voi voi ku tulee mieleen näin kevään tulles mikä ikävä nyt on . Ku muistelee vielä syksyä ja sitä ku löysin uuden rakkauden ja kaikki oli vielä edessä ja turhia ennakkoluuloja ei ollu. Olin juuri eronnut pitkästä suhteesta ja en kerinnyt kauaa olemaan vapaa ku löysin erittäin ihanan kaurisnaisen. Sinä toit valon minun elämääni mutta sinä myöskin sen sammutit. Ja vie pitkän aikaa kunnes kohtaan sen joku pystyy sytyttämään uudelleen.
Jos olisin tiennyt mitä tuskaa ne kohtalon järjestämät tapaamiset toivat ni en tiedä olisinko ikinä halunnu sitä tapahtuvan...Mutta kun ajattelen sitä ihanuutta mitä meillä myöskin oli. Toisaalta en sitä vaihtaisi poiskaan.
Sellaisen kuvan sinusta haluaisin säilyttää, minkä annoit mulle syksyllä .Ihana ,fiksunolonen ,ulkoa ehkä viileä mutta sisältä niin herkkä ja haavoittuva ihminen.
Joka kaipasi lämmintä syliä ja rakastavaa miestä.
Anteeksi kun en pystynyt olemaan sitä mitä halusit
Jos sais aikaa muuttaa. nyt ku ajattelen kuinka turhia ne ensimmäiset riidat oli. ja kuinka pienestä. Mutta pienistä asioista kasvaa iso virta. Ja jossain kohtaa se kuohuu yli.
Kunnes se rauhoittuu ja palaa uomiinsa.
Asia oli se ku kaksi typerystä rakastuu . Olimme täysin eri maailmasta silloin.
Sinä et ymmärtäny sitä maailmaa mistä mä tulin ja mä en ymmärtäny sitä mikä sinulla oli. Mutta sen pienen ajan me kuitenki saatiin olla ja vaikka suhde oli yhtä eroomista ja palaamista ni Se ikävä mikä siitä jäi .on sanoinkuvaamaton.
Olen sitä tässä monesti miettinyt miksi kävi niinku kävi. Sillä on tarkoituksensa ,mikä se sitten onkaan...
Nyt vasta alan ymmärtämään sitä maailmaa missä sinä elät ja totisesti vain pelkään että alanko ymmärtämään vähä liikaaki. No elämän tie on koko ajan yhtä oppimista ja kaikesta voi oppiakki jotain.
pimeässä ja koleassa syksyilmassa terassilla ja vähän muuallaki toisistamme turvaa haettiin.
Tulee vain mieleen että yksi piisi on jäänyt mieleen ja jonka laulaa se jota oltiin yhdessä ensimmäistä kertaa kuuntelemassa.
Olikohan se kuitenki merkki siitä että jätit ikuisesti jäljen sydämeen.
Ehkäpä joskus jos luoja suo .kun minäki olen oppinu ymmärtämään sitä ,maailmaa missä sinä elit ja sinä taas sitä maailmaa missä minä elin .Ni ehkä joskus voitaisiin löytää vielä yhteinen sävel ja joka sillä kertaa kestää...jossei tässä elämässä ni ehkä toisessa. Nyt on tilanne tämä ja tästä jatketaan. Haavat on nuoltu ja uusi tyhjä sivu auennut...
Ps. Jos kyseinen ihminen joskus lukee tämän.
kysympä vie...Pelästyitkö kun kätesi meni peukalo keskelle kämmentä. Se on asia joka minulle jäi mieleeni Ja toisaalta vähän huvittavakin asia.
Eipä taida tulla ihan heti vastaavaa kohdalle...(:
Jos olisin tiennyt mitä tuskaa ne kohtalon järjestämät tapaamiset toivat ni en tiedä olisinko ikinä halunnu sitä tapahtuvan...Mutta kun ajattelen sitä ihanuutta mitä meillä myöskin oli. Toisaalta en sitä vaihtaisi poiskaan.
Sellaisen kuvan sinusta haluaisin säilyttää, minkä annoit mulle syksyllä .Ihana ,fiksunolonen ,ulkoa ehkä viileä mutta sisältä niin herkkä ja haavoittuva ihminen.
Joka kaipasi lämmintä syliä ja rakastavaa miestä.
Anteeksi kun en pystynyt olemaan sitä mitä halusit
Jos sais aikaa muuttaa. nyt ku ajattelen kuinka turhia ne ensimmäiset riidat oli. ja kuinka pienestä. Mutta pienistä asioista kasvaa iso virta. Ja jossain kohtaa se kuohuu yli.
Kunnes se rauhoittuu ja palaa uomiinsa.
Asia oli se ku kaksi typerystä rakastuu . Olimme täysin eri maailmasta silloin.
Sinä et ymmärtäny sitä maailmaa mistä mä tulin ja mä en ymmärtäny sitä mikä sinulla oli. Mutta sen pienen ajan me kuitenki saatiin olla ja vaikka suhde oli yhtä eroomista ja palaamista ni Se ikävä mikä siitä jäi .on sanoinkuvaamaton.
Olen sitä tässä monesti miettinyt miksi kävi niinku kävi. Sillä on tarkoituksensa ,mikä se sitten onkaan...
Nyt vasta alan ymmärtämään sitä maailmaa missä sinä elät ja totisesti vain pelkään että alanko ymmärtämään vähä liikaaki. No elämän tie on koko ajan yhtä oppimista ja kaikesta voi oppiakki jotain.
pimeässä ja koleassa syksyilmassa terassilla ja vähän muuallaki toisistamme turvaa haettiin.
Tulee vain mieleen että yksi piisi on jäänyt mieleen ja jonka laulaa se jota oltiin yhdessä ensimmäistä kertaa kuuntelemassa.
Olikohan se kuitenki merkki siitä että jätit ikuisesti jäljen sydämeen.
Ehkäpä joskus jos luoja suo .kun minäki olen oppinu ymmärtämään sitä ,maailmaa missä sinä elit ja sinä taas sitä maailmaa missä minä elin .Ni ehkä joskus voitaisiin löytää vielä yhteinen sävel ja joka sillä kertaa kestää...jossei tässä elämässä ni ehkä toisessa. Nyt on tilanne tämä ja tästä jatketaan. Haavat on nuoltu ja uusi tyhjä sivu auennut...
Ps. Jos kyseinen ihminen joskus lukee tämän.
kysympä vie...Pelästyitkö kun kätesi meni peukalo keskelle kämmentä. Se on asia joka minulle jäi mieleeni Ja toisaalta vähän huvittavakin asia.
Eipä taida tulla ihan heti vastaavaa kohdalle...(:
Vastaukset 22
Vanhimmat
tulee omiin ajatuksiin mies jonka tapasin vajaa vuosi sitten. en voi sanoin kuvata niitä tuntemuksia...shokilta se tuntui. tutunoloinen, lempeä, sympaattinen. ja paljon muuta. aika oli vaikeaa ja raskasta ja omat tunteet siihen päälle lisäsivät jännitysta entisestään. toivoin vain että tilanne menisi nopeasti ohi niin koomiselta asetelma omalta osaltani tuntui. mitä useammin tavattiin sen vaikeampi oli häntä kohdata juuri omien tunteitteni takia. olen oppinut tuntemaan häntä myöhemmin enemmän ja aina vain ihmetyttää ja hämmästyttää enemmän ja enemmän. voiko oikeasti tuollainen ihminen olla olemassa? kunnioitan ja ihailen häntä paljon. hän on varmasti hyvä tyyppi, paljon parempi kuin ehkä sanoissani olen antanut ymmärtää. pelkään ja aristelen ja samalla kuitenkin rakastan häntä ihan täysillä. en osaa oikein lähestyä kun olen vain niin hauras ja avoin hänen lähellään. ei paljon vitsit luista eikä normaalista järjenjuoksusta ole tietoakaan. tekee vain mieli mennä tuolin taakse piiloon vaikka aikuinen olenkin:) vaikea on tilanne enkä tiedä mitään ratkaisua siihen. haluaisin oppia tuntemaan hänet aivan läpikotaisin, uskonpa että siinä olisikin haastetta kerrakseen. en tiedä mitä itse ajattelee mutta jos hän joskus lukee tämän ehkä sitten tajuaa paremmin miksi minun on ollut niin vaikeaa tehdä aloitetta.
Mutta eipäs yhtäkkiä tule mieleen ketään tuttua joka olis kiinalaiselta sika. eikös se sika ole joko 23-24 ikänen tai 35-36 ja tietysti sit kakarat 10 v ja vanhukset 47 ja niin poispäin
tai tunnen mä tietysti jotain mut vain ulkonäöltä.
Asun itte kurikassa.
Kysympä sinulta sikatyttö ? Oletko myös aurinkoinen leijona...Jos olet ni sinä olet nähnyt minusta sen paremman puolen. Mutta nyt minulla alkaa pikkuhiljaa sydän kivettymään . Aion alkaa elämään ettei helvetti vieköön enää kukaan tule EI KUKAAN sanomaan et hanki ittelles elämä...Mutta se ei ole sun syytäs ..eikä oikeastaan sen toisenkaan. itseppä syypää olin.Mutta tämä siksi en halua minkäänlaista tunnetta nyt enkä halua rakastua...En tosiaankaan.
Rakkaus saa odottaa ja odotttaaki pitkään ja se on ihan jossain muualla. Siellä missä ihmiset uskaltaa kertoa tunteistansa . Täällä eivät osaa...muuta ku valehdellen. Sen olen huomannu ,täällä ihmiset ovat kylmiä... Uskon että sinäkin olet joskus ajatellut niin ..olethan kotoisin kans aikas kaukaa...
olen sika, aurinko oinas ja nouseva neitsyt. puuttuu vaan ilmamerkki:)))
enpäs toivoisi sinun kivettyvän.en laisinkaan. päinvastoin. kyllä sinä minun tunteeni tiedät ihan varmasti. ei pitäisi olla epäilyksen häivääkään. tuossahan niitä ylempänäkin koetin selittää.mistä moinen morkkis?
kuulosti hyvin tutulta..ja ajankohtakin täsmäis..:)..mut tuskin kuitenkaan...jokatapauksessa..ei mua tartte piilotella..rohkeesti vain:)..aattelen sua joka päivä..ja paljon muutakin..:)..
minkäs ikänen oot...? ja mistäpäin...?
Kerro kalamies 31v tuntomerkkejä itsestäsi. Nimikirjaimet ja paikkakunta jossa olimme. Haluan tietää oletko se sinä.
joo ekköhän sä tiedä mistä oli kysymys. Eipä siinä mitään nimikirjaimia tarvita...Vai onko moniki pistäny kädet kippuraan...(: Ja tehnyt coctaileja jostain kirkkaasta ja punaisesta aineesta. No siivosin pois kaiken...kuten kaiken muunki .
Mut eiköhän josain nähä ,vaikka et sä enää mitään näe. Ja hyvä niin .On parempiki ku et näe . koska enää mulla ei ole tuska kasvoilla. Vaan ilo ,siitä et nään et sulla on vientiä . Ni ei tarvitse sunkaan rypeä enää missään huonossa olossa. Tavallaan helpotus ettet menettäny kuitenkaan naiseuttasi...Osasinhan mäki sen tunteen sulle joskus tehdä.
Itselläni vihdoinkin on myös silmät kirkastunut...ja se näkyy. Että olkoon onni myötä elämässäsi tästä lähin. Kiitos silti kaikesta ,en silti unohda. Paljon jäis myös hyvää mieleen.
hourailet? en ymmärrä alkuunkaan??
Joo ilmeisesti sä et ole oikea ihminen . ku oikea ihminen tietäisi kyllä mitä tarkoitan...Mutta se on sit taas toinen juttu haluaako hän ymmärtää.
voi kun oltais alusta saakka opittu tuntemaan toisemme paremmin ennen ku rakastuttiin.
Hänki tietäisi sen et mä olen ihan oikeasti hyvä tyyppi...Mutta hänelle jäi kyllä niin kamala kuva musta että se jos mikä harmittaa. Ja kyllä minä uskon sisimmässäni että hänessä on kans aika paljon hyvää...Minä en vaan tarpeeksi osannut myöskään arvostaa sitä. Kunnen aina oikein ymmärtänyt hänen liian rajua huumoriansa.
Minä ku oon tällänen herkkä kala. Mutta niinku eräässä kortissaki luki yhtä ja toista kalamiehen ja kaurisnaisen sopivuudesta..minkä hän mulle anto.Kerran jopa palautinki sen ja sain takasikki vie...Mutta en vain tarpeeksi luottanut...
No nyt ainakin sen asian olen oppinut et enää en hyppää suhteeseen heti vaan haluan tutustua toiseen ihmiseen kunnolla ,ennen ku rakastun jotta oppii arvostamaan toista ihmistä tarpeeksi.
Että opetus tuokin suhde.
Nyt tuli vastaan ku salama kirkkaalta taivaalta uusi mahdollisuus kalanaisen muodossa ja en tiedä uskallanko lähteä uuteen suhteeseen...Mutta ainakin aion tutustua ensin kunnolla...Ja ehkä siksi ku tälle ihmiselle minusta on kerrottu niin paljon hyvää että en tosiaankaan halua pilata sitä.
Miksi haluat tietää ? eipä sua kiinnostanu vaikka yllättäen kohdattiinki? Sanoin sulle silloin Että terve mitäs sä täälä teet?..ja baareissa ollaan nähty nyt muutaman kerran kaiken jälkeen ...etkä ole kyllä moksiskaan... Ei silti ymmärrän sen.vetäydy vain kuoreesi... Eikä näillä kirjotuksilla täälä oikeastaan mitään virkaa ole ...eipä niistä välittää tartte.
Kunhan tekee hyvää purkaa vain ja helvetin hyvää ajankulua. Ku istua baareissa laulamassakaan...Ja minullahan on kotonakin täysi kalustus...Tämän illan olen vielä yksin kotona... Huomisesta voi olla että meikäläistä taas viedään ja lujaa...ja sitten en pitkään aikaan olekkaan maisemissa.
Että hyvä ku on pidetty kännyhiljaisuus...tietääpä mitä tässä tarvii ruveta tekemään. No ei tän alkuperäsen jutun tarkoitus ole tosiaankaan sua mollata. Vain sanoa että älä silti kivety sinäkään...Itsellä on ollut vähän jäässä nyt mutta minähän ku en o kuitenkaan ole silti niin ilkeä mies .Minkälainen kuva sulle ehkä musta jäiki... Minun sydämeni osaa etsiä kyllä lämpöä... ja tuntuupa että kun vain rohkenee ni sitä kyllä löytyy...Kaikkea hyvää sulle .Älä muistele pahalla...
että molemmilla on mahdollisuus ottaa yhteyttä. ei vain täältä suunnasta. en ole kyllä mihinkään vetäytynyt. en vaan tiedä mitä odotat minun tekevän ja mitä odotat meistä? en todellakaan tiedä. jos joskus kerrot sen selvin sanoin niin sitten tiedän. omat tunteeni olen sanonut aivan tarkkaan, joten niissä ei pitäisi olla mitään kyseenalaistamista. mutta sinäkin voisit omasi ilmaista ja myös toiveesi asioitten suhteen.
tuntuu vähän siltäkin välillä että sulla on muistikirja josta vetelet nimiä sitä mukaa yli kun ei 'tärpännyt'. ja sitten siirryt seuraavaan. ja vapaahan olet tekemään mitä haluat kun sitä sinkkuuttasi mainostat siellä ja täällä. itse en harrasta keräilyä enkä testaa jokaista sopivan tuntuista. periaatteeni on että yksi kerrallaan. ja sitä rataa. enkä aio etsiä ketään jos tämä ei onnistu. lähinnä mietin syksyä jäänkö tänne vai muutanko jonnekin aivan muualle. no sen aika näyttää sitten.
joopa nyt tekstissäsi on tutun omaista...Sitä tiettyä uhmakkuutta. Mitä koko ajanki oli tekstareissa. Ja kuitenki sellaista pientä toivonkipinää.
Mutta sen vain sanon .Että en tiedä minkälaisen kuvan nyt sit oot oikein saanut musta .ja näistä muista kirjotuksista täällä .Mutta voikohan monikaan tulla sanomaan että kuinka paljo mä olen kokeillu jotain. Ystäviä minulla on paljo.
Ja ketään kohtaan en ole ikänä tuntenu juur mitään isompaa. Ja jos oon ni sulle kerroin niistä...Mutta yhden asian tiedän tästä lähin että turhan rehellinen ei kannata olla silloin ku ei o mitään aihettakaan.Ja empä tiedä sit mitä meistä enää vois kehittyä.
Taitaa se olla nyt liian myöhäistä jo... Nimittäin en tiedä mitä itse olet tehny...se on sun asias ja jos joskus maailma meidät vie yhdistäis. Ni kaikki tarttis unohtaa .Ja alkaa puhtaalta pöydältä ja muuttaa vaikka yhdessä jonnekki muualle...siis jos halua olisi. Anteeksi vain se ku en tarpeeksi uskonut sinuun ja epäilin jo lopussa vähän kaikkea sanómisiasi...Ei se viiminen tainnu olla sullekkaan silti helppoa .kun sua on nykyään nähny ihan muualla ku siellä missä tavallisesti viihdyit.
No aika lailla tässä pikku hiljaa on oppinut näkemään asioita eri silmillä ku näitä samanlaisia kohtaloita tuntuu olevan niin paljo ja täs kaveriporukassakin... Ja toistenki kohtaloista on oppinut huomaamaan niitä asioita mitä meilläki oli ongelmana. Ni kyllähän tässä itsekkin joutuu myöntämään että Paljon on opittavaa itselläki .Minähän se mustasukkasempi osapuoli olin meidänki suhteessa...
Mutta niinku sanotaan siihen 2 tarvitaan
eroon ei muuta ku yks .(lainaus joideki muiden teksteistä).Itselläni on ny aikamoinen soppa kehitteillä .tapahtui tässä ihan yllättäen .Ja nyt oon ottanu ainakin jo liian ison askeleen .Että ainakaan ihan heti unohtuis sekään.
Mutta tällä kertaa tutustun ensin ennen ku rakastun...Ku en todellakaan tiedä Mitä nyt haluan elämältä. Haluanko olla se kaikkien tuntema mukava kaveri ja vain ja ainoastaan kaveri.Joka tosiaan vain omistaa rakkautensa yhdelle...Jossen uskonu mäkään sua ni et uskonu säkään mua. Vai alanko sellaseks ku yks tuttu mulle on tolkuttanu...Et vitut naisista , munaa ne vain haluaa...Siksipä kysynki teiltä naiset ? Mitä te haluatte? Haluatteko et mies on vain ja ainoastaan sen yhden peräs...Vai onko tosiaan niitä jokka uskovat vielä vanhan ajan tapoihin...
Mä taidan olla liian vanhanaikanen tähän maailmaan. Sinäki kyllä annoit ymmärtää että uskot tiettyihin asioihin alussa .Mutta mitä oikein tapahtui? Että se kuva muuttui...Kun niin monet tulivat silloin alussa mulle sanomaan vähän kaikenlaista .Ymmärsin ja halusin ainaki uskoa ,että ne oli vain kateelisten puheita...JA ku tarpeeksi kuulee kaikenlaista ni sitä väksinki alkaa uskomaan että jotain omituista on...No ainahan ihmiset puhuu...Se on nyt selvä asia.
Mutta kyllä minä haluan muistaa sinut sellaisena mitä sä mulle kahden kesken näytit...
Kovan ulkokuoren alla herkkä ja haavottuvainen nainen Joka kaipasi vain hellää ja rakastavaa miestä...Joka oli vain kokenut liikaa pettymyksiä
Mutta ehkäpä sunki on aika oppia että tässä maailmassa kun meitä on niin moneen junaan ni kaikilla ei ole aivan samanlainen huumorintaju ...
Ja siitähän ne monet ensimmäiset pikkuriidat lähtiki...Jos olisin tiennyt minkäluontonen ihminen sä olit ni kaikki sellaset pikkujutut alussa olis menny ohi korvien...Mutta en mä tosiaan tuntenu sua. ei ollut aikaa oppia tuntemaan...Se vei vaan liian nopeaan eteenpäin.
Ja nyt ymmärrän sen että minä ku erosin. ni sä olit kuin lahja taivaan mulle...Vai oliko se paremminki kokeilu? Että mitä kestää...
Ainakin nyt oon vahvempi ja viisaampi ku koskaan. On niin paljon kokenu jo pienes ajas että kantapään kautta oppii...Mutta en silti kivetä itteeni. siksi en kanna katkeruutta sulle ..Älä säkään.Voidaan ihan hyvin tervehtiä toisiamme ku nähdään...pidä vain hymy kasvoillasi ja silmissäsi se loiste mutta älä hukuta niihin ihmisiä...(:
Kaikkea hyvää sulle .PS yhä edelleen silti ihmetyttää se kohtaaminen sie sairaalan pihassa kello kolmelta yöllä...
Ja taitaa tää silti suaki vähän opettaa.
jos olet minusta ihmejuttuja kuullut niin olisi ollut kyllä kiva tietää ne itsekin. en nimittäin yhtään tiedä mistä nyt puhut? ja jos uskot juttuja noin heppoisesti niin eipä voi muuta toivoa kuin että jossain vaiheessa alat luottamaan ihmisiin. en ikipäivänä olisi uskonut sinusta soopaa ennenkuin olisin itse tarkastanut sinulta asian. ja jos tosiaan kuvittelet että minulla on ollut suhteita muihin kuin tulevaan ex-mieheeni niin olet kyllä uskomaton. ei ole ollut ketään muita, mutta kuvitellahan saa mitä haluaa. eipä sitten varmaan voi muuta sulle sanoa kuin onnea elämääsi ja heippa. ja ps. en ole kyllä koskaan tavannu sua minkään sairaalan pihassa kolmelta yöllä.-- ketähän mahdat sitten muistella?
vai et muista tavanneesi sairaalan pihassa sellaista ...joku sinut kyytti sinne ja jätti siihen kadun varteen . ja tulit vastaan vatsaasi pidellen...mutta joset tätä muista .ni olet ihan eri ihminen mistä on kyse...
No se ihminen tuskin kiukultansa tänne varmaan mitään positiivista enää kirjottaisikaan.
Ja mikään ihme ole vaikka olisiki...
Niin empä mä yleinsä kovin paljo kuuntele mitä muut sanoo .Viimiseen asti koitan uskoa ihmisestä hyvää...
Katos niinku laulussa sanotaan ...Mua kyllä sinusta varoitettiin , mut silti rakastuin hurjasti niin .Mä suljin korvani uskoen vain ..oot mulle parhain...
Ja eikä tämä nyt sitä tarkoita et mulle kukaan ennen alkua olis mittään sanonu...
Mutta muistat varmaan ku ite kerroin sulle .mitä sain kuulla ja kysyin sulta .mitä ne tarkoitti.
ja kerroit et varmaan jonku exäs tuttujen höpinöitä. Mutta ihan itse toimillasi talvella aiheutit lisää puheita... ja silloin mä sain kuulla yhtä ja toista mielipidettä ...ja kehotuksia et jätä ny sitte se ihminen jo hyvän sään aikaan...Ja mitä mä tein. Halusin vain jatkaa
koska sun läheisyytes oli sillä hetkellä ainut asia joka mua lohdutti koska sua rakastin kaikesta huolimatta...ja omistasiki puheista sain sen kuvan että sinä rakastat mua.Mutta kaikki pienet asiat ja ne kaikenlaiset pikku riidat Mitä oli sitten aika usein jo mitä turhemmista syistä...Ni saivat aikaan sen että se lanka katkes sit lopullisesti ja baariin ku ei kannata mennä jos on jo ennestään riitaa päällä...
Ja se mistä toisiks viimisin riita lähti...
ni sanotaan et sydänsurut on paras tapa päästä liiasta painolastista eroon...Viiminen riita taas ...SE OLI NOLO JUTTU JA PISTE IIN PÄÄLLE.
Ja myönnän että se oli täysin mun syytäni.
Mutta en syytä siitä itseänikään enää.
Pystyn jo jatkamaan elämääni...Ja ottamaan opikseni.Toivottavasti sinäkin...ehkä vielä kohdataan ni tulen ja sanon ...terve mitäs exäni tietää...Taitaisit mennä pöydän alle...(:
Mut tiedoksesi et tulet minne tahansa..ni ei suakaan kukaan pitkään kato. Ei sulla ole mitään hävettavää ainakaan...Olet sitten yksin,kaksin, porukalla liikentees...ovat asioitasi .ei kuulu enää mulle . Enkä tuijota ,mut morjestan kyllä.
Ja sie missä nyt ollaan kohdattu ni mä olen siellä työvuoros ainaki parisen viikonloppua tos kesän alussa...että tervetuloa vain jos haluat päästä loistamaan... saat kyllä vuoroja sinäki...
loistoon eikä kunniaan. joten jatka pulinoitasi missäs tykkäät. en ymmärrä sanaakaan ja enpä taida kyllä enää välittääkään. antaa olla koko homma tässä. mua kiinnostaa ihan normaalit ihmiset eikä mitkään ihmefriikit jotka puhuu niin pehmosia että pilvetkin on rautaa niihin verrattuna. ja enempää sontaa en ole ikinä keltään kuullu kun sun suusta.
kuuntele se tiktakin satuprinsessa laulu se sopii sulle kun nakutettuna. ja pistä vielä vaaleanpunaiset simmulasit päähän niin eiköhän niitä norsunluutornissa asuvia prinsessoja alakin jo surrata sun ympärillä.t. sikatyttö jolla onneksi järjenhiven vielä päässä.
Heh oletkohan sä sikatyttö ny ymmärtäny ihan oikein tän jutun . Mitä tässä on nyt lueskellu. Ni jutun alkuperänen kirjottaja on halunu muistella parhaitakin puolia rakastamastansa naisesta ,vähän kyllä piikitellytkin.
No siitä en sitte tiedä .miten asia on.Sitähän ei voi tietää ku ne 2 ihmistä vaan jokka toisensa tunti. Kukaan muu tuskin sitä tietää mitä heiän suhde oli. Ehkä ulospäin yhtä tappelua ja riitelemistäkin. Loukkauksia puolin ja toisin.
Mutta ehkä myös jotain heitä yhdistävää ihanaakin kuten ap. kirjotuksessa ilmeni. Tai toisinpäin. Kuka tietää. Mutta tuskin se noin ihanasti muistelisi sitä KAURISNAISTA HUOM KAURISNAISTA.
Jos se olis ollu ihan kamala.
Sinä sikatyttö jos sulla on kenties ollu jotain tunteita sitä jutun kirjottajaa kohtaan . Ni oletko kertonut hälle niistä tarpeeksi hyvin.
Ja miten hän sua on loukannu. Vai oletko ollut kenties se klassinen toinen nainen. Johon mies ei kuitenkaan koskaan ole ollu kiinnostunu, vai onko teillä ollu joku vanha juttu joka vieläkin kalvaa.
vai etkö ole saanut häneltä tarpeeksi huomioo ku hän on rakastanu toista ,vai oletko olut joku kaveri joka on mielessänsä himoinnu .mutta kysynki ? Mikset sä ole saanu sit sitä miestä.
Ihmetyttää yleensäkki et vaikka ihan selvästi joku juttu koskettaa vain ja ainoastaan yhtä , et muutkin sekaantuvat asioihin ja haluavat vain sekottaa. Tässäkin jutussa ap. kirjottaja on maininnu tarpeeksi kyllä asioita mitä vain se toinen voi tietää ja horoskooppimerkinki...Ni millä ihmeen silmällä te luette näitä ku luulette että kyseinen juttu koskettaa teitä.
Onko jutun kohde samaa mieltä...siis se kaurisnainen. Ja taidampa tietää että hän on myös lohikäärme. Eikä sika eikä mikään muukaan.
Onko näiden merkkien maailma liian erilaista? Näiden merkkien pitäisi täydentää toisiaan, mutta onhan kyse kuitenkin myös yksilöistä. Miksi kalojen ja kauriiden välille syttyy tuollaista sielukkuutta? Mitä tuskaa suhteenne tapaamiset toivat? Mitä hän halusi sinun olevan?
Niin eihän kyse ollut merkkien erilaisuudesta...Sielukkuuttahan oli,..Ja se ilmeni kyl maailman ihanimmalla tavalla...Minä kuulemma sain hänet tuntemaan itsensä naiseksi ja hän minut mieheksi...Mutta se erilaisuus josta puhuin tarkottikin sitä minkälaisen elämän me kumpiki siihen asti oltiin eletty...No nyt kyl ei taida itselläkään olla enää niin erilaista...Olen tainnu hukkua jo liian syviin vesiin ku olen tutustunut siihen maailmaan misä hän eli...
meidän kalojen maailma tuo syvissä vesissä olo, tietoisuus vain kasvaa hiljalleen iän ja kokemusten myötä, ainakin tähän mennessä on niin käynyt.
Aistit toimivat vähän liiankin herkästi, samoin tunteellisuus on luissa ja ytimissä, jos kerran joku tulee tärkeäksi, hän on sitä aina.
Välillä tunteellisuus vie mukanaan, jos olen iloinen, sen näkevät kaikki...jos suutun, suutun kunnolla ja olen pitkävihainen.
Mutta kerran tärkeä ihminen on minulle aina tärkeä, koskaan en selkääni ystävilleni kääntäisi, ketään en tutustumatta leimaisi.
Vaistoni tosin ovat todella herkät, ja välillä niiden kanssa on vaikeaa elää, mutta paljolta on myös vältytty niiden avulla.
Syvissä vesissä sukeltaa tämäkin nainen, ja kaksi
minulle tärkeää miestä, jotka ovat todella syvälle sieluuni sukeltaneet, ovat neitsyitä.
Syvistä vesistä löytää asioita, joilla voi jotain muuta auttaa, moni on tullut masentuneena luokseni
kertomaan huolistaan, mutta useimmat ovat lähteneet iloisin mielin jatkamaan matkaa.
On se uskottava että osaan auttaa muita olemalla oma itseni, niin moni on siitä kiittänyt, monen elämä saanut käännöksen parempaan tukeutumalla minuun.
Kalojen hyvyys on herkkyys, kaikin tavoin.
Pistää tällekki keskustelulle loppupiste. Vai mitä.
Oon päässyt susta jo yli. En suostu enää ikävöimään. En ole katkera . En tuhlaa enempää aikaani turhaan haikailuun.