Oletko sinä uskovainen siitä syystä että uskot saavasi uskomisestasi palkinnon kuoleman jälkeen?
Semmoinen malli että joillekin valikoiduille ihmisyksilöille Jumala antaisi "hyvän paikan" palkinnoksi ja toiset tas panisi ikuiseen kärsimykseen, havahduttaa meitä kysymään onko sellainen menettely pohjimmiltaan oikein.
Eikö meidän pitäisi elää täällä toisiamme kohtaan ihmisiksi ilman että olisi mielessä "palkanmaksu". Ihan vain keskinäisen sovun ja kuunioituksem, lähimmäisenrakkauden ja armeliaisuuden tähden. Siksi että sellainen menettely on moraalisesti oikein. Silloinkin vaikkei mitään palkkioita siitä saisikaan!
"Palkanmaksu" taivaassa -ajattelu vähentää lähimmäisenrakkauden ja armeliaisuuden syvintä arvoa koska silloin uskovainen rakastaa lähimmäistään vain palkkion saadakseen.
Ovatko juuri uskovaiset erityisen välineellisiä suhtautumisessaan kanssaihmisiin?
Semmoinen malli että joillekin valikoiduille ihmisyksilöille Jumala antaisi "hyvän paikan" palkinnoksi ja toiset tas panisi ikuiseen kärsimykseen, havahduttaa meitä kysymään onko sellainen menettely pohjimmiltaan oikein.
Eikö meidän pitäisi elää täällä toisiamme kohtaan ihmisiksi ilman että olisi mielessä "palkanmaksu". Ihan vain keskinäisen sovun ja kuunioituksem, lähimmäisenrakkauden ja armeliaisuuden tähden. Siksi että sellainen menettely on moraalisesti oikein. Silloinkin vaikkei mitään palkkioita siitä saisikaan!
"Palkanmaksu" taivaassa -ajattelu vähentää lähimmäisenrakkauden ja armeliaisuuden syvintä arvoa koska silloin uskovainen rakastaa lähimmäistään vain palkkion saadakseen.
Ovatko juuri uskovaiset erityisen välineellisiä suhtautumisessaan kanssaihmisiin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä kerron sinulle ensin tarinan, tositarinan.
Oli mies, pohjanmaalta, iältään siinä viidenkymmenen, ja hän myi talonsa 1900 luvun alussa ja päätti muuttaa Amerikkaan. Mies oli nuuka ja säästi kaiken rahansa saadakseen siellä uudessa maassa heti alkuun oman kodin ja turvallisen olon. Siis siellä meren takana, kuukauden päästä.
Matka oli kallis, mutta siihen kuului aamu ja iltapala. Mies sinnitteli tämän kuukauden ja kun stuertti ilmoitti, että saavumme huomenna illansuussa määrä- satamaan, joten voitte valmistautua maahan tuloon. Mies ilahtui tästä suunnattomasti ja ajatteli, nyt minä syön hyvän illallisen, ja panen siihen suuren määrän rahaa, tämä on sen väärti, tämä matka.
Kaikki meni hyvin ja mies haki illalliseksi useita eri ruokalajeja pöydästä, joka notkui erilaisia herkkuja ja ajatteli Salla, että Jumalalle kiitos siitä, että olen selvinnyt tästä matkasta pelkillä aamu ja iltapaloilla ja en ole kuten nuo muut, että söisin kaksi kertaa päivässä ja panisin ruokaan suuren määrän säästämääni rahaa. Mutta ei kai se Jumala pahastu, vaikka tämän, vain tämän kerran söisin itseni kylläisiksi.
Miehelle tämä hetki, tämä ruoan ääressä vietetty tunti oli koko matkan ilopilleri, se kruunasi Hänen mielestä koko matkan aiheuttamat vaivat ja näläntunteen kestämisen ja Hän otti rahapussin, huusi hovimestarin paikalle, ja sanoi. – kiitos Hovimestari, teillä oli niin hyvää ruokaa, että en ole koskaan ennen maistanut. – Kiitos, hyvä että maistui, meillä on ollut koko matkan suurin piirtein samanlaista ruokaa, alussa parempaa, ny sitten hieman heikompaa, raaka- aineet tuppaa pilaantumaan kuukaudessa. – Kyllä tämä minulle maistu, tosi hyvin ja nyt minä maksan tämä ruoan ….. – se kyllä kuuluu matkan hintaan, on kuulunut koko ajan.
Ei me kristityt juuri palkintoja haeta, kuhan huomaamme sen ilon ja valon, mikä jo täällä loistaa, Jeesus elää. Se kokonaisvaltainen onni ja ilo on vain jo meillä olemassa.
Rauhaa.
Olipa kerran useampikin mies, ikänsä tutkivat pyhiä kirjoituksiaan, uskoivat jumalaansa ja vieläpä tämän poikaan ja henkeenkin. Levittivät ilosanomaansa muillekkin. Lopulta kuolivat, haudattiin ja monttuun mätäni heidänkin ruumiinsa. Eipä siinä sen kummempaa. Olisiko tuo heidän elämänsä sitten ollut jotenkin parempaa ilman uskoa, mene ja tiedä.
Olisikin rehellistä, jos vl-uskovaist myöntävät, ettei se taivaspaikka ole tärkeä vaan se millä tavoin itse kukin elämänsä mittaan kohtelee lähimpiä ihmisiä ja kaikkia lähimmäisiään.
Saattaisivat vähentyä hoitokokousmeiningit, vanhusten nöyryyttämiset, julkinen häpäisy sekä perheenjäsenten eristämien kanssakäymisestä?
Ehkä silloin VL-vanhemmat eivät iskostaisi lapsilleen jo alle kouluässä tekemään leimaavaa ja loukkaavaa erottelua siitä kuka naapusurustossa on uskovainen ja kuka "epäuskoinen".
Hauska tarina. Mutta jos haluat sillä viestittää sitä, että uskovaisen elämä on hänelle itselleen hauskaa, niin voihan se hyvinkin olla. Hänelle itselleen.
Surullista sen sijaan on, että vanhoillislestadiolaisen lähipiirissä ei-vl-ihmisen elämään tämä vl-uskovainen aikaansaa kärsimystä. Omille lapsilleen jopa, jos nämä irrottautuvat siitä uskosta. Naapurit vl leimaa epäuskoisiksi helvettiin menijöiksi. Moni vl jättää hyvän päivän sanomatta "epäuskoisille". Sukujuhlien saarnoissa paikalle kutsusta tulleet ei-vl:t saarnataan loukkaavalla tavalla epäuskoisiksi ja väärän tien kulkijoiksi. Saatetaan suuresssa seurassa julkisesti julistaa muita huonommiksi, selalistakin olen itse valitettavasti kokenut.
Uskovaisilla on oman porukan antama sosiaalinen tuki. Siinä se ero.
OK...Totta kai saman edun voi saada vaikka golf-kerhosta. Eikä tarvitse olla ihan kaikesta hiuslaitetta myöten samaa mieltä porukan kanssa. :-)
Kiitos Helka Maria, näin se tarina avaa asioita ja saadaan tervettä keksutelua.
Minä olen uskossa ja koen, että ne mitä kannanottoja olen saanut ympäristöstä, uskoon tuloni jälkeen, ovat positiivisia, jopa mairittelevia, sillä Raamattu sanoo Matt 7; 16 >> Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.
Tässä on uskovaisen, Jeesuksen seuraajan ja lahkon ( SRK) ero. Uskossa olevan on maailman valo, lahkolainen on vain synnin esillä pitäjä, sekä mailipahan luoja. Mutta pitää myös ottaa sekin huomioon, että Lestadiolaisissakin on uskovaisia, yllättävä kyllä.
Kerrot sen, miten hankala on olla vuorovaikutuksessa VL- ihmisen kanssa, se on totta, Puu kantaa juuri sellaista hedelmää, kun siihen kuuluu. Jos voittanee löytää yhtään seikkaa, kuten sanot, jossa Isä kirkastuu pojassaan, seuratessa heidän suhtautumistaan kanssaihmisiin, jotka ovat lahkon ulkopuolella, niin oltaisiin ja aika pitkällä elävässä uskossa.
- Kuka fiksu ihmisen jättää tervehtimästä toista, vaikka on tuttu, juuri siksi, että toinen omaa uskon, tai ei, mutta itse omaa lahkon?
- Kuka fiksu ja vanhurskas ihminen opettaa jo lapselle (ennen kun he erottavat oikean väärästä, siis ovat vielä Jumalan lapsia, joten saatana opetus kohdistuu Jumalan omaan) että liikkeen/ lahkon ulkopuolella on vain saatana, ja saatanan kätyreitä?
- Kuinka tasapainoisia ihmisiä heitä tulee?
- Onko äidinmaidon mukanaan tuoma, Jumalan luoma lapsesta huolehtiminen vähäpätöisempää, kun kulti/ lahkon ihannointi?? Jatkuuko se jopa neljänteen ja viidenteen polveen asti, joten Raamatun mukaan se on synti.
- Milloin Jeesus pani ihmiset eri ”penkkiriville”, kuten SRK, on vain me.
Joten Helka Maria, me vain joudumme elämään juuri heidänkin kanssa ja rukoilkaamme kaikki sen puolesta, että heille avautuu Jeesus.
Tarinan tarkoitus oli muuten se, että vaikka kuinka pinnistelemme, lain alla, ettei nautita Jumalan antamasta elämästä, vaan pidetään nuttura tiukalla, ei se auta mitään, elämä on elämistä varten, Jeesuksessa ja se on hauskaa, kun sen oikein ymmärtää.