talirauhaset

tuo kuva ei ole otettu minusta vaan etsin sen netistä malliksi, enkä ole todellakaan noin karvainen.

Näitä näppyjä on ollut 13vuotiaasta asti, mieti siittä kuinka vaikeaa on ollut, vanhemmilekaan en viitsinyt kertoa enkä käynyt enää niitten kanssa edes saunassa.

Lääkärissä kävin vasta 4vuotta sitten ja se sanoi että ovat normaaleja ja että ei ole mikään kondylooma tai hiivatulehdus, todistusta en huomannut pyytää..

Ja oikein kiva kun joku kertoo välillä totuudenkin näistä, vaikka ei se itsetuntoa kohota, pikemminkin päinvastoin. Mutta en itsekään harrastaisi kanssani seksiä jos olisin joku muu.

Erittäin ärsyttävää kun tietää että näistä ei pääse edes millään eroon ja että ne pysyy siellä koko loppuelämän (niinkuin kaikki muutkin talirauhaset ihossa joita on joka puolella)

ja se on myös erittäin hauskaa kun kaverit luulee homoksi ja ties miksi naistenvihaajaksi.

Edellä mainitsemasi ennakkkoluuloisuus pätee tällaisissa tapauksissa suureen osaan kaikista naisista jotka eivät ole asiaan perehtyneet ollenkaan, ja sen takia en viitsi vastata naisten iskuyrityksiinkään (joita ei ole ollut enää pitkäään aikaan) enkä käy enää edes baareissakaan, enkä edes kerkeä tai jaksa lähteä koska ei ole ketään kenen kanssa mennä.

Koska en ole koskaan seurustellut, ja yläasteen (jossa olin koulukiusattu) jälkeinen koulukin oli sellainen jossa kaikki luokkakaverit olivät miespuolisia, en osaa puhua naisten kanssa, vaan aina vallitsee nolo hiljaisuus kun joku nainen on samassa huoneessa, ei sillä että pelkäisin niitä, vaan se että en yksinkertaisesti osaa keskustella naispuolisten ihmisten kanssa ollenkaan.
Eikä ole enää mahdollisuutta koulussakaan "harjoitella" koska olen valmistunut jo ajat sitten, työpaikalla ei myöskään ole naisia muuten kuin asiakkaina. Enkä liiku baareissa kuin harvoin ja silloinkaan siellä ei edes kuule mitään, monta vuotta olen asunut periaatteessa yksin.

Olisi oikein hauska jos pystyisi elämään normaalia elämää, ilman tyttöystävää tai perhettä on erittäin yksinäistä kun joutuu itse tekemään kaiken, töistä kotihommiin ja kaikkeen siitä väliltä
Kaiken tämän kruunaa se että kaikki mitä teet, tuntuu täysin turhalta, töissä ei odota että pääsisi kotiin jonkun "rakkaan" viereen vaan pikemminkin on vain tyhjyys ja tieto siitä että kaikki mitä teet on turhaa. Kaikki vain näiden "normaalien" näppylöitten takia

Tässä tämänhetkisiä ajatuksiani, voi olla erittäin vaikea ymmärtää, mutta sanpas avauduttua... taas...

ensinnäkin kirjoitti:

tuo kuva ei ole otettu minusta vaan etsin sen netistä malliksi, enkä ole todellakaan noin karvainen.

Näitä näppyjä on ollut 13vuotiaasta asti, mieti siittä kuinka vaikeaa on ollut, vanhemmilekaan en viitsinyt kertoa enkä käynyt enää niitten kanssa edes saunassa.

Lääkärissä kävin vasta 4vuotta sitten ja se sanoi että ovat normaaleja ja että ei ole mikään kondylooma tai hiivatulehdus, todistusta en huomannut pyytää..

Ja oikein kiva kun joku kertoo välillä totuudenkin näistä, vaikka ei se itsetuntoa kohota, pikemminkin päinvastoin. Mutta en itsekään harrastaisi kanssani seksiä jos olisin joku muu.

Erittäin ärsyttävää kun tietää että näistä ei pääse edes millään eroon ja että ne pysyy siellä koko loppuelämän (niinkuin kaikki muutkin talirauhaset ihossa joita on joka puolella)

ja se on myös erittäin hauskaa kun kaverit luulee homoksi ja ties miksi naistenvihaajaksi.

Edellä mainitsemasi ennakkkoluuloisuus pätee tällaisissa tapauksissa suureen osaan kaikista naisista jotka eivät ole asiaan perehtyneet ollenkaan, ja sen takia en viitsi vastata naisten iskuyrityksiinkään (joita ei ole ollut enää pitkäään aikaan) enkä käy enää edes baareissakaan, enkä edes kerkeä tai jaksa lähteä koska ei ole ketään kenen kanssa mennä.

Koska en ole koskaan seurustellut, ja yläasteen (jossa olin koulukiusattu) jälkeinen koulukin oli sellainen jossa kaikki luokkakaverit olivät miespuolisia, en osaa puhua naisten kanssa, vaan aina vallitsee nolo hiljaisuus kun joku nainen on samassa huoneessa, ei sillä että pelkäisin niitä, vaan se että en yksinkertaisesti osaa keskustella naispuolisten ihmisten kanssa ollenkaan.
Eikä ole enää mahdollisuutta koulussakaan "harjoitella" koska olen valmistunut jo ajat sitten, työpaikalla ei myöskään ole naisia muuten kuin asiakkaina. Enkä liiku baareissa kuin harvoin ja silloinkaan siellä ei edes kuule mitään, monta vuotta olen asunut periaatteessa yksin.

Olisi oikein hauska jos pystyisi elämään normaalia elämää, ilman tyttöystävää tai perhettä on erittäin yksinäistä kun joutuu itse tekemään kaiken, töistä kotihommiin ja kaikkeen siitä väliltä
Kaiken tämän kruunaa se että kaikki mitä teet, tuntuu täysin turhalta, töissä ei odota että pääsisi kotiin jonkun "rakkaan" viereen vaan pikemminkin on vain tyhjyys ja tieto siitä että kaikki mitä teet on turhaa. Kaikki vain näiden "normaalien" näppylöitten takia

Tässä tämänhetkisiä ajatuksiani, voi olla erittäin vaikea ymmärtää, mutta sanpas avauduttua... taas...

Älkää heikkohermoiset todellakaan katsoko!

Hiiva tulehdus:
http://www.healthac.org/images/yeast.html

Kondylooma
http://www.biosci.ohiou.edu/virology/Papilloma/images/Warts.jpg

Eli ei todellakaan samanlaisia kuin ketjun aloittajan linkissä.