Opin vihaamaan helposti ihmisiä. Jokatapauksessa, ennen kuin huomaan, olenkin ihastunut heihin. Viha on periaatteessa ihastumista, mutta viha on vain sellainen muoto. Sellainen, että tavallaa vihaa, mut oikeestaa ottaa aina päivällä että saa kinata sen henkilö kanssa. Sitte ymmärtää loppuje lopuksi että "hei, olen ihastunut tuohon!"
Lisäksi, huomasin, että Viha tulee Rakkaudesta. Voi olla vihainen jos rakas jota rakastaa loukkaantuu.
kerron teille pinen tarinan joka kävi itselleni:
Seurustelin nuorena n.15 vuotiaana ihanan pojan kanssa. Olin hänen kanssaan ulkona. Häne kaverinsa oli mukana. he päättivät tapella leikisti. Lopulta siitä tuli aitoa, sillä heille sattui joku kiista siihen samaan aikaan. Pyysin heitä tietenki lopettamaan, mutta lopettivatko he? eivät. kuka nyt kuuntelisi 155 cm suusta mitään. -_-
Tiesin, että poikaystäväni kaveri oli vahvempi. Tavallaan, rupesin vihaamaan häntä sinä hetkenä enemmän ja enemmän. PIan, ennen kuin ehdin harkita, olin jo hänen kimpussa. En itse edes huomannu sitä kunnolla. Jotenkin vain sen tein ja kadun kovasti sillä purin häntä, koska hän ei halunnut lopettaa. Se päättyi tietenki siihen ja he pyysivät istuvilteen anteeksi toisiltaan. Heille ei onneksi tullut kovin isoja naarmuja ja kolhuja, eikä miullekkaan vaikka sain kerra nyrkistä mahaan.
Luulen, että rakkaudesta tuli vihaa rakkaan ns "tuhoajaa" kohtaan. en vain ole varma. Mikä on teidän näkökulmanne?
Lisäksi, huomasin, että Viha tulee Rakkaudesta. Voi olla vihainen jos rakas jota rakastaa loukkaantuu.
kerron teille pinen tarinan joka kävi itselleni:
Seurustelin nuorena n.15 vuotiaana ihanan pojan kanssa. Olin hänen kanssaan ulkona. Häne kaverinsa oli mukana. he päättivät tapella leikisti. Lopulta siitä tuli aitoa, sillä heille sattui joku kiista siihen samaan aikaan. Pyysin heitä tietenki lopettamaan, mutta lopettivatko he? eivät. kuka nyt kuuntelisi 155 cm suusta mitään. -_-
Tiesin, että poikaystäväni kaveri oli vahvempi. Tavallaan, rupesin vihaamaan häntä sinä hetkenä enemmän ja enemmän. PIan, ennen kuin ehdin harkita, olin jo hänen kimpussa. En itse edes huomannu sitä kunnolla. Jotenkin vain sen tein ja kadun kovasti sillä purin häntä, koska hän ei halunnut lopettaa. Se päättyi tietenki siihen ja he pyysivät istuvilteen anteeksi toisiltaan. Heille ei onneksi tullut kovin isoja naarmuja ja kolhuja, eikä miullekkaan vaikka sain kerra nyrkistä mahaan.
Luulen, että rakkaudesta tuli vihaa rakkaan ns "tuhoajaa" kohtaan. en vain ole varma. Mikä on teidän näkökulmanne?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kovin vanha vieläkään..
helpottiko? ^^