Mistä mahtaa johtua, että laihat tai hoikat, miten vain, ovat niitä parhaita asiantuntijoita tällä palstalla? Sellaiset, jotka eivät koskaan ole olleet lihavia, tietävät jopa mistä lihavuus johtuu.
Itsekurittomuus on yksi ja hyvin suosittu syy, jotkut osaavat yhdistää sen psyykeen, joka on ihan oikein monen sairaalloisen lihavan kohdalla (BED), ahneuteen, laiskuuteen, tyhmyyteen, muutamia mainitakseni. Yksi mainitsemistani, eli BED, on sairaus ja osa jopa uskoo näin olevan, mutta suurin osa nimittää sitäkin ahneudeksi.
Niin, mistä te, jotka ette ole koskaan olleet lihavia, olette parhaita asiantuntijoita tässä asiassa? Neuvoja tippuu kuin omenoita puusta, sillä oletuksella, että lihavalla itsellään ei ole mitään tietoa ja teillä on se viisasten kivi, jota noudattamalla lihavuus häviää.
Entäpä jos te yksinkertaistatte ongelman nimeltä lihavuus? Entäpä jos se ei ole ihan niin simppeli juttu kuin kuvittelette? Entäpä jos...? Entäpä jos...?
Näitä kysymyksiä voisin heitellä teille vaikka kuinka, mutta luulen sen olevan tuloksetonta, koska olette niin jymähtäneet omaan maailmaanne, että sinne ei mahdu muuta kuin omat päätelmänne, jotka oletatte "absoluuttiseksi totuudeksi", jota ei ole edes olemassa. Lihavuuden syy on aina subjektiivinen.
Itsekurittomuus on yksi ja hyvin suosittu syy, jotkut osaavat yhdistää sen psyykeen, joka on ihan oikein monen sairaalloisen lihavan kohdalla (BED), ahneuteen, laiskuuteen, tyhmyyteen, muutamia mainitakseni. Yksi mainitsemistani, eli BED, on sairaus ja osa jopa uskoo näin olevan, mutta suurin osa nimittää sitäkin ahneudeksi.
Niin, mistä te, jotka ette ole koskaan olleet lihavia, olette parhaita asiantuntijoita tässä asiassa? Neuvoja tippuu kuin omenoita puusta, sillä oletuksella, että lihavalla itsellään ei ole mitään tietoa ja teillä on se viisasten kivi, jota noudattamalla lihavuus häviää.
Entäpä jos te yksinkertaistatte ongelman nimeltä lihavuus? Entäpä jos se ei ole ihan niin simppeli juttu kuin kuvittelette? Entäpä jos...? Entäpä jos...?
Näitä kysymyksiä voisin heitellä teille vaikka kuinka, mutta luulen sen olevan tuloksetonta, koska olette niin jymähtäneet omaan maailmaanne, että sinne ei mahdu muuta kuin omat päätelmänne, jotka oletatte "absoluuttiseksi totuudeksi", jota ei ole edes olemassa. Lihavuuden syy on aina subjektiivinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ikänsä lihavana olleetko sitten ovat asiantuntijoita siinä miten hoikistutaan?
Se nyt on ainakin aivan käsittämätön paradoksi.
Tarkkaan ottaen voi kysyä, että miksi ikänsä laihojen neuvot sitten eivät kelpaa lihaville. Ei ne ainakaan huonompia voi olla kuin lihavan omat keinot. Kenties moni laiha pysyykin laihana juuri siksi että noudattaa omia neuvojaan.
Kaikkein parasta olisi, että lihavat täällä vain lukisivat ohjeita ja korkeintaan vienosti takisivät tarkentavia kysymyksiä.
Tietäisitpä vain, kuinka paljon ravito-opillista tietoa lihavilla on. Sitä nimittäin on paljon. Monet meistä lihavista ovat laihduttanut menestyksekkäästi kymmeniä, ellei jopa satoja kiloja (riippuen painosta ja iästä). Myös monet meistä lihavista ovat lihonnut kaiken takaisin korkojen kanssa. Se on ehkä suurempi ongelma kuin painon pudottaminen.
"Tarkkaan ottaen voi kysyä, että miksi ikänsä laihojen neuvot sitten eivät kelpaa lihaville." Lainaus tekstistäsi. Mitä sinulla mahtaa olla sellaista tietoa lihavuudesta, jos et koskaan ole ollut lihava, että siitä riittä vielä toisille jaettavaksi. Elätkö sinä toisten neuvojen mukaan? Luuletko omaavasi jotain sellaista tietoa, joka lihavalta puuttuu? Toisen ihmisen lihavuus ei ole myöskään sinun ongelmasi, joten miksi siihen pitää juuri sinun puuttua?
Sinä ehdotat kirjoituksessasi vielä lihavia vain pysymään hiljaa tällä palstalla, joka on tarkoitettu lihaville ja vain "vienosti" tekemään tarkentavia kysymyksiä. Mistä sinulle se kaikki tieto on tullut? Oletko kenties ravintoterapeutti? Tuskin, sillä moista kirjoitusta ei ammatti-ihminen kirjoita. Joten tästä tulen loppupäätelmään, että sinun "neuvosi" auttaa korkeintaan itseäsi, ei muita.
Elämä kaikkine puolineen on paradoksi, myös sinun. Paradoksaalinen ja subjektiivinen kokemus, joka tarkoittaa, että se on vain ja ainoastaan sinun kokemaasi.
Jos lihavilla on paljon ravinto-opillista tietoa eivätkä he silti laihdu, niin millä tavoin sellaista voi sanoa "asiantuntijaksi"?
Jos laihduttaminen omin neuvoin epäonnistuu, niin miten jonkun toisen neuvot voivat olla huonompia?
Sellainen joka on laihduttanut, lienee kuitenkin paras asiantuntija. Mutta niiden, joilta se on -kenties useammankin kerran- epäonnistunut eikä koskaan onnistunut, olisi syytä napittaa suunsa ja kuunnella muiden neuvoja -laihojenkin.
Jos ei neuvoja halua kuunnella, ei niitä tarvi silloin kyselläkään. Ei varta vasten hakeutua paikkaan jossa niitä kuulee ja tyrkytetään. Ja lisäksi voi vielä olla kuuntelematta/lukematta niitä.
Minä olen varma, että minun neuvoillani laihtuisi, jos laihtuakseen on. Jos niitä noudattaisi. Ei siihen tarvitse ravintoterapeutin koulutusta.
se voi todellakin auttaa yhtä sadasta ja sehän on voitto jo sinänsä.
"Jos lihavilla on paljon ravinto-opillista tietoa" Siis sitähän piisaa. Laihduttamisen tueksi on tehty satoja kirjoja, dieettejä ja liikuntaoppaita, jotka saattavat poiketa toisistaan totaalisesti. Kerro siis meille neuvosi tai käypä kirjastossa kokopäiväisesti parin viikon ajan tutustumassa oppaisiin ja kerro meille mikä niistä on oikeassa. Ja kun sen kerrot, tulet saamaan varmasti kymmeniä vastalausrita henkilöiltä, jotka nimenomaan ovat onnistuneet juuri sen päinvastaisen opuksen neuvoin.
Haloo! Ihminen on yksilö ja ennen kuin käyt yksilöä neuvomaan sinun pitää sitä ennen tutustua häneen, hänen terveydentilaansa ja elämäntapoihinsta perinpohjaisesti. Sen lisäksi sinulla pitää olla asiasi tueksi faktatietoa ja hyviä tuloksia.
Mutta paa nyt vinkkis kuitenki, jollekin siitä saattaa olla hyötyä.
"Jos lihavilla on paljon ravinto-opillista tietoa eivätkä he silti laihdu, niin millä tavoin sellaista voi sanoa "asiantuntijaksi"?" Lainaus kirjoituksestasi. Asiantuntijaksi tekee kokemus, ammatilliseksi asiantuntijaksi koulutus.
Vaikka tietoa olisi kuinka paljon tahansa, se ei yksistään riitä. Tiedon avulla lihava laihtuu, mutta sitten vasta alkaakin se vaikein aika: pitää ne pudotetut kilot pois. Siinä on monella lihavalla se suurin kompastuskivi, myös itselläni. Siksipä en enää "laihdutakaan", vaan opettelen "uutta elämäntapaa".
"Jos laihduttaminen omin neuvoin epäonnistuu, niin miten jonkun toisen neuvot voivat olla huonompia?" Lainaus. Ei ole kyse siitä, ovatko ne "huonompia", vaan siitä, että me olemme erilaisia ihmisiä ja se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Toisekseen, jos sinulla ei ole jostain asiasta omakohtaista kokemusta, kuinka se tekee sinusta "asianuntijan"?
Otan toisen esimerkin: jos joltain kuolee hyvin läheinen ihminen ja sinulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, osaatko silloinkin "neuvoa", kuinka surra? On paljon asioita, jotka täytyy itse kokea, ennen kuin voi asettua toisen "nahkoihin", eikä niihin edes voi oikeasti asettua. Sinä tunnet ja tiedät vain omat subjektiiviset tunteesi ja kokemuksesi, niin kuin jokainen meistä. Oli sitten kysymyksessä lihavuus tai mikä muu asia tahansa. Asiantuntijana on helppo olla, auttaminen onkin jo toinen juttu.
vasta sitten kun itse ei onnistuta tehtävässä jota yritetään suorittaa. Oli sitten kyse suremisesta tai laihduttamisesta.
Sanoisin että jokainen hoikka ihminen on parempi asiantuntija hoikkana pysymisessä kuin yksikään laihdutuksessa epäonnistunut lihava. Eikö hoikkana pysyminen ole juuri laihduttajan tavoite?
Laihdutus ei ole mitään ydinfysiikkaa, joten riittää kun tietää perusasiat. Toki ihmisissä on eroja tuon laihdutusnopeuden suhteen, mutta noudattamalla yksinkertaisia ohjeita jokainen laihtuu, oli tahti sitten mikä hyvänsä.
"Asiantuntijaksi tekee kokemus, ammatilliseksi asiantuntijaksi koulutus."
Mistäs moiset määritelmät?
Voi joku tietysti nimetä itsensä asiantuntijaksi, mutta jotta tämä olisi ansaittua, tulisi olla sille jotain meriittiä myös: kokemusta ja paljon onnistumisia urallaan. Yksi onnistuminen ei asiantuntijaksi tee.
Toisaalta koulutettukaan "asiantuntija" ei ole minkään arvoinen jos törppöilee joka tehtävässä mihin ryhtyy.
Tällä palstalla on paljon niitä jotka eivät ole kertaakaan onnistuneet laihdutuksessan. Heidän ei ole ollenkaan syytä ylenkatsoa kenekään ohjeita.
Hoikkia neuvojia aloittaja moitti kokemuksen puutteesta. Mutta ei ole mitään takeita että viisas lihavakaan olisi sen parempi asiantuntija laihdutuksessa.
Ja lopuksi voi vielä kysyä, että miksi ei lihavat ota oppia muiden laihtuneiden ohjeista? Niitäkin täällä on vaikka kuinka paljon. Luulen, että ongelma on siinä ettei monet näistä lihavina pysyvistä halua noudattaa edes niitä ohjeita joilla muut ovat onnistuneet, vaan käyttävät aikansa mielummin netin ääressä istuen hoikkia mollaamassa.
Jos on monia kertoja laihduttanut, ihan varmasti on myös aika paljon tullut kokemusta, miten kilot saa putoamaan. Eli omakohtaisesta kokemuksesta syntyy "oma" asiantuntijuus. Minähän kirjoitinkin, että suurin kompastuskivi alkaa siitä, kun on päässyt tavoitepainoonsa.
Laiduttaminen sinänsä ei ole todellakaan mitään ydinfysiikkaa, mutta painonsa pitäminen niissä lukemissa, joihin on onnistunut pääsemään, on paljon vaikeampaa.
"Hoikkia neuvojia aloittaja moitti kokemuksen puutteesta. Mutta ei ole mitään takeita että viisas lihavakaan olisi sen parempi asiantuntija laihdutuksessa." Lainaus tekstistäsi. Osittain olen samaa mieltä, osittain erimieltä, tässä on pieni paradoksi: jos ei ole koskaan ollut lihava, ei koskaan laihduttanut, mistä kokemus, oppi ja neuvot on hankittu? Tietysti tänä päivänä jokaisella on paljon tietoa terveellisistä elämäntavoista, mutta aina pelkkä kirjatieto ei riitä. Kirjatietoa on myös lihavilla, usein monia kokemuksia laihdutuksesta ja silti paino nousee, jopa korkojen kanssa. Miksi? Siihen jos joku osaisi vastata, olisi todella viisas. Lihavuutta on vaikea hoitaa.
Viittaan viimeiseen kappaleeseesi ja haluan sanoa, että tarkoitukseni ei ole mollata enempää hoikkia kuin lihaviakaan. Jos minulta kysyttäisiin, olisinko mieluummin lihava vai hoikka, siihen olisi helppo vastata: ilman muuta valitsisin hoikkuuden. Olen jopa ollut hoikka, enkä syytä ketään siitä, että olen nyt lihava. En edes itseäni, sillä se ei johda mihinkään. Voisin tietysti luetella syitä, mutta olisivatko ne todellisia vai lohduttaisinko niillä vain itseäni?
Aikaisemmissa kirjoituksissa olen maininnut, että olen nyt oppinut sen, että unohdan kaikki "kuurit". Opettelen uutta elämäntapaa, joka ei ala jostain ja lopu johonkin, vaan johtaa toivottavasti vihdoinkin siihen, että se mikä painoa putoaa, myös pysyy poissa. Tähän mennessä hiljaisella tahdilla, painoa on lähtenyt noin 18kg ja olen siihen tosi tyytyväinen. Tämä elämäntapa ei kiellä minulta mitään ruokia tai muita "hyviä" silloin tällöin ja siksi tätä on helpompi noudattaa. Minä siis opiskelen, kuinka tullaan hoikaksi, välillä tulee joku takapakki, mutta ei se mitään kaada. Siitä vain eteenpäin.
Haluan kuitenkin tehdä tämän muutoksen minulle sopivalla tavalla, enkä halua ilkeitä ja arvostelevia "neuvoja" keneltäkään. Tämä on minun projektini ja toteutan sen itselleni parhaaksi katsomallani tavalla.
pitäiskö mun kysellä neuvoja mun laihalta mieheltä syömisen ja laihana pysymisen suhteen, kun tämä syö syö syö syö ja syö...aivan hirveät määrät. ykskin päivä se tuli mua ovella vastaan että hän söi litran paketin jäätelöä äsken... kohta veti leipiä ja halusi lähtä hakemaan pizzaa... ja kuka sai toppuutella häntä!!! MINÄ, LIHAVA LÄSKI MÄSSÄÄJÄ!! ja siis mies on 177 pitkä ja painaa 63kg. kyllä meillä on siis laihempi se joka syö kovasti, en minä... siis kun jotkut vaan on sellasia että saavat syödä mitä tahtovat. minun ei missään nimessä kärsi mennä syömään semmosia määriä....hyi, painaisin ainakin tuplat nykyisestä.
Pääpiirteissään lihavuuden pitäisi olla vain lihavien ongelma. Joskus vaan joku hoikempi joutuu vähän miettimään mitä sanoo noin yleensä ettei lihava kanssasisko tai -veli (no useimmin sisko) loukkaannu mutta joidenkin huumori kyllä kestää. Tai mistä sitäkään tietää jos näyttelee ronskia ja silti sisimmässään loukkaantuukin. Sinänsähän kenenkään hoikan ei tarvitse olla yhdenkään lihavan ystävä jos ei huvita. Työkavereita ei aina pääse valitsemaan joten se on kestettävä.
Lihava taas joutuu miettimään useita asioita elämässään, olkoon sitten ulkonäkö, vaatteet, yleensä mahtuminen, penkin kestäminen, kumppanin löytäminen, ystävät jne. ja viimeisenä mutta ei vähimpänä oma terveytensä. Ja itse hän nämä asiat ratkaisee, tavalla tai toisella. Hänen, siis lihavan ongelmansa ja hänen ratkaisunsa myös.
Onpa tosiaan fiksusti sanottu taas "Sinänsähän kenenkään hoikan ei tarvitse olla yhdenkään lihavan ystävä jos ei huvita" ihan niinku sun tarvis olla yhtään kenenkään ystävä, jos ei huvita. Ja onko se sitten ystävyyttä, jos se perustuu pintaan? Rankkaatko ystäväsi todella siten, että lihavat tai jonkin kauneusvirheen omaavat vain pois... Koetko olevasi huonompi, jos kuljet "rumien" seurassa...kenen silmissä?
Miksi laihat taitavat olla enemmistönä tällä palstalla.
Mielestäni tämä palsta on lihavien vertaistuki/ kokemusten vertailupalsta.
jos me lihavat haluamme/tarvitsemme laihoilta neuvoja siihen kuinka meidän tulee elää saamme niitä aivan kylliksi joka tuutista.
Ei ole lehteä tai muuta tiedotusvälinettä mistä ei tulisi tuutin täydeltä laihdutusohjelmia.
Jos joku laiha on oikeasti keksinyt jotain uutta tai viisastenkiven millä lihavuus poistetaan niin hyvä.
Silloin ovat tervetulleita palstalle auttamaan lihavia lähimmäisiään.
Aika luonnollista on ,että laiha ihminen oan asiantuntija painonhallinnassa, jos hänelle kerran ei ole kertynyt liikakiloja. Silloin on oivaltanut ravinnostaan jotakin.
Liikalihavat keskittyvät painonhallinnan sijaan laihduttamiseen. Laihduttamien ei ole mikään vastaus ongelmaan, vaan uusien ruokailutottumusten opetteleminen. Kun muuttaa ruokailutottumkset terveellisiksi paino laskee itsestään. Jojo-laihduttaminen onkin lihavien kompastuskivi. Painoa pudotetaan oikein kunnolla, ja hetken päästä on kaikki kilot tullu takasi. Se kertoo vain silloin siitä, että uusia elämäntapoja ja ruokaiutapoja ei ole omaksuttu vaan laihdutus on tehty kepulikonstein!