Työskentelen toimistotehtävissä suuressa organisaatiossa, meidän yksikössä työskentelee reilu 30 henkilöä. Sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä on tullut todella iso ongelma. Tunnen oloni epämukavaksi ja tuntuu, etten osaa olla luontevasti ihmisten kanssa. Jännittämisen seurauksena tulee fyysisiä oireita, kuten käsien tärinää, änkyttämistä, punastumista, hikoilua. Pahimpia ovat kokoukset, kakkukahvit tms. tilanteet, joissa ollaan suurella porukalla sekä työpaikan vapaamuotoiset tilaisuudet. Missään saunailloissa tms. ”iltajuhlissa” en ole käynyt, koska ne ovat aika pitkälti juomista, mistä en itse ole kiinnostunut enkä oikein viihdy/osaa olla humalaisten seurassa.
Työtehtävät kuitenkin sujuvat hyvin (myös esimiehet ovat sanoneet olevansa tyytyväisiä). Sinänsä tulen (työpaikan) ihmisten kanssa toimeen, olen aina ystävällinen ja auttavainen, enimmäkseen ongelmia aiheuttavat edellä mainitsemani tilanteet. Eikä kyse muutenkaan ole siitä, etten pitäisi ihmisistä, olen vaan ujo ja hiljainen ja melko pidättyväinen ihmisten seurassa joita en kunnolla tunne. Työtehtävät eivät vaadi aggressiivisuutta, niiden hoitamisessa on enemmän etua siitä, että on rauhallinen ja huolellinen. Luonteeni ei siis sinänsä haittaa työntekoa. Toisaalta tunnen kuitenkin olevani liian hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, tuntuu, että reippaampi ja sosiaalisempi henkilö olisi omiaan työyhteisöön.
Mitä te, joilla on/on ollut samanlaisia ongelmia olette tehneet? Onko lääkkeistä ollut apua (ja millaisista)? Itse olen miettinyt jonkinlaisen lääkityksen hankkimista, jotta edes pahimman jännityksen sekä fyysiset oireet saisi pois. Onko mikään muu konsti tepsinyt vai olisiko parempi vaihtoehto yksinkertaisesti vaihtaa työpaikkaa sellaiseen, jossa ei niin olisi hankalalta tuntuvia tilanteita eikä tarvitsisi miettiä olevansa liian hiljainen tms.
Ongelmani ei ehkä aivan kuulu ujous-osastolle, mutta ajattelin, että täällä käyvillä voisi olla samanlaisia kokemuksia/ongelmia. :)
Työtehtävät kuitenkin sujuvat hyvin (myös esimiehet ovat sanoneet olevansa tyytyväisiä). Sinänsä tulen (työpaikan) ihmisten kanssa toimeen, olen aina ystävällinen ja auttavainen, enimmäkseen ongelmia aiheuttavat edellä mainitsemani tilanteet. Eikä kyse muutenkaan ole siitä, etten pitäisi ihmisistä, olen vaan ujo ja hiljainen ja melko pidättyväinen ihmisten seurassa joita en kunnolla tunne. Työtehtävät eivät vaadi aggressiivisuutta, niiden hoitamisessa on enemmän etua siitä, että on rauhallinen ja huolellinen. Luonteeni ei siis sinänsä haittaa työntekoa. Toisaalta tunnen kuitenkin olevani liian hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, tuntuu, että reippaampi ja sosiaalisempi henkilö olisi omiaan työyhteisöön.
Mitä te, joilla on/on ollut samanlaisia ongelmia olette tehneet? Onko lääkkeistä ollut apua (ja millaisista)? Itse olen miettinyt jonkinlaisen lääkityksen hankkimista, jotta edes pahimman jännityksen sekä fyysiset oireet saisi pois. Onko mikään muu konsti tepsinyt vai olisiko parempi vaihtoehto yksinkertaisesti vaihtaa työpaikkaa sellaiseen, jossa ei niin olisi hankalalta tuntuvia tilanteita eikä tarvitsisi miettiä olevansa liian hiljainen tms.
Ongelmani ei ehkä aivan kuulu ujous-osastolle, mutta ajattelin, että täällä käyvillä voisi olla samanlaisia kokemuksia/ongelmia. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääkäri osaa parhaiten sua opastaa sopivien lääkkeiden löytämiseksi. Itse olen käyttänyt masennuksen hoitoon venlafaksiinia sisältäväää Efexor-lääkettä ja huomannut sen myös vähentävän ahdistuneisuutta ja sosiaalista pelkoa. Pakkausselosteen mukaan sitä voidaan käyttää tosiaan myös jännittämisen hoitoon. Mutta kysy lääkäriltä. Nykyään on todella hyviä lääkkeitä.
Kirjoituksesi oli kuin omasta näppiksestäni. Kärsin samoista ongelmista. Kamalaa stressiä aiheuttaa kaikki nuo mainitsemasi tilanteet, kun tietää että itse on se porukan hiljaisin ja ujoin joka ei saa sanaa suustaan kun pitäisi jotain sanoa. Jännitän kaikkia kokouksia yms. sekä niitä vapaamuotoisempia tilaisuuksia joissa pitäis olla rento ja rempseä. En vain tunne kykeneväni siihen rentouteen kun pitää jännittää koko ajan. Itselläni tuo ujous ja hiljaisuus on tuonut omat ongelmansa... työn tekeminen sujuu kyllä siinä ei ole ongelmia ja yhteistyö on sujunut työkavereiden kanssa ihan hyvin... mutta muille se tuntuu olevan jonkun asteinen ongelma että olen syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Ja kyllähän se on ongelmaksi muodostunut jo itsellekin. En oikein tiedä mikä avuksi... työpaikan vaihto todennäköisesti taas edessä juuri edellä mainittujen syiden takia. Paineet olla suuna päänä ovat liian suuret ja tuntuu että ei anneta tilaa olla oma rauhallinen itsensä. Mutta kun se tilanne ei työpaikkaa vaihtamalla korjaannu, sen jo olen tässä ehtinyt todeta. Lääkkeitäkin olen kokeillut, mutta lääkitys tuntuu pahimmalta vaihtoehdolta.
sosiaalisten tilanteiden pelko on erittäin yleinen ongelma. Pahimmasta sosiaalisesta pelosta pääsee eroon psykoterapeuttisilla menetelmillä tai lääkehoidolla.
Terapia voi olla joko yksilö- tai ryhmäterapiaa (Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia).
Se, mitä lääkkeitä tulee käyttää riippuu tietenkin sosiaalisten tilanteiden pelon tasosta. Useimmiten Antidepressiivinen lääkehoito ja Bentsodiatsepiinit (pitkäaikaiseen käyttöön liittyy riskejä). Monet käyttävät debressiolääkkeitä.
Miksi ujoutta pitäisi hillitä? Ujo on ujo tietyissä tilanteissa ja saa ollakin. Miksi koko maailman pitäisi muuttua rääväsuiden vuoksi? Miksi ylivilkkaat ja sosiaaliset aikuiset eivät harkitse lääkitystä? Työpaikka on työpaikka eikä sinne kuulukaan yksityisasioitaan viedä, eikä etenkään juhlia heidän kanssaan kännijuhlia jos ei ole juhlijatyyppi. Työntekoon sen juhlimattomuuden ei pitäisi vaikuttaa. Ihmisen pitäisi saada noudattaa sisäistä sieluaan eikä aina pyrkiä muuttumaan etenkään huonompaan suuntaan. Työpaikallasi on paljon ihmisiä jotka käyttävät työaikaa sosiaalisen verkoston luomiseen, kyttäämiseen ja panetteluun. Ole sinä vain rohkeasti oma itsesi ja ylpeä siitä miten suoriudut töistäsi. Hankkiudu kaltaisiesi seuraan ja elä omaa elämääsi.
Unohdin lisätä että itse sain avun pitkästä lomasta, työnkuvan muutoksesta ja Cipralexistä. En osallistu edelleenkään kahvikekkereihin ja muihin, en vaan koe niitä tarkoituksenmukaisiksi enkä ole koskaan kokenut (paitsi hallintosihteerinä toimiessani, silloin koin ne velvollisuuksiini työantajaa kohtaan). Minulla on lupa olla minä, joten elän oman luonteeni mukaisesti. Eivät kaikki tarvitse sosiaalisia verkostoja ympärilleen, minusta maailmani on hyvä näin.