on turha. Sillä ei ole mitään uutta annettavaa sopimusoikeuden periaatteisiin. Lisäksi se antaa väärän kuvan voimassa olevasta oikeudesta.

Jos vieläkin olet sitä mieltä, että kauppa pätee, niin lueppa läpi mainitsemani teos jatko-osineen (Sopimusoikeus I-II, Mika Hemmo, 1997). Huomaat varmasti, että oikeustaju ei aina kohtaa säädettyä oikeutta. Tosin oma oikeustajuni on voimassa olevan oikeuden kannalla tässä tapauksessa. Joskus myös sopimukset on rikottava.

Vielä kerran: Suutari pysyköön lestissään

Siis kirjoitti:

Maallikon on ehkä vaikea kuvitella, että esittämääsi tapaukseen soveltuisi oikeustoimilain eräät säännökset. Jos toinen myy arvokkaan taulunsa eurolla, niin kyseessä on varmastikin ymmärtämättömyys juuri pykälän esittämässä merkityksessä. Ja tarkoitukseni on nyt tarkastella lähinnä tapausta, jossa myyjä ei todella tiennyt todellista arvoa.
Kuka myy tietoisena arvokkaan taulunsa eurolla? Tietoisuus vaikea näyttää toteen (myyjä voi vedota vielä myös 36§:ään, josta alempana)

Haluan myös täsmentää, että edes tietoisuus ei välttämättä sulje pois 31§:n soveltuvuuden mahdollisuutta ymmärtämättömyyden osalta, mutta en käsittele tätä nyt.

Tällainen kauppa voidaan purkaa OikTL 31§:n nojalla. Tämä käy yksiselitteisesti ilmi sekä pykälästä että oikeukirjallisuudesta (esim. Hemmo: Sopimusoikeus 1, 1997)

Jos kauppa on tehty tietoisena, täytyy taustalla olla esim. yritys vahingoittaa velkojien etua tms. Kyseessä voisi olla myös yritys kiertää lahjaveroa. Kuitenkin, jos ostajana on täysin tuntematon ja myyjä on tietämätön taulun arvosta, soveltuu 31§. Ei pitäisi olla "vaikea kuvitella":

31 §
Jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.


Myös OikTL 36§ tulee sovellettavaksi, jos muuten jouduttaisiin kohtuuttomuuksiin. Jos kauppaa ei nyt kyseisessä tapauksessa (mahdollisuus teoreettinen) purettaisi, niin kauppahinta todennäköisesti nostettaisiin lähelle todellista arvoa. Tuskin siis jäisi voimaan!? OikTL 36§ tulee sovellettavaksi myös silloin, jos myyjä on myynyt tietoisena arvokkaan taulunsa halvalla. Tietoisuudella ei siis ole väliä.

36 § (17.12.1982/956)

Jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

---

Oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

"Ostajan lisäksi myös myyjällä on - ja pitääkin olla - selvittämisvelvollisuus." En ihan tiedä, mitä ajat takaa. Käsite ei ole ainakaan hirveän tunnettu oikeuskirjallisuudessa. Lieneekö omasi? Se kuitenkin kietoutuu yhteen sen kanssa, tiesikö vai ei myyjä taulunsa arvon. Myyjällä ei ole lain mukaan mitään erityistä velvollisuutta selvittää taulunsa arvoa. Ja kuten sanottu voidaan sopimusta joka tapauksessa kohtuullistaa 36§:n nojalla. Mielestäni "myyjän selvittämisvelvollisuus" -käsite on turha. Sillä ei ole mitään uutta annettavaa sopimusoikeuden periaatteisiin. Lisäksi se antaa väärän kuvan voimassa olevasta oikeudesta.

Jos vieläkin olet sitä mieltä, että kauppa pätee, niin lueppa läpi mainitsemani teos jatko-osineen (Sopimusoikeus I-II, Mika Hemmo, 1997). Huomaat varmasti, että oikeustaju ei aina kohtaa säädettyä oikeutta. Tosin oma oikeustajuni on voimassa olevan oikeuden kannalla tässä tapauksessa. Joskus myös sopimukset on rikottava.

Vielä kerran: Suutari pysyköön lestissään

Lue lisää

Suutari pysyköön lestissään; veit sanat suustani.

"Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö"
Oikeustoimen koko siältöön kirpputorikaupassa kuuluu oleellisena osana myyjän aktiivisuus.
Sopii siis yrittää purkaa; ilman soveltuvaa prejudikaattia minulla ei ole mitään syytä tarkistaa kantaani. Itse lähtisin luottavaisin mielin oikeuteen vaatimaan kaupan pysyttämistä voimassa.

Siltä osin kuin viittaat 31 §:n määräykseen, niin täytyy olla hyvin hypoteettinen tilanne, jossa passiisivisempi osapuoli, kirpputorilta ostava, olisi käyttänyt myyjän "hädänalaista" tai muutakaan "ostajaan nähden alistettua" tilaa hyväksi.
"Puoli- ja varttihullujen", so holhoukseen asetettavien kohdalla saattaisi purkuvaatimus ainakin joissakin tapauksissa jopa menestyä.
Siltä osin jopa lahjoitukset ennen holhouksen alaiseksi julistamista ovat juridisesti päteviä.
Minulla on pöydälläni konkreettinen tapaus, jossa ulkopuoliselle kaksi viikkoa holhouspäätöksen JÄLKEENKIN tehty testamentti katsottiin päteväksi.
(Espoon KO 16.12.93 Nro 5008)

Mitä velkojien tai verottajan pakoilemiseen tulee, niin asianomistaja ei ole myyjä, vaan esim. velkoja, joka voisi vaatia takaisinsaantia.
Silloin relevantti pykäläkin löytyykin muualta.

jorma.uski kirjoitti:

Suutari pysyköön lestissään; veit sanat suustani.

"Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö"
Oikeustoimen koko siältöön kirpputorikaupassa kuuluu oleellisena osana myyjän aktiivisuus.
Sopii siis yrittää purkaa; ilman soveltuvaa prejudikaattia minulla ei ole mitään syytä tarkistaa kantaani. Itse lähtisin luottavaisin mielin oikeuteen vaatimaan kaupan pysyttämistä voimassa.

Siltä osin kuin viittaat 31 §:n määräykseen, niin täytyy olla hyvin hypoteettinen tilanne, jossa passiisivisempi osapuoli, kirpputorilta ostava, olisi käyttänyt myyjän "hädänalaista" tai muutakaan "ostajaan nähden alistettua" tilaa hyväksi.
"Puoli- ja varttihullujen", so holhoukseen asetettavien kohdalla saattaisi purkuvaatimus ainakin joissakin tapauksissa jopa menestyä.
Siltä osin jopa lahjoitukset ennen holhouksen alaiseksi julistamista ovat juridisesti päteviä.
Minulla on pöydälläni konkreettinen tapaus, jossa ulkopuoliselle kaksi viikkoa holhouspäätöksen JÄLKEENKIN tehty testamentti katsottiin päteväksi.
(Espoon KO 16.12.93 Nro 5008)

Mitä velkojien tai verottajan pakoilemiseen tulee, niin asianomistaja ei ole myyjä, vaan esim. velkoja, joka voisi vaatia takaisinsaantia.
Silloin relevantti pykäläkin löytyykin muualta.

Lue lisää

Tarkennan vielä kerran. Tämän jälkeen en jaksa päivän selvään asiaan enää ottaa kantaa. Ymmärrän, että maallikoille nämä asiat eivät aukena ihan sekunnissa. Mutta väitteesi eivät perustu lakiin millään tasolla.

a) Tulkintasi oikeustoimilain 36§:n kohdalla ontuu pahasti. Pykälän tarkoituksena on kohtuullistaa sopimuksia, jotka muuten johtaisivat kohtuuttomuuteen. Myyjän aktiivisuudella ei ole mitään relevanssia esittämässäsi tapauksessa. Vaikka myyjä olisi kokopäiväisesti yrittänyt myydä tauluaan eurolla, ei se estä sopimuksen kohtuullistamista. Pykälän tarkoituksena on edelleen turvata osapuolta "täysin idioottimaisilta kaupoilta", vaikka osapuoli kuinka aktiivisesti olisikin kauppaa yrittänyt saada aikaan. Jos lopputulos on kohtuuton, voidaan sopimusta kohtuullistaa.

b) OikTL 31§ Saan sen kuvan, että olet valmis soveltamaan pykälää vain ns. hulluihin. Pykälää sovelletaan myös tapauksiin, joissa täysin terve ihminen on erehtynyt (ymmärtämättömyyttään) laittamaan myyntiin arvokkaan taulun eurolla. Jos ostaja tätä erehdystä hyväksi käyttäen ostaa taulun tietoisena todellisesta arvosta, voidaan sopimus purkaa 31§:n nojalla.

"Sopii siis yrittää purkaa; ilman soveltuvaa prejudikaattia minulla ei ole mitään syytä tarkistaa kantaani. Itse lähtisin luottavaisin mielin oikeuteen vaatimaan kaupan pysyttämistä voimassa." Tapaus on todella yksinkertainen. Luettuasi hieman oikeuskirjallisuutta tajuat ehkä kantasi virheellisyyden.

"Mitä velkojien tai verottajan pakoilemiseen tulee, niin asianomistaja ei ole myyjä, vaan esim. velkoja, joka voisi vaatia takaisinsaantia.
Silloin relevantti pykäläkin löytyykin muualta."
Pohdinkin vain, miksi joku myisi arvokkaan taulunsa eurolla.

Siis kirjoitti:

Tarkennan vielä kerran. Tämän jälkeen en jaksa päivän selvään asiaan enää ottaa kantaa. Ymmärrän, että maallikoille nämä asiat eivät aukena ihan sekunnissa. Mutta väitteesi eivät perustu lakiin millään tasolla.

a) Tulkintasi oikeustoimilain 36§:n kohdalla ontuu pahasti. Pykälän tarkoituksena on kohtuullistaa sopimuksia, jotka muuten johtaisivat kohtuuttomuuteen. Myyjän aktiivisuudella ei ole mitään relevanssia esittämässäsi tapauksessa. Vaikka myyjä olisi kokopäiväisesti yrittänyt myydä tauluaan eurolla, ei se estä sopimuksen kohtuullistamista. Pykälän tarkoituksena on edelleen turvata osapuolta "täysin idioottimaisilta kaupoilta", vaikka osapuoli kuinka aktiivisesti olisikin kauppaa yrittänyt saada aikaan. Jos lopputulos on kohtuuton, voidaan sopimusta kohtuullistaa.

b) OikTL 31§ Saan sen kuvan, että olet valmis soveltamaan pykälää vain ns. hulluihin. Pykälää sovelletaan myös tapauksiin, joissa täysin terve ihminen on erehtynyt (ymmärtämättömyyttään) laittamaan myyntiin arvokkaan taulun eurolla. Jos ostaja tätä erehdystä hyväksi käyttäen ostaa taulun tietoisena todellisesta arvosta, voidaan sopimus purkaa 31§:n nojalla.

"Sopii siis yrittää purkaa; ilman soveltuvaa prejudikaattia minulla ei ole mitään syytä tarkistaa kantaani. Itse lähtisin luottavaisin mielin oikeuteen vaatimaan kaupan pysyttämistä voimassa." Tapaus on todella yksinkertainen. Luettuasi hieman oikeuskirjallisuutta tajuat ehkä kantasi virheellisyyden.

"Mitä velkojien tai verottajan pakoilemiseen tulee, niin asianomistaja ei ole myyjä, vaan esim. velkoja, joka voisi vaatia takaisinsaantia.
Silloin relevantti pykäläkin löytyykin muualta."
Pohdinkin vain, miksi joku myisi arvokkaan taulunsa eurolla.

Lue lisää

Jos olet varma asiastasi, niin tiedossasi on ilmeisesti prejudikaatti.
Sen puutteessa jopa relevantti viittaus oikeuskirjallisuuteen kelpaa.

Tässä on yksi verkostakin löytyvä toisen suuntainen viitaus
http://www.helsinki.fi/~mheimone/verkko.pdf
luku 4.2 (sivu 57) :
"Sen sijaan tilanteessa, jossa vain toinen sopimusosapuoli on erehtynyt oikeustoimen sisällöstä, oikeustaloustieteellisessä kirjallisuudessa on oltu varsin varauksellisia oikeustoimen katsomisessa pätemättömäksi. Tämän taustalla voidaan nähdä se, että sopimusosapuolelle mahdollistetaan informaatioedun
hyödyntäminen."

HUOM: viimeinen lause!

jorma.uski kirjoitti:

Jos olet varma asiastasi, niin tiedossasi on ilmeisesti prejudikaatti.
Sen puutteessa jopa relevantti viittaus oikeuskirjallisuuteen kelpaa.

Tässä on yksi verkostakin löytyvä toisen suuntainen viitaus
http://www.helsinki.fi/~mheimone/verkko.pdf
luku 4.2 (sivu 57) :
"Sen sijaan tilanteessa, jossa vain toinen sopimusosapuoli on erehtynyt oikeustoimen sisällöstä, oikeustaloustieteellisessä kirjallisuudessa on oltu varsin varauksellisia oikeustoimen katsomisessa pätemättömäksi. Tämän taustalla voidaan nähdä se, että sopimusosapuolelle mahdollistetaan informaatioedun
hyödyntäminen."

HUOM: viimeinen lause!

Lue lisää

Oikeustaloustieteessä arvioidaan oikeutta juuri taloudellisesta näkökulmasta. Siksi sen tulkinnat esim. kohtuullistamisesta eroavat normaali-juridisesta.

Tuskin kukaan on myynyt kallista tauluansa eurolla, joten KKO:sta on turha hakea tukea. Muuten oikeuskäytäntö on täynnä sopimusten kohtuullistamista. Haluan vielä painottaa, että 36§:ää sovelletaan ensisijaisesti sopimuksen sisällön kohtuullisuuteen. Tosin sopimusolosuhteillakin voi olla merkitystä.

31§:n tai ehkä paremminkin 33§:n soveltumisesta esittämääsi tapaukseen voit lukea esimerkiksi teoksesta: "Hemmo-Kaisto, Varallisuusoikeuden pääpiirteet, s.58 (2000)" Paremman kuvan saat kuitenkin lukemalla Hemmon Sopimusoikeus kirjoja (Hemmo, Sopimusoikeus I-II, 1997).

Siis kirjoitti:

Oikeustaloustieteessä arvioidaan oikeutta juuri taloudellisesta näkökulmasta. Siksi sen tulkinnat esim. kohtuullistamisesta eroavat normaali-juridisesta.

Tuskin kukaan on myynyt kallista tauluansa eurolla, joten KKO:sta on turha hakea tukea. Muuten oikeuskäytäntö on täynnä sopimusten kohtuullistamista. Haluan vielä painottaa, että 36§:ää sovelletaan ensisijaisesti sopimuksen sisällön kohtuullisuuteen. Tosin sopimusolosuhteillakin voi olla merkitystä.

31§:n tai ehkä paremminkin 33§:n soveltumisesta esittämääsi tapaukseen voit lukea esimerkiksi teoksesta: "Hemmo-Kaisto, Varallisuusoikeuden pääpiirteet, s.58 (2000)" Paremman kuvan saat kuitenkin lukemalla Hemmon Sopimusoikeus kirjoja (Hemmo, Sopimusoikeus I-II, 1997).

Lue lisää

Paljonko sait tentistä?
Vai menivätkö tärpit totaalisesti pieleen?

jorma.uski kirjoitti:

Paljonko sait tentistä?
Vai menivätkö tärpit totaalisesti pieleen?

? Nyt tipuin.