Tunne itseni todella epätoivoiseksi ja samalla syrjäytetyksi, miksi en kelpaa koskaan kenellekkään? Olen "normaali", ehkä hieman ujo, hyvin tavallinen ja kait suht. tavallisen näköinen mies, jolla elämässä on kaikki aivan hyvin. Yritän elää täysin normaalia elämää, mutta sisälläni tunteissa myllertää.
Niin enhän minä vielä ole kuin alle 25 vuotias, mutta en ole ikinä kelvannut kenellekkään vakituiseen suhteeseen, ei minulla ole edes nais puolisia ystäviä, johtunee kaiketi osittain valitsemastani miesvaltaisesta alasta.
Minusta tuntuu, että jään yksin. Lähestulkoon kaikki naiset joihin kiinnitä huomiota ovat jo varattuja, tai muuten he eivät edes huomaa minua. Turhauttaa. Joskus huomaan jopa olevani kateellinen joillekkin heidän onnestaan.
Tämä kaikki on aikaansaanut vielä jonkilaisia "patoumia", huomaan monesti todella jännittäväni kauniiden naisten läheisyydessä. Tunnen itseni jotenkin huonommaksi kuin muut.
On todella raskasta aina vain haaveilla mitä kaikkea hänen kanssaan voisi tehdä, ja lopulta huomata että haaveet romahtavat täysin, kuten kävi viimeksi hieman ennen vappua.
Olipa tämäkin epätoivoinen avautuminen / valitus asiasta... huh huh.
Niin enhän minä vielä ole kuin alle 25 vuotias, mutta en ole ikinä kelvannut kenellekkään vakituiseen suhteeseen, ei minulla ole edes nais puolisia ystäviä, johtunee kaiketi osittain valitsemastani miesvaltaisesta alasta.
Minusta tuntuu, että jään yksin. Lähestulkoon kaikki naiset joihin kiinnitä huomiota ovat jo varattuja, tai muuten he eivät edes huomaa minua. Turhauttaa. Joskus huomaan jopa olevani kateellinen joillekkin heidän onnestaan.
Tämä kaikki on aikaansaanut vielä jonkilaisia "patoumia", huomaan monesti todella jännittäväni kauniiden naisten läheisyydessä. Tunnen itseni jotenkin huonommaksi kuin muut.
On todella raskasta aina vain haaveilla mitä kaikkea hänen kanssaan voisi tehdä, ja lopulta huomata että haaveet romahtavat täysin, kuten kävi viimeksi hieman ennen vappua.
Olipa tämäkin epätoivoinen avautuminen / valitus asiasta... huh huh.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Stailaa ulkonäköäsi ja vaatetustasi menevämpään suuntaan siistiksi, ajan hermolle sopivaksi, mutta ei liiallisesti. Samoin elämänasennettasi vähän rennomman oloiseksi, rohkeammaksi, empaattisemmaksi, huumorintajuisemmaksi, avoimemmaksi. Urheilullisuus ja pieni bodaus voi myös olla hyväksi. Älä tupakoi, ryyppää ja hörhöile, ainakaan paljon. Mieluimmin ei ollenkaan. Pidä huolta ajopelistäsi ja asunnostasi. Harrasta jotain mieluista, josta hyötyä, jossa tapaa kavereita ja fiksujakin naisia. Lisää yleissivistystä. Naiset tykkää myös turvallisista ja viisaista, yritteliäistä, reippaista, maksukykyisistä, huumorintajuisista, empaattisista, rauhallisistakin miehistä. Silti kukaan ei ole täydellinen. Joten, kyllä se siitä.
Niin kait se pitäisi osata olla vaan rennompi, eikä ajatella/haaveilla liikoja.
En tupakoi, enkä juo.. mutta siinäpä onkin jo yksi syy.. kun moni nainen tuntuu arvostavan juuri näitä "puoli-juoppoja"..
ja ajopelistäkin huolta tulee kyllä pidettyä vähintäänkin riittävästi, mutta autollanihan en toivo seuraa saavani, vaan ihan itselläni. Mutta olisihan se plussaa jos nainen arvostaisi kulkupeliäni.
Juuri se minua kiehtookin, kun uskoisin, että olisin juuri se turvallistakin turvallisempi vaihtoehto. Halua olisi todella yrittää..
totta tuokin, että kukaan ei todellakaan ole täydellinen.
Mutta jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi..
Eli toisin sanoen kehotat häntä olemaan olematta oma itsensä. Sun kirjotuksestasi saa kuvan että pitäisi alkaa teeskentelemään ja muuttamaan itseään ehkä paljonkin toisenlaiseksi kuin oikeasti on.
Oma mielipiteeni on, että jos itse ei kelpaa jollekin sellaisena kun on, niin sillon se joku ei ole sen arvonen että sitä pitäisi alkaa murehtimaan.
Toista pitää rakastaa sellaisena kun hän on. Siitä ei tule yhtään mitään, että toista pitäisi jotenkin muokata mieleisekseen että hän kelpaisi.
ennen vappua?
Ennen vappua menetin toiselle pitkään päiväunieni kohteena olleen naisen.